Moikka! Minäpä liityn joukkoon iloiseen kuumeilemaan

Ikää 42v. ja kovasti vielä haaveilen kuopuksesta. Esikoisen sain ollessani 36v. Välillä tunnen olevani jo ikäloppu ja pelkään kaikkea mikä voi mennä raskaudessa pieleen tämän ikäisenä. Sitten kuitenkin vauvahaave vaan pitää kiinni vahvempana ja haluan vielä yrittää. Mies 46v. ja onneksi haave on yhteinen

Oma mummu sai aikoinaan tätini ollessaan 45v., joten hän olkoon esikuvani ja henkinen tsempparini
Olen pudottanut painoa 12 kg viimeisen vuoden verran myös Ozempicilla ja nyt paino samassa kuin juuri ennen raskautumista, josta esikoinen syntyi. Noin kuukausi sitten lopetin lääkkeen. Suunnitelmissa on aloittaa yritykset, kun 3 kk:n tauko täynnä, eli helmikuun lopulla. Lisääkin pitäis painon tippua, mutta nyt tärkeämpää on pysyä edes tässä. Esikoisen raskaudessa paino vain tippui raskauden edetessä. Mielenkiintoista nähdä, miten paino seuraavassa raskaudessa muuttuu, jos sinne asti ylipäänsä pääsen joskus. Oviksen bongaan joka kuukausi selvästi, koska kipuilen silloin. Edellisestä synnytyksestä alkaen on ollut näin syystä x. Oviksen lähestymisen tunnistan helposti kosteuden lisääntymisestä. Ei pitäisi siis joutua tikuttelemaan sitä sitten, kun aloitetaan yritys.
Nyt olen aloitellut rautalisän, koska ferritiinin kanssa ollut vuosien saatossa vaikeuksia. Hemoglobiini oli joulukuun alussa hyvä. Monivitamiinia, d-vitskua ja magnesiumlisää syön jo muutenkin säännöllisesti. Tammikuussa lisään mukaan vielä foolihappolisän. Tämmöstä kaikkee mun tarinaan ja touhuihin. Iso tsemppi kaikille kuumeilijoille ja ihanaa alkavaa uutta vuotta
