40+ kuumeilevat

[Miss_Butterfly]

Näillä kilsoilla suurimmalla osalla perheellistyneistä kavereista on lapset jo paljon isompia kuin itsellä ja elämänvaihe ihan toisenlainen kuin itsellä. Päiväkodilla ja leikkipuistoissa muut vanhemmat on helposti nuorempia. Silti, silti yritän miettiä ja tsempata itseäni, että mitä sitten. Jokaisen tarina on omanlainen ja on itseasiassa aika pöhköäkin liikaa vertailla omaa tilannetta muiden kanssa. Järkevämpää olis keskittyä positiivisiin asioihin ja mahdollisuuksiin. Mulla on itsellä pikkusisarus ja jotenkin ehkä just siks kahden lapsen perhe on tuntunut omissa ajatuksissa niin tavalliselta ja tavoiteltavaltakin asetelmalta. Toisaalta musta äitinä tuntuu myös siltä, että mulla olisi vielä syliä ja rakkautta tarjota toisellekin lapselle. Väsyttävää, jännittävää ja pelottavaakin aikaa raskaus varmasti olisi (jos toteutuisi), mutta samalla jotain niin hienoa, upeaa ja arvokasta, että sitä kohti haluan ehdottomasti pyrkiä Isosti tsemppiä kaikille oman kokoisten askeleiden ottamiseen!

 

[Evli]

Näinhän se on, viisaita sanoja ja muita rohkaisisin myös näin, jostain syystä omalla kohdalla iskee joku epäilys. Mutta samanaikaisesti yritystä ja toiveita on, tammikuussa eka hoitokerta (mahdollisesti toki myös ainoa).

 

[Qkkuu]

Näinhän se on, viisaita sanoja ja muita rohkaisisin myös näin, jostain syystä omalla kohdalla iskee joku epäilys. Mutta samanaikaisesti yritystä ja toiveita on, tammikuussa eka hoitokerta (mahdollisesti toki myös ainoa).

Ootteko jo pitkään yrittäneet jos nyt hoidot edessä? Mitä hoitoja ootte miettineet? Tsemppiä niihin

 

[Evli]

Ootteko jo pitkään yrittäneet jos nyt hoidot edessä? Mitä hoitoja ootte miettineet? Tsemppiä niihin

Ei, mutta koska suhtaudun realistisesti tähän ikään, niin mentiin melko alussa jo vähän selvittelemään asioita. AMH oli 0.31, myös siittiöitä tavanomaista vähemmän, niin suositeltiin suoraan IVF- hoitoja. Tuo aikaisempi raskaus tapahtui spontaanisti juuri ennen kuin hoitojen piti alkaa, joten hoito lykkääntyi nyt aloitettavaksi seuraavasta kierrosta. Mulla tosiaan yksi lapsi, eli periaatteessa ei pitäisi muuta ongelmaa olla kuin ikä ja munasolujen kunto..

 

[Mustikkamarja]

Kyllä sitä itsellekin on tullut hetkellisesti sellainen pieni ahdistus, että mitä sitä oikein ajatteli, kun tähän vielä ryhtyi. Mutta päällimmäisenä on kuitenkin iso onnellisuus ja positiivisuus, että raskautuminen onnistui. 4 pv päästä varhaisultra, ja toivotaan, että sieltä elämää löytyy. Toki kaikki nuo sikiöseulonnat jännittää ja pohdin, jos ei kunnallisen kautta "joudu" nipt:iin niin varmaan mennään sitten omakustanteisesti. Olen tällä foorumilla lukenut myös noita surullisempia kokemuksia, jotta olisin edes jollakin tasolla tietoinen, mitä luvassa, jos käy huonosti.

 

[Evli]

Kyllä sitä itsellekin on tullut hetkellisesti sellainen pieni ahdistus, että mitä sitä oikein ajatteli, kun tähän vielä ryhtyi. Mutta päällimmäisenä on kuitenkin iso onnellisuus ja positiivisuus, että raskautuminen onnistui. 4 pv päästä varhaisultra, ja toivotaan, että sieltä elämää löytyy. Toki kaikki nuo sikiöseulonnat jännittää ja pohdin, jos ei kunnallisen kautta "joudu" nipt:iin niin varmaan mennään sitten omakustanteisesti. Olen tällä foorumilla lukenut myös noita surullisempia kokemuksia, jotta olisin edes jollakin tasolla tietoinen, mitä luvassa, jos käy huonosti.

Mun tutuilla (tai tutun tutuilla) on kyllä paljon onnistumisia jopa 45-vuotiaana, eli kaikki on kyllä mahdollista! Toivottavasti teillä myös kaikki hyvin

 

[Marraskuunvalo]

Täällä nyt toistaiseksi testit positiivista näyttää. Edellinen kerta meni kesken. Ikää nimittäin tulee ensi kuussa 44 mittariin. Ei tiedä yhtään miten tässä käy. Niptin kuitenkin jätän väliin jos sinne saakka päästään. Muuten kyllä kaikki seulat ja tutkimukset sitten tarpeen vaatiessa.

Kuopuksen sain 40-vuotiaana.

 

[Puolikuu]

Jee...! Täällä käytiin lyhyesti keskustelua miehen kanssa tänä iltana, on kuulemma miettinyt myös viime aikoina, että ei ole paljoa aikaa hukattavana, jos aikoo antaa mahdollisuuden toiselle lapselle..! En enempää nyt lähtenyt yksityiskohtiin ekalla keskustelulla (hetkeen), mut aion ottaa asian uudelleen puheeksi vielä ennen vuoden vaihdetta, kun olemme vapailla ja ei arkistressi paina.. Jos saisi sovittua, et poistan kierukan ja katsotaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko. Itsellä ainakin tuntuu nyt jouluvapaiden aikana olevan mieli paljon aikaisempaakin selkeämpi sen suhteen, että haluaisin vielä toisen lapsen, tai vähintäänkin mahdollisuuden siihen.

 

[Joy83]

Ehkä vielä yksi mahtuu mukaan Hetki sitten tuli täytettyä 41 ja haaveissa olisi vielä meidän perheeseen toinen lapsi. Haasteena mm. mun ylipaino (BMI 37) ja PCOS. Esikoisen aikana apuna oli mm. metformiini ja ovulaation induktio. Metformiinin yritin aloittaa uudelleen kesällä, mutta tällä kertaa tulikin niin järkyttävät sivuvaikutukset, että se oli pakko jättää, kun ei töistäkään tullut enää mitään. Uudeksi avuksi sain marraskuussa reseptin Ozempiciin, mutta en ole sitä vielä uskaltanut aloittaa. Painoa pitäisi siis saada tavalla tai toisella pois 5-10% jotta voisimme kokeilla taas ovulaation induktiota.

 

[bandoo]

Ehkä vielä yksi mahtuu mukaan Hetki sitten tuli täytettyä 41 ja haaveissa olisi vielä meidän perheeseen toinen lapsi. Haasteena mm. mun ylipaino (BMI 37) ja PCOS. Esikoisen aikana apuna oli mm. metformiini ja ovulaation induktio. Metformiinin yritin aloittaa uudelleen kesällä, mutta tällä kertaa tulikin niin järkyttävät sivuvaikutukset, että se oli pakko jättää, kun ei töistäkään tullut enää mitään. Uudeksi avuksi sain marraskuussa reseptin Ozempiciin, mutta en ole sitä vielä uskaltanut aloittaa. Painoa pitäisi siis saada tavalla tai toisella pois 5-10% jotta voisimme kokeilla taas ovulaation induktiota.

Pakko kysyä, millaisia sivuvaikutuksia metformiinista sait? Ei tarvitse vastata, jos et halua.

 

[Joy83]

Pakko kysyä, millaisia sivuvaikutuksia metformiinista sait? Ei tarvitse vastata, jos et halua.

Olivat ihan ne ns. perinteiset eli vatsakipua, ripulia ja yleistä huono oloa. Aluksi ihan siedättävät oireet, mutta kahden tabletin annostukseen päästyä alkoi tulla päiviä jolloin vessareissuja tuli vartin välein ja en pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan sohvalla silmät kiinni pahoinvoivana. Oireet eivät enää helpottuneet annostusta pienennettäessäkään. Kuukauden kokeilun jälkeen puoliso sanoi, että nyt riitti Harmi, sillä esikoista odottaessa tämä toimi ja saatiin kierto palautumaan.

 

[Madeleine 83]

Kai mäkin liityn seuraan uuden vuoden kunniaksi. Kiva että tää ryhmä on aktiivinen, hetken aikaa on tullut seurattua taustalla.

Meidän esikoinen täyttää pian vuoden, ja niin sitä vaan on hiipinyt ajatus että mitäs jos sittenkin antaisi toisellekin mahdollisuuden. Mulla mittarissa ikää nyt 41. Esikoinen sai alkunsa kun olin 39, ja syntyi, kun olin just täyttänyt 40. Jotenkin ajattelin silloin, että ihan viimeisillä mahkuilla saatiin vauva, mutta nyt jotenkin tuntuukin siltä, että olishan sitä vielä aikaa. Esim moni kaveripiirissä saanut vauvan reilusti yli 40-vee.

Mies ei oo asiaa vastaan eikö puolesta, enkä itekään oikeen oo päättänyt että mitä mieltä oon. Kiertokin vasta äsken palautui, joten senkin puolesta ei oo ollu kiire päättää asiaa. Jotenki kuiteski takaraivossa taas nakuttaa tää ikäkysymys, ja että pitäis pian ryhtyä toimeen, jos on ryhtyäkseen.

 

[Mallerynne]

Minäkin nyt liityn tässä keskusteluun. Olen kesästä lähtien täällä notkunut ja lukenut viestejänne. Itsellä on aina ollut haaveissa lapsi, mutta ei ole ollut parisuhdetta, joten se ei koskaan ollut niin sanotusti ajankohtaista. Kesällä siis vihdoin löysin miehen, rakastuin ja melkein heti jätimme ehkäisyn pois. Menimme marraskuun alussa naimisiin ja täytin juuri myös loppuvuodesta 40 vuotta.

Söin kuukausia raskausvitamiineja, inositolia, gele royalia jne. Joulukuussa sitten tuntui ettei mikään enää oikein tunnu miltään, parisuhde rakoili appivanhempien takia. Irtisanoiduin töistä, muutimme miehen kanssa erilleen, vaikka olemme silti yhdessä. Paino alkoi nousta pitkään jatkuneen laskun jälkeen. Jätin nuo kaikki lisäravinteet syömättä, sekä mielialalääkettäkin aloin vähentämään ilman lääkärin lupaa.

Nyt uuden vuoden päivänä, suureksi yllätyksekseni, ensimmäistä kertaa ikinä raskaustesti näytti minulle positiivista. Pitänee äkkiä kaivaa ne raskausmonivitamiinit joissa on foolihappoa takaisin esille. Kaikista ongelmista ja epävarmuudesta huolimatta tämä on kyllä paras alku uudelle vuodelle mitä voin vain kuvitella. Toivottavasti tämä pysyy mukana :)

 

[Mariamimi]

Mäkin voisin liittyä tänne mukaan. Olen kirjoitellut tuolla lapsettomuuspuolella, ollaan ivf-hoidoissa. Täytin äskettäin 40 ja mulla on edellisestä liitosta teini, joka sai alkunsa luomuna. Miehellä ei vielä omia lapsia ole ja olisi toiveena saada edes yksi yhteinen.

Tavattiin kun olin jo lähemmäs 39, joten jätettiin aika pian ehkäisy pois. Hakeuduttiin heinäkuussa -24 yksityiselle hoitoihin puolen vuoden yrityksen jälkeen. Vikaa ei ole kummastakaan löydetty ja mulla on AMH-arvo ikään nähden vielä hyvä. Munasolujen laadustahan toki ei enää tiedä. Edellisen puolison kanssa aikoinaan alle kolmikymppisenä yritettiin toista lasta kahden vuoden ajan ja oltiin jo jonossa ivf:ään, kunnes päädyttiin eroon. Jotain vikaa mussa siis mahdollisesti saattaa olla, kun nuorenakaan raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa Silti luomukierroissa sitä jaksaa aina pientä toivoa elätellä, kun yksi on kuitenkin saanut alkunsa luomuna.

 

[Fanni81]

En oo hetkeen kirjoitellut. Syyskuussa varmaan viimeksi. Ei vauvakuume hellitä. Viime yönä näin unta että otin itse hormonikierukan pois kun se kuulemma lähtee helposti. Saatiin poika. Voi taivas miten se uni oli todentuntuinen.
Pakko alkaa miehelle puhumaan että eikö me voitaisi vielä kokeilla. Ikää minulla jo 43v.

 

[Fanni81]

Joku puhui ubikinonista. Netistä luin ja tiktokista löysin Maca kapseli. Luontaistuote. Auttaa ovulaatioon

 

[Sandra84]

Tuun tänne nyt kun ilmeisesti lopetan tähän päivään ozempicin ja sit alan suuntaan ajatusta taas tähän projektiin. Paino ei tippunu kun pari kiloa 4kk:n aikana, mutta lantiosta lähti 5cm niin se oli kiva juttu. :)
3kk päästä sais siis sit mennä pakastealkionsiirtoon (yksi ainokainen pakkasessa, ei tietoa laadusta) ja sitä ennen käytän apuna tuollaista hedelmällisyysmonitoria, että jos se ovulaatio löytyisi helposti… (Clearbluen)
Mä toivon, että tää vuosi olis onnistumisen vuosi. 2023 oli täynnä keskenmenoa ja 2024 pelkkää IVF-hoitoa ja itsensä hoitamista. Jos nyt sit Tsemppiä kaikille!

@Fanni81 ainakin yli 40-vuotiaalle suositellaan ubikinolia, se imeytyy ilmeisesti paremmin kun ubikinoni.

 

[Evli]

Mulla on piinapäivät menossa, dpo5 ja jos menkat alkaa ensi viikolla niin sitten pistoshoidot alkaa myös.. puuh näitä päivien odotuksia

 

[Pogo]

Mäkin voisin liittyä tänne mukaan. Olen kirjoitellut tuolla lapsettomuuspuolella, ollaan ivf-hoidoissa. Täytin äskettäin 40 ja mulla on edellisestä liitosta teini, joka sai alkunsa luomuna. Miehellä ei vielä omia lapsia ole ja olisi toiveena saada edes yksi yhteinen.

Tavattiin kun olin jo lähemmäs 39, joten jätettiin aika pian ehkäisy pois. Hakeuduttiin heinäkuussa -24 yksityiselle hoitoihin puolen vuoden yrityksen jälkeen. Vikaa ei ole kummastakaan löydetty ja mulla on AMH-arvo ikään nähden vielä hyvä. Munasolujen laadustahan toki ei enää tiedä. Edellisen puolison kanssa aikoinaan alle kolmikymppisenä yritettiin toista lasta kahden vuoden ajan ja oltiin jo jonossa ivf:ään, kunnes päädyttiin eroon. Jotain vikaa mussa siis mahdollisesti saattaa olla, kun nuorenakaan raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa Silti luomukierroissa sitä jaksaa aina pientä toivoa elätellä, kun yksi on kuitenkin saanut alkunsa luomuna.

Ihan mielenkiinnosta paljonko tuo AMH arvo pitäis olla että ois mahdollisuuksia raskautua?

 

[Mariamimi]

@Pogo Mun lääkäri ei siihen ottanut sen kummemmin kantaa, totesi vaan että näillä arvoilla saadaan hyvin munasoluja ivf:ssä kerättyä. Mulla arvo oli 3.58 vähän ennen kuin täytin 40 ja viitearvo 40-44v on. 0.03-5.5. Palstoilla kuitenkin lukee onnistumisia matalillakin amh-arvoilla, kun sattuu hyvälaatuinen munasolu kohdalle.