----45+++++ kuumeiset

[Sharmander]

Vaikka lapsettomuus yleistyy, työmarkkinoilla nelikymppisillä naisilla lapsi/lapset on aika yleinen asia. :) Perheestä ei ole myöskään mikään pakko mainita CV:ssä, jos kokee että se olisi hankala asia.

Juuri näin. CVssä ainoa kohta mihin tämä kannattaisi laittaa on se, jos työhistoriaan tulee aukko. Mikäli on ollut ä.lomalla lakisääteisen ajan ja palannut takaisin töihin tällaista aukkoa ei tule.

Esim itselläni tällainen aukko on sillä olin kotona myös silloin kuin lapsi oli täyttänyt jo kolme ja olin irtisanonut itseni asuinpaikkakunnan vaihdoksen takia.

 

[Tähti ★]

Vaikka lapsettomuus yleistyy, työmarkkinoilla nelikymppisillä naisilla lapsi/lapset on aika yleinen asia. :) Perheestä ei ole myöskään mikään pakko mainita CV:ssä, jos kokee että se olisi hankala asia.

Motto78 :) Ei hankala asia....olisi hankalempaa tulla valituksi ja sitten vetää yllåtys esiin....että kröhöm...ois tota 3-vuotias ja nyt sillä on kuumetta ja joudun jäänään hoitamaan kotiin lasta.

Lapsi on yleinen asia ja kaikilla putäisi olla tasavertainen kohtelu. Mutta kuinkas moni ihmetrelee, ettei tule valituksi työpaikkaan, eikä saa juuri sitä työtä mitä hakee. Lapseton menee ohitse ja saa sen paikan! Samaa ilmiötä on tässä, että nuoret vievät juurikin 50- kymppisten työpaikkoja.

Työnantaja tekee henkilö valinnan oman edun mukaisesti, ei sen, että mikä on hakijoille tasavertaista.

 

[Sharmander]

Motto78 :) Ei hankala asia....olisi hankalempaa tulla valituksi ja sitten vetää yllåtys esiin....että kröhöm...ois tota 3-vuotias ja nyt sillä on kuumetta ja joudun jäänään hoitamaan kotiin lasta.

Lapsi on yleinen asia ja kaikilla putäisi olla tasavertainen kohtelu. Mutta kuinkas moni ihmetrelee, ettei tule valituksi työpaikkaan, eikä saa juuri sitä työtä mitä hakee. Lapseton menee ohitse ja saa sen paikan! Samaa ilmiötä on tässä, että nuoret vievät juurikin 50- kymppisten työpaikkoja.

Työnantaja tekee henkilö valinnan oman edun mukaisesti, ei sen, että mikä on hakijoille tasavertaista.

Okei sori mut työnantajan edustajana en nyt kyl allekirjoita tästä ainoatakaan.

 

[Sharmander]

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006293376.html

Tässäpä ratkaisu meille kaikille kuumeisille

 

[Motto78]

Motto78 :) Ei hankala asia....olisi hankalempaa tulla valituksi ja sitten vetää yllåtys esiin....että kröhöm...ois tota 3-vuotias ja nyt sillä on kuumetta ja joudun jäänään hoitamaan kotiin lasta.

Lapsi on yleinen asia ja kaikilla putäisi olla tasavertainen kohtelu. Mutta kuinkas moni ihmetrelee, ettei tule valituksi työpaikkaan, eikä saa juuri sitä työtä mitä hakee. Lapseton menee ohitse ja saa sen paikan! Samaa ilmiötä on tässä, että nuoret vievät juurikin 50- kymppisten työpaikkoja.

Työnantaja tekee henkilö valinnan oman edun mukaisesti, ei sen, että mikä on hakijoille tasavertaista.

Ja sitten tullaan taas siihen, että haluaako edes olla työpaikassa, jossa lapsi koetaan ongelmana.

Kuten sanottu, itselläni eikä lähipiirissä ei ole kokemusta siitä, että edes miesvaltaisilla aloilla asiantuntijatehtävissä olisi syrjitty nuoria naisia tai äitejä. Tätä varmasti tapahtuu, mutta sellaisessa paikassa en tosiaan haluaisi olla töissä.

 

[Tähti ★]

Sitäpaitsi sähän olet ollu töissä nyt pitkään. Tykätty tehokas työntekijä. Miksi siis lapsi olisi negatiivinen asia. Eihän se mitenkään vähennä
Sun pisteitä työmarkkinoilla?

Sharmander :) Ei ja lapsen myötä olen entistä parempi työntekijä, koska kyllä vauva-arki kehittää...opit priorisoimaan paremmin, tekemään moniakin asioita yhtaikaa, unohtamaan itsesi - väsyneenäkin jne... näistä on hyötyä työmaailmassa.

Sitä tarkoitin, että joku lapseton voi napata avoimen paikan, koska työnantajat ajattelevat valmiiksi, että kolmivuotiaan äidille tulee olemaan poissaoloja lapsen takia ja toisekseen lapsi sitoo, eikä ole yhtä helppo lähteä esim. työmatkoille.

 

[Suski75]

Sitä tarkoitin, että joku lapseton voi napata avoimen paikan, koska työnantajat ajattelevat valmiiksi, että kolmivuotiaan äidille tulee olemaan poissaoloja lapsen takia ja toisekseen lapsi sitoo, eikä ole yhtä helppo lähteä esim. työmatkoille.

Sellaisessa työpaikassa ei viihdy kolmivuotiaan äiti, eikä myöskään se lapseton nainen. Olen minäkin perheettömänä sinkkuna aikanaan lähtenyt kävelemään sellaisesta työpaikasta, jossa perheettömät joutuivat joka vuosi olemaan töissä joulun, pääsiäisen ja kesäkuukaudet, perheelliset olivat aina nuo ajat lomilla. Ja sitten perheettömät nostivat kytkintä.

Tuo on oikeastaan hyvä testi työnantajalle. Jos polku päättyy siihen, että mainitsee lapsen haastattelussa, tietää, ettei sinne olisi muutenkaan halunnut.

 

[Wheelchair Mama]

Ainut työ missä olen kohdannut ettei pienten lasten äitejä juuri haluta on henkilökohtaista avustajaa hakevat. Tämäkään ei johdu siitä ettei lapsista tykätä vaan se että sijaisia on erittäin vaikeaa saada.
Ja monesti työvuorot voi vaihdella paljonkin riippuen työnantajan tarpeesta.

Itselläni on kaksi avustajaa. Jos toinen sairastuu tai hänen lapsensa niin jos toinen avustaja ei pääse tuuraamaan niin olen ilman. Mistään ei sijaista saa samana päivänä.
Meille ei pääse julkisilla niin tämäkin on iso este monelle.
Itse en koskaan ole syrjinyt lapsellisia hakijoita. Mutta tiedän ettei moni uskalla ottaa avustajaksi.

 

[Sharmander]

Kyllä. Tästä täällä on silleen ”turha” vääntää mutta täytyy sanoa, että @Tähti ★ aika moni pointti mitä tuot esiin on osin sun omia ennakko-oletuksia. Jos haet työpaikkaa missä pisteet tulee ansioilla, ei lapset tai lapsettomuus vaikuta valintaan. Viimemetreillä kaksi tasapäistä hakijaa valitaan haastatteluin tai psykatestein. Jos kokee että on tullut syrjityksi väärin perustein on aina valitusoikeus. Jos edelleen työnantaja antaa ymmärtää, että lapsi-lapsettomuus on ratkaiseva, en menisi koko paikkaan.

 

[Sharmander]

Ainut työ missä olen kohdannut ettei pienten lasten äitejä juuri haluta on henkilökohtaista avustajaa hakevat. Tämäkään ei johdu siitä ettei lapsista tykätä vaan se että sijaisia on erittäin vaikeaa saada.
Ja monesti työvuorot voi vaihdella paljonkin riippuen työnantajan tarpeesta.

Itselläni on kaksi avustajaa. Jos toinen sairastuu tai hänen lapsensa niin jos toinen avustaja ei pääse tuuraamaan niin olen ilman. Mistään ei sijaista saa samana päivänä.
Meille ei pääse julkisilla niin tämäkin on iso este monelle.
Itse en koskaan ole syrjinyt lapsellisia hakijoita. Mutta tiedän ettei moni uskalla ottaa avustajaksi.

Tämä on varmasti totta.

 

[Suski75]

Henkilökohtaisten avustajien työkuvio on muutenkin todella pielessä. Vaikka se ei vaadi vuosien koulutusta, on se todella tärkeä työ, koska autettava ei välttämättä edes saa ruokaa tai pääse tarpeilleen ilman avustajaa, joten poissaolo on lähes katastrofi. Kunnan maksama palkka pitäisi olla niin hyvä, että siihen tulisi hyviä ja sitoutuneita hakijoita, ja heillä pitäisi olla kunnalta käytettävissä sairaan lapsen hoitopalvelu, ilmaiseksi siis.

Yksi nettituttuni, jonka olen netin kautta tuntenut noin 15 vuotta, sairastaa harvinaista tautia, jossa liikuntakyky vähenee hiljalleen vuosien varrella, ja hän kirjoittaa todella paljon vaikeuksista löytää avustajia, avustajien epäluotettavuudesta ja työhön sitoutumattomuudesta, yms. Hän tarvitsee avustajaa käytännössä kaikkeen, sängyssä odottelee aamuisin siihen asti, että avustaja tulee viemään vessaan ja sähkökäyttöiseen pyörätuoliin, että avustaja antaa ruoan, jne. Joskus avustaja saattaa sanoa, että sain uuden työpaikan, aloitan siellä viikon päästä, ja tämä tuttuni on aivan paniikissa, mistä löytää uuden avustajan niin äkkiä. Joskus avustaja jättää tulematta eikä edes ilmoita. Heikon palkan takia avustajaksi hakee pääasiassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta mitään muuta työtä saa, ja ne avustettavat taas voivat olla täysin avustajista riippuvaisia. Aivan syvältä siis.

 

[Tähti ★]

Mä tuun viislapsisesta perheestä ja oli kyllä hankala lapsuus. Meidän perhe oli outo tavoiltaan muihin verrattuna, kun nyt myöhemmin miettii. Mut maalaistalo ja paljo hommaa, joita lapset myös hoitivat. On ainakin opittu töitä tekeen, jos ei muuta Mun äiti ei ole kovin äidillinen, mut halus monta lasta ja helposti ne saikin. Yks keskenmeno oli vain. Oon aktiivisesti yrittäny toimia toisin kuin oma äiti, mut kummasti sitä huomaamattaan toteuttaa samoja juttuja välillä

Helena80 :) Millä tavoilla teidän perhe oli outo tavoiltaan?

Minä tulen perheestä, jossa ei ollut pöydässä aina edes ruokaa, koska ajoittain oli niin köyhää. Opin tekemään töitä lapsesta saakka sen eteen, että joskus on paremmin ja myös tarjota riittävä elintaso omalle jälkikasvulle.

Eipä ole aikuisena ihan joka lanttia tarvinnut laskea, kun on aina tehnyt rutkasti työtä asioiden eteen ja halunnut, että menestyy elämässä.

 

[Tähti ★]

Okei sori mut työnantajan edustajana en nyt kyl allekirjoita tästä ainoatakaan.

Sharmander :) Sitten tässä on toivoa onnistua vaihtamaan, vaikka onkin pikkulapsi huollettavana.

 

[Tähti ★]

Tuo on oikeastaan hyvä testi työnantajalle. Jos polku päättyy siihen, että mainitsee lapsen haastattelussa, tietää, ettei sinne olisi muutenkaan halunnut.

Suski75 :) Hyvä näkökulma. Ja tästä varmaan on hyvä työhaastattelussa keskustellakin, että kaikki osapuolet ymmärtävät lähtökohdat. Pikkulapsi on varmasti aika ajoin mahdollisesti kipeä ja esim. työmatkalle useaksi päiväksi ei voi lähteä ex-temporee, koska lapsen hoitojärjestelyt tulee vastaan, varsinkin, kun miehellä on myös reissutöitä.

Mikäli tässä kohtaa menee lapseton edelle ja saa paikan, niin en yhtään ihmettelisi. Mutta tietty sitten, jos on niin kovaa valuuttaa, niin ovat valmiita joustoihin. Helpointa työnantajalle on palkata hakija, jolla ei ole mitään sitoumuksia suuntaan tai toiseen.

 

[Tähti ★]

Henkilökohtaisten avustajien työkuvio on muutenkin todella pielessä. Vaikka se ei vaadi vuosien koulutusta, on se todella tärkeä työ, koska autettava ei välttämättä edes saa ruokaa tai pääse tarpeilleen ilman avustajaa, joten poissaolo on lähes katastrofi. Kunnan maksama palkka pitäisi olla niin hyvä, että siihen tulisi hyviä ja sitoutuneita hakijoita, ja heillä pitäisi olla kunnalta käytettävissä sairaan lapsen hoitopalvelu, ilmaiseksi siis.

Yksi nettituttuni, jonka olen netin kautta tuntenut noin 15 vuotta, sairastaa harvinaista tautia, jossa liikuntakyky vähenee hiljalleen vuosien varrella, ja hän kirjoittaa todella paljon vaikeuksista löytää avustajia, avustajien epäluotettavuudesta ja työhön sitoutumattomuudesta, yms. Hän tarvitsee avustajaa käytännössä kaikkeen, sängyssä odottelee aamuisin siihen asti, että avustaja tulee viemään vessaan ja sähkökäyttöiseen pyörätuoliin, että avustaja antaa ruoan, jne. Joskus avustaja saattaa sanoa, että sain uuden työpaikan, aloitan siellä viikon päästä, ja tämä tuttuni on aivan paniikissa, mistä löytää uuden avustajan niin äkkiä. Joskus avustaja jättää tulematta eikä edes ilmoita. Heikon palkan takia avustajaksi hakee pääasiassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta mitään muuta työtä saa, ja ne avustettavat taas voivat olla täysin avustajista riippuvaisia. Aivan syvältä siis.

Suski75 :) Tämä osuu myös vanhustenhoidon kohdalle. Siellä on paljon pielessä ja monenlaisia/ikäisiä vanhuksia kärsivät.

 

[Helena80]

Helena80 :) Millä tavoilla teidän perhe oli outo tavoiltaan?

Minä tulen perheestä, jossa ei ollut pöydässä aina edes ruokaa, koska ajoittain oli niin köyhää. Opin tekemään töitä lapsesta saakka sen eteen, että joskus on paremmin ja myös tarjota riittävä elintaso omalle jälkikasvulle.

Eipä ole aikuisena ihan joka lanttia tarvinnut laskea, kun on aina tehnyt rutkasti työtä asioiden eteen ja halunnut, että menestyy elämässä.

No esim. lääkäriin mentiin vain, jos oltiin kuoleman kielissä. Perheen asioista ei saanut puhua missään tai kotona suututtiin. Harrastimme kyllä paljon, mutta olimme tavallaan introvertti perhe. Jos kavereita tuli kylään, ei koskaan saanut olla sisällä, paitsi oikein huonossa kelissä. Äiti ei yhtään jaksanut muita lapsia kuin omia. Hän tuli köyhistä ja kuriltaan tiukoista oloista ja kasvatti sen mukaisesti. Olin aina kateellinen muiden perheiden lapsille. Nyt toki ymmärrän olosuhteet paremmin ja ajatukset kasvatuksen takana. Minä olen esikoinen, joten mielestäni kärsin eniten. Kuopus huitelee omia polkujaan ja häntä ei ole ollenkaan samalla tavalla vahdittu kuin minua. Just juteltiin nuorimman siskon kanssa tästä syyslomalla. Mut menneet on menneitä ja nykyään on hyvät välit vanhempiin.

 

[Tähti ★]

No esim. lääkäriin mentiin vain, jos oltiin kuoleman kielissä. Perheen asioista ei saanut puhua missään tai kotona suututtiin. Harrastimme kyllä paljon, mutta olimme tavallaan introvertti perhe. Jos kavereita tuli kylään, ei koskaan saanut olla sisällä, paitsi oikein huonossa kelissä. Äiti ei yhtään jaksanut muita lapsia kuin omia. Hän tuli köyhistä ja kuriltaan tiukoista oloista ja kasvatti sen mukaisesti. Olin aina kateellinen muiden perheiden lapsille. Nyt toki ymmärrän olosuhteet paremmin ja ajatukset kasvatuksen takana. Minä olen esikoinen, joten mielestäni kärsin eniten. Kuopus huitelee omia polkujaan ja häntä ei ole ollenkaan samalla tavalla vahdittu kuin minua. Just juteltiin nuorimman siskon kanssa tästä syyslomalla. Mut menneet on menneitä ja nykyään on hyvät välit vanhempiin.

Helena80 :) Kyllä sitä esiintyy, ettei kavereita saa olla sisällä. Oliko äitisi jollain tavalla uskovainen ja siksi tiukka henkilö?

Meillä sai lapsena käydä kavereita sisällä, mutta kauhukseni huomasin, että olempa itse nyt kamalan tiukkana, kun omalle lapselle meinaa kaverit tulla meille aisälle hyppimään. Ei käy! Minä en suvaitse kutsumattomia vieraita sisälle, sukulaisia korkeintaan.

 

[Helena80]

Helena80 :) Kyllä sitä esiintyy, ettei kavereita saa olla sisällä. Oliko äitisi jollain tavalla uskovainen ja siksi tiukka henkilö?

Meillä sai lapsena käydä kavereita sisällä, mutta kauhukseni huomasin, että olempa itse nyt kamalan tiukkana, kun omalle lapselle meinaa kaverit tulla meille aisälle hyppimään. Ei käy! Minä en suvaitse kutsumattomia vieraita sisälle, sukulaisia korkeintaan.

Meidän koko perhe on uskovainen, ev lut. Ja äidin suvusta puolet on lestadiolaisia, mut äidin perhe ei. Äidin vanhemmat eivät olleet uskovaisia ja äiti kääntyi uskoon, kun olimme pieniä. Mutta tuo tiukkuus tuli mun mielestä heiltä kotoa ja äiti on uskossaan aika joustava verrattuna mun siskoon.

 

[Tähti ★]

Meidän koko perhe on uskovainen, ev lut. Ja äidin suvusta puolet on lestadiolaisia, mut äidin perhe ei. Äidin vanhemmat eivät olleet uskovaisia ja äiti kääntyi uskoon, kun olimme pieniä. Mutta tuo tiukkuus tuli mun mielestä heiltä kotoa ja äiti on uskossaan aika joustava verrattuna mun siskoon.

Helena80 :) Sitä ajattelinkin, koska käsitykseni mukaan uskovaisuus ja tiukkuu kuuluvat aika usein samaan.

Nämä ihmiset voivat olla hyvin sydämellisiäkin ihmisiä, mutta sitten uskonto hallitsee ja siihen halutaan istuttaa muutkin mukaan, eikä normeista sovi poiketa.

Tässä voi olla se, että uskontoa on äidiltäsi vaadittu ja hän on halunnut osoittaa olevansa kelvollinen jolle kulle henkilölle teillä siellä suvussa.

 

[Helena80]

Helena80 :) Sitä ajattelinkin, koska käsitykseni mukaan uskovaisuus ja tiukkuu kuuluvat aika usein samaan.

Nämä ihmiset voivat olla hyvin sydämellisiäkin ihmisiä, mutta sitten uskonto hallitsee ja siihen halutaan istuttaa muutkin mukaan, eikä normeista sovi poiketa.

Tässä voi olla se, että uskontoa on äidiltäsi vaadittu ja hän on halunnut osoittaa olevansa kelvollinen jolle kulle henkilölle teillä siellä suvussa.

Itse asiassa äidin vanhemmat eivät iloinneet tästä uskovaisuudesta lainkaan eikä ketään muuta suvussa sitten kiinnostanutkaan se asia. Isovanhempani eivät siis olleet uskovaisia ikinä. Että kyllä äiti on valinnan ihan itse tehnyt. Kun elämä oli raskasta, hän jaksoi sen avulla, että voi luottaa johonkin suurempaan voimaan. Että ehkä joihinkin pätee tuo kuvailemasi tilanne, mutta ei mun äitiin :)