----45+++++ kuumeiset

[Sharmander]

Tarkoitin, että terveydenhoitoalanammattilaiset eivät tiedä, että julkisella hoidetaan myös 40v, eivätkä näin ollen osaa asiasta kertoa tietoa sitä tarvitsevalle.

Tottahan nyt luulisi jokaisen tämän ikäisen naisen olevan kuullut, että ne parhaat lisääntymisvuodet ovat jo taakse jäänyttä elämää.

Itse todella tunnen itseni typeräksi. Säännöllisesti tsekattiin tää asia miehen kanssa ja aina todettiin, että kummallakaan ei ole sellaista tunnetta, että haluaisimme lapsen. Meillä näkökulma oli se, että lapsi on niin iso asia, että sitä täytyy todella haluta, eikä lähteä hommaan vaan siksi, kun niin nyt vaan kuuluu tehdä.

Ehkä se oli sitten se biologisen kellon raksutus, plus muutama muu tekijä, joka sai ajattelemaan, että pitää varmaan tämäkin kortti kuitenkin katsoa, ettei sitten vanhana tarvi katua, ettei edes yritetty.

Ekassa rakkaudessakin olin vielä ihan cool-mielellä, että kävi miten kävi, niin onpahan kokeiltu. Vasta kkm jysäytti päälle todellisuuden; tyhjän sylin kaipuun, lapsettomuuden surun ja ypätoivoisen yrittämisen. Sen jälkeen sitten onkin tehty kaikkemme asian eteen, eikä yhtäkään kiertoa ole jäänyt hyödyntämättä.

Mun mielestä sun kohdalla asiat on ollu enemmänkin fiksuutta kuin tyhmyyttä. Mä haaveilin jo exän kanssa lapsista ennen nykyistä suhdetta mutta luojan kiitos ei silloin raskaus koskaan alkanu vaikkei nyt varsinaisesfi kunnolla ehditty yritettääkään. Sikäli kiitos surkealle lisääntymiskyvylle nuorempanakin. Sitä vaan tuntui että heti vaan se lapsi. Olen monesti sanonyt että onneksi olin ”jo” 33 kun esikoinen saapui. Ja parisuhde oli aikuismaisen järkevä. Vaikka toki hänen kanssa haluttiin jo silloin aiemmin. Mut joo, toisaalta hyvä näin.
Aika moni kuitenkin tuntuu painavan äkkiä suhteesta toiseen ja aina se lapsi siihen. Julkkiksetkin. Sitäkään ihan ymmärrä.

 

[Sharmander]

Tuntuupa taas kaukaiselle asialle et ikinä olis raskaana. Vaikea oikeestaan kuvitellakaan. Jos ikinä näin kävis saati lapsi tulisi laitan kyllä vehkeet eläkeelle ensi töikseni. Sit sais tää haahuilu tulla päätökseen

 

[Sharmander]

Lähinnä tää oman elämän ulkopuolisten tekijöiden syyttely lapsettomaan aikuisuuteen ihmetyttää. Että joku antaisi yhteiskunnallisten asioiden sanella päätöksensä näin tärkeässä asiassa.

tämä. Just tämä. Tätä itsekin hain noilla omilla kommenteilla.

 

[Helena80]

Aamen, Sharmander sun kommentteihin!

 

[Helena80]

Mä pidin itseäni kauheen vanhana, ku sain esikoisen 28 -vuotiaana Joo, en enää ajattele niin

 

[Tähti ★]

Aamen. Juuri näin! Samat sanat.
Nuoriso käyttää nimeä prisma arki. Ja kyl joskus kun ihmisiä kaupassa katsoo niin onhan se aika kamalaa, naama nutturalla mennään ja meuhkataan lapsille

Tänkään takia ei houkuttele monia, jos ei tiedä mitä lapsiperheessä elämä on... Töissäkäyvänä perheetömänä tai sinkkuna, ehtii huolehtia itsestä, liikkua marketissakin hiukset laitettuna, ehkäpä paremmissa vaatteissa, tavata samanhenkisä ystäviä ja elämä on muutenkin helpompaa ja vapaampaa...

Mennä meuhkaaminen kaupoissa on kamalaa seurata vierestä...sen näkee, että äiti on rättiväsynyt ja lapset vaan riukkuvat ympärille ja juoksentelevat miten sattuu ympäri kauppaa..:angelic:

Jos ei ole kokemusta lapsista, niim onhan se pelottavaa ajatella, että oma maailma muuttuu "tuollaiseksi"....Sillä kohtaa valitsee elämän ilman lapsia, että voi keskittyä esim. parisuhteeseen, uraan, sekä omaan elämään siihen saakka, kunnes on pakko päättää, että vauva on hankittava, tai on liian myöhäistä.

 

[Vastavirran akka]

Kyllä minäkin tavallaan kadun sitä, etten nuorempana mennyt hoitoihin ja käyttänyt sitä korttia. Tilanne oli selittämätön lapsettomuus. Nyt en saa koskaan tietää, että oltaisiinko onnistuttu. Melko todennäköisesti ei oltaisi. Itse luulen, että se kilppari on mulla tähän suurin syy ja vaikka arvot olivat rajoissa, silti kiinnittyminen voi estyä. Mistäpäs taas totuutta kuitenkaan tiedän.

Sitten sain sen esikoisen ja toisenkin vuosien jälkeen. Kolmas loksautti jo leuan mullakin. Varmaan olisin nykyään tyytyväinen kahteen, mutta sen kolmannen puuttuminen joukosta laukaisi hurjan tarpeen. Eikä se tarve ole vieläkään poistunut mihinkään, mutta aika on onneksi sitäkin auttanut hyväksymään. Tässä kuussa siitäkin tapahtumasta jo kaksi vuotta. Silti niin höperöitä ajatuksia vieläkin nousee mieleen, että olenko niin paska äiti, etten lapsia enempää saa. Järjetöntä tiedän.

 

[Helena80]

Kyllä minäkin tavallaan kadun sitä, etten nuorempana mennyt hoitoihin ja käyttänyt sitä korttia. Tilanne oli selittämätön lapsettomuus. Nyt en saa koskaan tietää, että oltaisiinko onnistuttu. Melko todennäköisesti ei oltaisi. Itse luulen, että se kilppari on mulla tähän suurin syy ja vaikka arvot olivat rajoissa, silti kiinnittyminen voi estyä. Mistäpäs taas totuutta kuitenkaan tiedän.

Sitten sain sen esikoisen ja toisenkin vuosien jälkeen. Kolmas loksautti jo leuan mullakin. Varmaan olisin nykyään tyytyväinen kahteen, mutta sen kolmannen puuttuminen joukosta laukaisi hurjan tarpeen. Eikä se tarve ole vieläkään poistunut mihinkään, mutta aika on onneksi sitäkin auttanut hyväksymään. Tässä kuussa siitäkin tapahtumasta jo kaksi vuotta. Silti niin höperöitä ajatuksia vieläkin nousee mieleen, että olenko niin paska äiti, etten lapsia enempää saa. Järjetöntä tiedän.

Mulla on käynyt nyt sama mielessä, et ilmeisesti oon niin huono mutsi, ettei mulle kannata suoda enempää lapsia.

 

[lambi]

Mennä meuhkaaminen kaupoissa on kamalaa seurata vierestä...sen näkee, että äiti on rättiväsynyt ja lapset vaan riukkuvat ympärille ja juoksentelevat miten sattuu ympäri kauppaa..:angelic:
.

Mä aiheutin ehkä eilen näitä traumoja joillekin kaupassa, joskus vaan on pakko mennä hakemaan teineille kengät huonoon kellonaikaan noin niinkun pikkuskidien äänenkäytön hallittavuuden kannalta.. Pyrin kyllä välttämään näitä, mutta joskus ajaa pakko yleisen viihtyvyyden ohi. Eihän noi mahdottomia ole, mutta yhdellä on pirullisen kova ääni innostuessa..
Ymmärrän kyllä että nää tilanteet osaltaan saattaa vaikuttaa joidenkin lapsipäätöksiin, mutta tää on taas sitä samaa - antaako muiden ihmisten asioiden sanella oman elämän päätökset?

Mulla on käynyt nyt sama mielessä, et ilmeisesti oon niin huono mutsi, ettei mulle kannata suoda enempää lapsia.

Älkää nyt hyvät naikkoset!!
Huonomutsipalkintoja vois varmasti jaella meistä aika monelle

Plussia toivotaan yhä! Niin kauan on toivoa kun taivas ei tipu niskaan.

 

[Muska77]

Tää on totta. Samaa mieltä. Ja sekin et esim kun puoliso on kotona niin työssäkäyvän verotusta vois keventää silloin.

Niin tai ohjata osa hänen tuloistaan tämän kotona olevan tilille

 

[Helena80]

Ennen ajattelin, et kaikelle on tarkoituksensa ja asiat tapahtuu syystä. Nykyään olen kyyninen ja kallistunut mieheni pessimistiasenteeseen. Nuorena olin optimisti.

 

[Helena80]

Mä aiheutin ehkä eilen näitä traumoja joillekin kaupassa, joskus vaan on pakko mennä hakemaan teineille kengät huonoon kellonaikaan noin niinkun pikkuskidien äänenkäytön hallittavuuden kannalta.. Pyrin kyllä välttämään näitä, mutta joskus ajaa pakko yleisen viihtyvyyden ohi. Eihän noi mahdottomia ole, mutta yhdellä on pirullisen kova ääni innostuessa..
Ymmärrän kyllä että nää tilanteet osaltaan saattaa vaikuttaa joidenkin lapsipäätöksiin, mutta tää on taas sitä samaa - antaako muiden ihmisten asioiden sanella oman elämän päätökset?


Älkää nyt hyvät naikkoset!!
Huonomutsipalkintoja vois varmasti jaella meistä aika monelle

Plussia toivotaan yhä! Niin kauan on toivoa kun taivas ei tipu niskaan.

Me ei olla pystytty käymään lasten kans kaupassa ku ehkä pari kertaa nyt, kun ovat isompia. Eivät pysyneet yhtään paikallaan, varsinkaan tuo ADHD Käytiin sitten yksin vuorotellen. Mies vieläkin väsyy, kun lähtee ostoksille kaksin pojan kanssa.

Yks päivä kävin lähikaupas kaikkien kolmen kans ja jouduin komentaan heitä. Kassa sanoi, että kyllä hän sitten ihailee meitä äitejä, kun saadaan homma pysyy hanskassa. Jep

 

[Vastavirran akka]

Ennen ajattelin, et kaikelle on tarkoituksensa ja asiat tapahtuu syystä. Nykyään olen kyyninen ja kallistunut mieheni pessimistiasenteeseen. Nuorena olin optimisti.

Huomaan itsessäni saman ilmiön. On se lapsen usko karissut kovaa kyytiä. Kaikelle ei todellakaan ole mitään tarkoitusta. On vaan sattuma joka enimmäkseen sanelee. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, mutta ei läheskään kaikkeen.

 

[Sharmander]

Niin tai ohjata osa hänen tuloistaan tämän kotona olevan tilille

No se. Meilläkin mies oli ihan ymmällään kun tässä vuosien jälkeen sanoin et tajuaako millä tullolla olen huushollia pyörittäny. Sitä kun oli jotenki typerä etten osannu hattu kourassa vaatia kuukausittaista toimintatonnia

Ja niimpä niiin. Joskus esikoisen aikaan (maitoallerginen, itkuinen) olin aivan kujalla. Mietin että tätäkö todella halusin. Olin paljon yksin lapsen kans ja pinna naukui. Mun äiti kommentoi kerran että mitä sä noita lapsia haluat kun aina oot noin pahalla päällä. Sanoin että josko joskus sais pyytämättä keltään apua niin saattais jopa helpottaa. Tähän menetykset ja toisen lapsen yritys päälle niin pinna oli kohtuu niukalla
Että niin. Tuskin sitä paska äitikään on vaikka mielessä käynyt vastoinkäymisten kanssa. Mut enemmän mä syytän vallitsevia olosuhteita, turvaverkostojen puutetta ja äitien yksinäisyyttä. Täällä paljon yritetään jaksaa ihan yksin

 

[Sharmander]

Huomaan itsessäni saman ilmiön. On se lapsen usko karissut kovaa kyytiä. Kaikelle ei todellakaan ole mitään tarkoitusta. On vaan sattuma joka enimmäkseen sanelee. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, mutta ei läheskään kaikkeen.

Samaa mieltä. Elämäntilanteiden myötä sitä on kyynistynyt (valitettavasti). Elämänarvoista, toisten huomioon ottamisesta, asiallisesta elämästä ja elämäntavoista ja perheelle ”uhratusta” ajasta ja positiivisesta ajattelusta huolimatta sitä on menettäny lapsiaan taivaan tuuliin isoillakin viikoilla. Vuosia yritetty ja kompuroitu. Väkisin se pinkki maailmankatsomus karisee. Tai se että kaikilla on tarkoitus. Varmaan monellakin asialla on mutta ei varmasti kaikella. Miksi sitten vanhemmat joiden lapsia otetaan jatkuvasti huostaan tai jotka pahoinpitelee lapsensa hengiltä siunataan yhä uudelleen raskauksilla. Sen haluaisin kysyä joltain korkeammalta taholta jos saisi kysyä.

 

[Helena80]

Mä tuun viislapsisesta perheestä ja oli kyllä hankala lapsuus. Meidän perhe oli outo tavoiltaan muihin verrattuna, kun nyt myöhemmin miettii. Mut maalaistalo ja paljo hommaa, joita lapset myös hoitivat. On ainakin opittu töitä tekeen, jos ei muuta Mun äiti ei ole kovin äidillinen, mut halus monta lasta ja helposti ne saikin. Yks keskenmeno oli vain. Oon aktiivisesti yrittäny toimia toisin kuin oma äiti, mut kummasti sitä huomaamattaan toteuttaa samoja juttuja välillä

 

[Tähti ★]

Mä en henkilökohtaisesti ihan ymmärrä näitä nykyisiä perusteluita lasten hankinnan lykkääämiselle.
Onko työelämä oikeesti muuttunut niin paljon meidän nuoruusvuosista, ettei nuoret naiset enää kelpaa virkoihin? Vaikea uskoa. En itse ole missään vaiheessa kokenut syrjintää sukupuoleni, lasten määrän tai muun kohdalla töissä(enkä kyllä keksi tuttavapiirissäkään näitä tapauksia) . No, ensimmäisen määräaikaisen työpaikkani menetin äitiyslomalla, mutta sain tilalle paljon paremman. Tämä nykyinen vakinaistettiin heti koeajan jälkeen, vaikka ilmaisin selkeästi että haluan lisää lapsia ainokaiseni jatkoksi. Ei mitään ongelmaa, vieläkään .
Myöskään nämä väliduunit hoitovapaalla ei ole olleet millänsäkään lasten määrästä, raskaana olosta tai edes koulutuksen puutteesta alalle. Mä en keksi mikä lapsiasiassa jarruttaa kenenkään työllisyyttä. Onko tilanne sitten niin eri pääkaupunkiseudulla? Ja jos niin miksi ihmeessä kaikki haluaa olla siellä töissä? Jos ei töitä riitä??
Mä ymmärrän paremmin sen valintakysymyksenä, siis niin että halutaan tietynlaista vapaata elämää johon lapset ei kuulu, eikä siinä mitään, se on täysin ymmärrettävä ja hyvä vaihtoehto monille-kunhan sen loppupään ongelman tässä tiedostaa.
Puolison puuttuminen on myös traaginen syy tässä aiheessa, samoin kun hedelmällisyysongelmat. Mutta ne onkin ihan eri kastia kun nää "työelämäongelmat" ja näissä kyllä hedelmällisyyshoitojen soisi tulevan auliisti vastaan.
Ugh

Lambi :) Voi estää.
Nyt itse ekaa kertaa sen jännän äärellä, koska "jouduin" lisäämään CV:ni myös lapsen.

Jos tuo katsotaan esteeksi, niin ei voi mitään. Muutoin tämä työ olisi napakymppi ja varmasti olen potentiaalinen ehdokas heille. Lapsettomuus on katsottu aina eduksi, kun on vaihtanit työpaikkaa.

 

[Sharmander]

Lambi :) Voi estää.
Nyt itse ekaa kertaa sen jännän äärellä, koska "jouduin" lisäämään CV:ni myös lapsen.

Jos tuo katsotaan esteeksi, niin ei voi mitään. Muutoin tämä työ olisi napakymppi ja varmasti olen potentiaalinen ehdokas heille. Lapsettomuus on katsottu aina eduksi, kun on vaihtanit työpaikkaa.

No nyt täytyy kyllä sanoa että tässä maailmassa aniharva työnantaja luottaa ydenkään työntekijän lapsettomuuteen. Tai täytyy olla aika erikoinen ihminen kuka puikoissa seisoo. Toisaalta täytyy olla erikoinen jos myöskin lapset katsoo negatiiviseksi asiaksi. Siinä kohtaa kun nainen firmaan palkataan hyväksytään se mahdollisuus että nainen on töissä 20 seuraavaa vuotta tai 9 kuukautta. Ensinnäkään perhesuunnitteluihin ei tarvitse vastata eikä toisaalta vakuuttaa ettei tule tekemään lapsia. Ainiharva voi näin luvata ilman ettei koskaan mieli tai elämäntilanne muuttuisi.
Näin esimiesasemassa olleena koen että lapsien olemassa olo kertoo ihmisestä lähinnä positivisia asioita. Ja itse koen että palkkaisin mieluummin 40 vuotiaan kahden lapsen äidin kuin lapsettoman nelikymppisen. Jompikumpi niistä on paljon todennäköisemmin seuraava poisjääjä, harvemmin se kaden lapsen äiti.
Siksi toisekseen äitiyslomalle jäävän kulut työnantajalle on todella pienet loppujen lopuksi. Kela ja yhteiskunta kompensoi tätä menetystä todella hyvin. Toki asiantuntija-ammateissa menetys on usein muutakin kuin rahallinen.

 

[Sharmander]

Lambi :) Voi estää.
Nyt itse ekaa kertaa sen jännän äärellä, koska "jouduin" lisäämään CV:ni myös lapsen.

Jos tuo katsotaan esteeksi, niin ei voi mitään. Muutoin tämä työ olisi napakymppi ja varmasti olen potentiaalinen ehdokas heille. Lapsettomuus on katsottu aina eduksi, kun on vaihtanit työpaikkaa.

Sitäpaitsi sähän olet ollu töissä nyt pitkään. Tykätty tehokas työntekijä. Miksi siis lapsi olisi negatiivinen asia. Eihän se mitenkään vähennä
Sun pisteitä työmarkkinoilla?

 

[Motto78]

Lambi :) Voi estää.
Nyt itse ekaa kertaa sen jännän äärellä, koska "jouduin" lisäämään CV:ni myös lapsen.

Jos tuo katsotaan esteeksi, niin ei voi mitään. Muutoin tämä työ olisi napakymppi ja varmasti olen potentiaalinen ehdokas heille. Lapsettomuus on katsottu aina eduksi, kun on vaihtanit työpaikkaa.

Vaikka lapsettomuus yleistyy, työmarkkinoilla nelikymppisillä naisilla lapsi/lapset on aika yleinen asia. :) Perheestä ei ole myöskään mikään pakko mainita CV:ssä, jos kokee että se olisi hankala asia.