----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mun pointti ei ollut ottaa kantaa siihen, pitäisikö vai ei yhteiskunnan tarjota lapsettomuushoidot yli 40-vuotiaille, vaan se, että terveydenhoitoalan ammattilaisten pitäisi osata antaa oikeaa informaatiota näin merkittävästä asiasta.

Itsehän olen juuri tällainen typerys, joka herännyt vasta lasta toivomaan vasta viime metreillä.
 
Minusta lapsettomuushoitoihin pitäisi nyt panostaa, kun syntyvyyden toivotaan lakkaavan laskemasta. Samoin muut lasten hankintaa tukevat keinot tulisi ottaa käyttöön.
 
Yölento :) Ei pelkästään, vaan elämässä pitää olla elämänsisältöä. Kuluttaminen ei luo elämän sisältöä, vaan ne onnen hetket, joita saadaan perheen kesken järjestettyä esim. matkoilla.

Oli se sitten kotona, tai matkalla.
Kyllä niitä matkoillakin saa, mutta kun arkipäivä on palkitsevaa ja täynnä onnenhetkiä, niin kyllä se riittää.

Aikuiset ajattelevat asiat kovin hankalasti ja monimutkaisesti. Minä kyselen lapsilta usein, mitä he ovat tehneet lomalla tai vapaapäivänä. Lapset kertovat lähes aina kenen kanssa he ovat olleet, se yhdessäolo on pääasia, ei se, mitä on saanut lahjaksi tai mikä aikuisen näkökulmasta olisi kertomisen arvoista.
 
Mun pointti ei ollut ottaa kantaa siihen, pitäisikö vai ei yhteiskunnan tarjota lapsettomuushoidot yli 40-vuotiaille, vaan se, että terveydenhoitoalan ammattilaisten pitäisi osata antaa oikeaa informaatiota näin merkittävästä asiasta.

Itsehän olen juuri tällainen typerys, joka herännyt vasta lasta toivomaan vasta viime metreillä.

Hippunen77 :) Samaa ainakin viestissäni yritin sanoa....sitä informaatiota.

Missään nimessä ei tulisi mieleenkään, että pitäisi yhteiskunnan kustantaa. Kenenkähän ajatus tämä oli (??)

Ei mitään tukia ole muutenkaan ollut, kun on töissä käyvä henkilö :)
Hyvää odotuksen jatkoa!:Heartbigred
 
Tietyllä tavalla se on myös yhteiskunnan syy. Kyllä yhteiskunta aika paljon antaa sanomaa, että ennen kuin lapsia voi hankkia, pitää olla opiskelut valmiina, vakituinen työpaikka, vakaa parisuhde, jne. Samoin yhteiskunta ohjaa yksilöiden valintoja lakien ja vaikkapa kelan tukien kautta. Nämäkin on tehty siten, etteivät ne enää millään tavoin ohjaa lastenhankintaan. Nykyisillä laeilla lastenhankinta on jättimäinen riski ja jättimäinen tappio.

Nykyään on lähes sääntö kuin poikkeus, että nuoret naiset pidetään pätkätöissä, jotta työnantajan ei tarvitsisi miettiä äitiyslomia tms. Ero on nykyään helppo ottaa, ja jättää äiti lasten kanssa tyhjän päälle. Entisaikaan ei myöskään ole lapsia hirveästi tekemällä tehty, vaan ne ovat olleet luonnollinen seuraus normaalista libidosta. Tuokin on loppunut, koska ehkäisy on itsestäänselvyys. Lasten saannin välttelystä on nykyaikana tehty normi, lapsia tekevät on helppo jättää oman onnensa nojaan, ja jos tarvitsisi apua, annetaan ymmärtää, että oma moka kun menit lapsia tekemään, olisit miettinyt etukäteen.

Lapsiperheet maksavat eniten veroja, kun lasketaan kaikki verot, mukaan lukien ALV:t yms, ja vaikka yhteiskunta kaatuu jos syntyvyys romahtaa, ei silti yhteiskunnan tasolla olla valmiita tekemään yhtikäs mitään sen hyväksi, että lapsiperheet pärjäisivät edes hitusen paremmin. Nyky-yhteiskunta on todella lapsivastainen.

Entisaikaan lapsettomilla sinkuilla oli kovennettu verotus, se oli yksi tapa osoittaa, että yhteiskunta tukee lapsiperheitä. Kaikki tuollainen on poistettu. Veroja kyllä käytetään ohjaamaan ihmisiä pois autoilusta ja nyt suunnitellaan lentoveroakin... eli ihan tietoisesti verotusta edelleen käytetään ohjailemaan yksilön valintoja. Jos lapsiperheitä haluttaisiin tukea, voisi kaikki lastenruoat ja lastentarvikkeet tehdä verovapaiksi, lastenhoidon kaikille ilmaiseksi (nythän se on ilmainen vain niille, jotka eivät käy töissä), jne. Hoitoraha on naurettavan pieni, ei juuri eroa työmarkkinatuesta, vaikka lastenhoito on täysipäiväistä työtä.

Olen kyllä miettinyt, että hyvin voi käydä niin, että parinkymmenen vuoden päästä muutamme johonkin toiseen maahan, jossa ei oleteta, että ihmiset tekevät lapsia omaan piikkiinsä ja sen jälkeen ne samat lapset joutuvat elättämään kaikki nekin, jotka eivät ole lapsia halunneet. Hyvin voisi siinä kohtaa heillekin todeta, että oma moka, olisit miettinyt aiemmin.

Suski75 :) Niin samaa mieltä kanssasi...ja yhteiskunta kyllä asettaa normit.

On oltava tosiaan kaikki kunnossa (koulutuksen, vakityön ja parisuhteen) osalta, että uskalletaan lisääntyä, kun samalla naisille on tarjolla niitä pätkätöitä ja työnantajat pelkäävät lisääntyviä naisia.

Kyllä nämä yhteiskunnasta tulevat, ja näiden raamien sisällä elellään.
 
Minusta lapsettomuushoitoihin pitäisi nyt panostaa, kun syntyvyyden toivotaan lakkaavan laskemasta. Samoin muut lasten hankintaa tukevat keinot tulisi ottaa käyttöön.

Yölento :) Tämä olisi kyllä loistava idea viedä tuonne päättäjille:cheers, (mikäli kuuntelevat koskaan mitään/ketään).....
 
Mun pointti ei ollut ottaa kantaa siihen, pitäisikö vai ei yhteiskunnan tarjota lapsettomuushoidot yli 40-vuotiaille, vaan se, että terveydenhoitoalan ammattilaisten pitäisi osata antaa oikeaa informaatiota näin merkittävästä asiasta.

Itsehän olen juuri tällainen typerys, joka herännyt vasta lasta toivomaan vasta viime metreillä.
Enkä missään nimessä tarkoittanu pitää ihmistä typeränä. Lähinnä tarkoitin että eikai kukaan joka aloittaa lapsen ”teon” nelikymppisenä oleta että se tapahtuu ongelmitta. Ehkä käytiin sanaa ”täysjärkinen” hieman provosoivasti. Niinku sanottu tilanteifa on monia mutta jos uran ja kaiken ehdoilla luottaa et ehtii 40 vuotiaana aloittaa ja varmasri tärppää niin aika ohkaisilla mennään. Ja ehkä itse koen et on pelottavaa jos jo ny lapsettomuushoitoja on todella paljon ja ihmiset alkaa tarvita niitä enemmän siisi että lapsentekoa lykätään omaehtoisesti.

Me ollaan kaikesra huolimatta myös matkustettu siinä määrin ku varaa ollut. Nyt vähemmän, kolme kyllä rajaa nopeasti rahalliset mahkut. Ei lapset elämää estä, toki kahdenkeskisiä matkoja on tehty vuosikymmen sitten :hilarious: tääkin lähinnä tukiverkkojen puutteen takia.
 
Muokattu viimeksi:
Toki tavallaan ymmärrän sitäkin ettei tää prisma-arki aina niin hehkeetä oo. Että en silleen ihmettele jos nykynuorisoa ei kauheesti nappaa. Sit voi olla osin sitä että nykyään saa herkästi mallin et vanhemmuus on suorittamista ja lapsilla viis harrasrusta ja pälvät pelkkää lentoa.

mut joo, koetteko te ettei faktoja sitten kerrota? Musta tuntuu et jopa meidän kivikautisellla bilsantunnilla puhuttiin miten munasolut jossain kohtaa kyykkää. Ja ainakin itse pidin nuorena nelikymppistä muutenki vaihdevuosi-ikäisenä :hilarious: Joka gynen seinällä loistaa lappu miten elämä romahtaa kun ikää tulee.. Et missä kohtaa te koette et tällaisesta perusasiasta ei puhuta? TAI missä siitä sit pitäs puhuu?
 
Shsrmander :) Ei tietenkään voi vaatia yhteiskuntaa korvaamaan, se on selvä. KELA korvauksen hoidoista saa 43v. saakka.

tähän korjaus. Korvauksen saa hoidoista/lääkkeistä suoraan 43v saakka ja ne tietyin systeemein. Sen jälkeen korvausta ei enää saa anfaa suoraan klinikalta/apteekista vaan se haetaan itse anomalla. Lisäks tää ei liity mitenkään siihen etteikö kukaan voisi saada julkiselta hoitoa ”yhteiskunnan varoin”. Ainoastaan yksityisen tekemistä hoidoista et korvausta saa suoraan. Toki harvemmin kela noita enää sit korvaa mutta jos kyseessä on diagnosoitu sairaudenhoito tai muuten kriteetit täyttyy niin kela voi myöntää korvauksen myös 43v jälkeen
 
Mikä se prisma-arki on? Julkisuudessa lapsiperhe-elämästä saa surkean kuvan. Jos ei itse ole nähnyt läheltä, mitä elämä lasten kanssa on tai on nähnyt sellaisen esimerkin, joka ei houkuta, niin voi olla, ettei ikinä halua lapsia.

Toinen sana tuon prisman lisäksi on ruuhkavuodet. Karkoittaa kaiken ilon lastenhankinnasta.

Ja kuitenkin jokainen perhe itse saa tehdä arkensa ja muodostaa omat tapansa.

Minulla ei ole ruuhkavuosia. Minulla ei ole kiire. Prismassa kyllä käymme, mutta ei se minun elämäni keskipiste eikä kohokohta ole. Lapsi viihtyy sielläkin.

Omat lapseni näkevät mallia, että näinkin voi elää. Hekin valmistuvat nuorena ammatteihin, molemmat isot lapset nyt jo toiseen ammattiinsa. Molemmilla on työpaikka eikä ole syrjitty iän, sukupuolen tai perhetilanteen mukaan. Mummoksi pääsemistä hidastaa se, että toisen lapsen naapurissa asuu perhe, jossa lapset itkuhuutavat joka päivä koko illan.
 
Mikä se prisma-arki on? Julkisuudessa lapsiperhe-elämästä saa surkean kuvan. Jos ei itse ole nähnyt läheltä, mitä elämä lasten kanssa on tai on nähnyt sellaisen esimerkin, joka ei houkuta, niin voi olla, ettei ikinä halua lapsia.

Toinen sana tuon prisman lisäksi on ruuhkavuodet. Karkoittaa kaiken ilon lastenhankinnasta.

Ja kuitenkin jokainen perhe itse saa tehdä arkensa ja muodostaa omat tapansa.

Minulla ei ole ruuhkavuosia. Minulla ei ole kiire. Prismassa kyllä käymme, mutta ei se minun elämäni keskipiste eikä kohokohta ole. Lapsi viihtyy sielläkin.

Omat lapseni näkevät mallia, että näinkin voi elää. Hekin valmistuvat nuorena ammatteihin, molemmat isot lapset nyt jo toiseen ammattiinsa. Molemmilla on työpaikka eikä ole syrjitty iän, sukupuolen tai perhetilanteen mukaan. Mummoksi pääsemistä hidastaa se, että toisen lapsen naapurissa asuu perhe, jossa lapset itkuhuutavat joka päivä koko illan.
Aamen. Juuri näin! Samat sanat.
Nuoriso käyttää nimeä prisma arki. Ja kyl joskus kun ihmisiä kaupassa katsoo niin onhan se aika kamalaa, naama nutturalla mennään ja meuhkataan lapsille :hilarious:
 
Aamen. Juuri näin! Samat sanat.
Nuoriso käyttää nimeä prisma arki. Ja kyl joskus kun ihmisiä kaupassa katsoo niin onhan se aika kamalaa, naama nutturalla mennään ja meuhkataan lapsille :hilarious:
Kyllähän siitä kauheaa jälkeä tulee, jos sinne mennään nälkäisenä ja väsyneenä. Eikun suklaapatukka huuleen, niin johan helpottaa. Siis vanhemmille. Lapset saa meidän lähikaupassa ottaa banaanin kauppiaan laskuun ja aloittaa kierroksen syömällä. Pysyy kiukku poissa.
 
Mä en henkilökohtaisesti ihan ymmärrä näitä nykyisiä perusteluita lasten hankinnan lykkääämiselle.
Onko työelämä oikeesti muuttunut niin paljon meidän nuoruusvuosista, ettei nuoret naiset enää kelpaa virkoihin? Vaikea uskoa. En itse ole missään vaiheessa kokenut syrjintää sukupuoleni, lasten määrän tai muun kohdalla töissä(enkä kyllä keksi tuttavapiirissäkään näitä tapauksia) . No, ensimmäisen määräaikaisen työpaikkani menetin äitiyslomalla, mutta sain tilalle paljon paremman. Tämä nykyinen vakinaistettiin heti koeajan jälkeen, vaikka ilmaisin selkeästi että haluan lisää lapsia ainokaiseni jatkoksi. Ei mitään ongelmaa, vieläkään :shy:.
Myöskään nämä väliduunit hoitovapaalla ei ole olleet millänsäkään lasten määrästä, raskaana olosta tai edes koulutuksen puutteesta alalle. Mä en keksi mikä lapsiasiassa jarruttaa kenenkään työllisyyttä. Onko tilanne sitten niin eri pääkaupunkiseudulla? Ja jos niin miksi ihmeessä kaikki haluaa olla siellä töissä? Jos ei töitä riitä??
Mä ymmärrän paremmin sen valintakysymyksenä, siis niin että halutaan tietynlaista vapaata elämää johon lapset ei kuulu, eikä siinä mitään, se on täysin ymmärrettävä ja hyvä vaihtoehto monille-kunhan sen loppupään ongelman tässä tiedostaa.
Puolison puuttuminen on myös traaginen syy tässä aiheessa, samoin kun hedelmällisyysongelmat. Mutta ne onkin ihan eri kastia kun nää "työelämäongelmat" ja näissä kyllä hedelmällisyyshoitojen soisi tulevan auliisti vastaan.
Ugh:hilarious:
 
Kp6. Menkat loppui eilen ja silloinkin oli vain pientä tuhruttelua. Mulla menkat on samanlaiset kierrosta toiseen. Runsas vuoto kp1-2, sitten vähenee reippaasti. Kipujen määrä vaihtelee, tässä kierrossa ei ollut kipuja.

Mä olen saanut työelämän sovitettua yllättävän hyvin yhteen lasten saamisen kanssa. Iso apu on ollut miehen joustavasta työstä. Meillä kun on riittänyt lääkärireissuja, palavereja ja seurantaa TAYSssä. En suunnitellut saavani lapsia, joilla haasteita, mutta sen kanssa sitten vaan eletään. Ja saahan siitä paljon näkökulmaa tähän työhön.

Mulla on mennyt niin kivasti, et kun jouduin hyppään jatkotutkinnon tekemisestä kesken kaiken opettajaksi, tein ekan 6kk pätkän omalla yläasteella. Se ei olisi jatkunut, joten sain kätevästi jäädä äippälomalle ja muutettiin Pirkanmaalle. Olin vuoden kotona ja pääsin seuraavaan vuoden pätkän. Sekään ei olisi jatkunut ja taas jäin äippälomalle. Vuosi kotona ja seuraavaan vuoden pätkään. Sieltä siirryin toiseen kouluun, kun ei taaskaan työt jatkunu. No seuraavas paikas olis jatkunu, mut olin siinä vaihees jo raskaana ja hain virkaa muualta. Kävin haastattelussa 60km päässä ison mahan kanssa ja sain paikan. Olin vuoden kotona ja menin virkaani kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen olen vaihtanut työpaikkaa kahdesti lähemmäs ja taas napsahti vakipaikka parin määräaikaisen vuoden jälkeen. Asiat tuppaa järjestyyn.

Nyt oon alkanu miettiin, mitä muuta voisin tehdä kuin opettaa. Oon välillä niin väsynyt työhöni ja pelkään leipääntyväni. Tällä viikolla olin luma2020 -koulutuksessa, että pääsen kehittämään oman koulun opetusta. Saa vähän vaihtelua työhön. Uudelleenkouluttautuminen ei nyt onnistu, mutta jos sais täydennyskoulutusta, sekin olisi hyvä. Parin viikon päästä alkaa yhteisopettajuuskoulutus. Lähden mukaan sinnekin.
 
Mä en ole huomannut omalla kohdallani tai tuttavapiirissä lisääntymisikäisten naisten syrjintää, ollaan lähes kaikki ns. uraorientoituvilla aloilla pk-seudulla. Luonnollisesti työnantajien asenteissa on eroja, mikä olikin yksi syy siihen että vaihdoin työpaikkaa edellisen kerran.

Yhteiskunnallisella tasolla korpeaa kyllä sivusta katsoa joidenkin naisvaltaisten alojen pätkätyömeinikiä, enkä yhtään ihmettele että se voi vaikuttaa perhesuunnitteluun. :sad001

Mulla ei ole ikinä ollut varsinaista vauvakuumetta. Sopivan kumppanin löytyminen on ollut isoin este sille, että edes pääsi miettimään asiaa. Valistuksesta ei ole ollut puutetta, YHTS:n gyne toitotti jo 25-vuotiaalle opiskelijalle että "paras aika tehdä lapsia on nyt", mikä ei juuri silloisen avomiehen jättämää uussinkkua hirveästi piristänyt. :meh:

Nykyisen miehen kanssa oli aika pian selvää, että meistä voisi tulla hyvä perhe. Sanoin siinä vaiheessa suoraan, ettei raskautuminen 38-vuotiaalle välttämättä ole helppoa, ja mentiin jo ennen yrityksen aloittamista molemmat yksityiselle tutkimuksiin ettei aikaa hukkaantuisi turhaan.
 
Mitenkäs siellä, tunkeeko Kaksonenkin jo läpi navasta? Aika pinkeetä on täällä ainakin:p
.. 10 viikkoa vielä virallista aikaa, eikö(muisti pätkii..) ? Pitäisi vissiin aloittaa henkinen valmistautuminen.
Mikä meininki siellä?
 
mut joo, koetteko te ettei faktoja sitten kerrota? Musta tuntuu et jopa meidän kivikautisellla bilsantunnilla puhuttiin miten munasolut jossain kohtaa kyykkää. Ja ainakin itse pidin nuorena nelikymppistä muutenki vaihdevuosi-ikäisenä :hilarious: Joka gynen seinällä loistaa lappu miten elämä romahtaa kun ikää tulee.. Et missä kohtaa te koette et tällaisesta perusasiasta ei puhuta? TAI missä siitä sit pitäs puhuu?

Tarkoitin, että terveydenhoitoalanammattilaiset eivät tiedä, että julkisella hoidetaan myös 40v, eivätkä näin ollen osaa asiasta kertoa tietoa sitä tarvitsevalle.

Tottahan nyt luulisi jokaisen tämän ikäisen naisen olevan kuullut, että ne parhaat lisääntymisvuodet ovat jo taakse jäänyttä elämää.

Itse todella tunnen itseni typeräksi. Säännöllisesti tsekattiin tää asia miehen kanssa ja aina todettiin, että kummallakaan ei ole sellaista tunnetta, että haluaisimme lapsen. Meillä näkökulma oli se, että lapsi on niin iso asia, että sitä täytyy todella haluta, eikä lähteä hommaan vaan siksi, kun niin nyt vaan kuuluu tehdä.

Ehkä se oli sitten se biologisen kellon raksutus, plus muutama muu tekijä, joka sai ajattelemaan, että pitää varmaan tämäkin kortti kuitenkin katsoa, ettei sitten vanhana tarvi katua, ettei edes yritetty.

Ekassa rakkaudessakin olin vielä ihan cool-mielellä, että kävi miten kävi, niin onpahan kokeiltu. Vasta kkm jysäytti päälle todellisuuden; tyhjän sylin kaipuun, lapsettomuuden surun ja ypätoivoisen yrittämisen. Sen jälkeen sitten onkin tehty kaikkemme asian eteen, eikä yhtäkään kiertoa ole jäänyt hyödyntämättä.
 
Itse todella tunnen itseni typeräksi. Säännöllisesti tsekattiin tää asia miehen kanssa ja aina todettiin, että kummallakaan ei ole sellaista tunnetta, että haluaisimme lapsen. Meillä näkökulma oli se, että lapsi on niin iso asia, että sitä täytyy todella haluta, eikä lähteä hommaan vaan siksi, kun niin nyt vaan kuuluu tehdä.

Ehkä se oli sitten se biologisen kellon raksutus, plus muutama muu tekijä, joka sai ajattelemaan, että pitää varmaan tämäkin kortti kuitenkin katsoa, ettei sitten vanhana tarvi katua, ettei edes yritetty.

Ekassa rakkaudessakin olin vielä ihan cool-mielellä, että kävi miten kävi, niin onpahan kokeiltu. Vasta kkm jysäytti päälle todellisuuden; tyhjän sylin kaipuun, lapsettomuuden surun ja ypätoivoisen yrittämisen. Sen jälkeen sitten onkin tehty kaikkemme asian eteen, eikä yhtäkään kiertoa ole jäänyt hyödyntämättä.
Ihan yhtä typeriä tässä kaikki 40+ollaan tällä asialla :woot:!
Enkä usko että edes tyhjän sylin syndrooma on vältettävissä niillä aiemmilla lapsilla, ihan yhtä tyhjältä se voi tuntua teinien kanssa :grin.

Jos ei vauvakuume iske "ajoissa" , niin eihän sille mitään mahda, väkisin en kenellekään lapsiperhearkea haluaisi tyrkyttää. Onhan elämässä monta muutakin tietä!

Lähinnä tää oman elämän ulkopuolisten tekijöiden syyttely lapsettomaan aikuisuuteen ihmetyttää. Että joku antaisi yhteiskunnallisten asioiden sanella päätöksensä näin tärkeässä asiassa.
 
Mitenkäs siellä, tunkeeko Kaksonenkin jo läpi navasta? Aika pinkeetä on täällä ainakin:p
.. 10 viikkoa vielä virallista aikaa, eikö(muisti pätkii..) ? Pitäisi vissiin aloittaa henkinen valmistautuminen.
Mikä meininki siellä?
Aikamoisia potkunyrkkeilyhepuleita täällä päässä, napa on melko olematon vaikkakin vielä kuopalla.

Enää vähän päälle kolme viikkoa äitiysloman alkuun, ja tosiaan kymmenisen viikkoa laskettuun. Vähän nopsaan aika mennyt, juurihan tässä plussattiin ja jännättiin NIPTiä. :wideyed:
 
Takaisin
Top