❤❤ Toukokuun Turinat❤❤ Meirän kuu❤❤

Kannattaa kyllä todella rauhoittaa koti vain omalle perheelle, jos vierailijat aiheuttaa pahaa mieltä! Tulkoot vähän myöhemmin katsomaan. Yritä parhaasi mukaan suodattaa kommentit toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, mutta herkässä mielentilassa kannattaa myös oikeasti suojella itseään niiden kuuntelemiseltakin. Tsemppiä! Ja kannattaa muistaa modernista perheestä pöllitty lausahdus, josta aion tehdä mottoni pikkuvauvan kanssa: "vauvat on tehty kestämään uusia vanhempia", eli vaikka jokin asia joskus ei menisikään ihan kuin askarteluohjelmissa, ei se muksu mene hajalle tai traumatisoidu :) Uudella äidillä on myös oikeus opetella!
 
Täällä korvatulehduspotilas veti kahden tunnin unet ja heräsi lämpöisenä. Eiköhän tuo tuosta taas ala laskemaan. Kokemuksesta voi todeta. Oli voittanut päiväkodin arpajaisissa kaks palkintoa, kolme arpaa oltiin likalle ostettu. Aika hyvin siis.

Onneksi tosiaan noi tropit tällee hyvissä ajoin kuitenkin ja toivon et menee ohi ennen tiistaita (ja et vauva ei synny ennen sitä), että voi sitten rauhassa keskittyä vauvaan eikä siihen että pitää parannella toista. Ja se että on oikeasti mahdollisuus sylitellä tuota isompaa vielä tässä ihan rauhassa, vaikka syliin onkin vaikea mahtua tämän pötsin kanssa.. mutta kuitenkin :)
 
Meille ei tässä alkuvaiheessa ole tervetulleita kylään muut kuin ihan läheisimmät, jotka ovat avuksi ja joilta esikoinen saa paljon kaivattua extrahuomiota. Muut ehtivät sitten kyllä aikanaan ihastella vauvaa, kunhan itse olen vähän toipunut ja vauvan kanssa saadaan rauhassa imetys sujumaan.
 
Mä aloin oikein miettimään, että ollaanko me kertaakaan tultu sairaalasta suoraan kotiin. Mut ollaanhan me kuopuksen kanssa. Mut kahden muun kanssa ollaan menty jomman kumman vanhemmille syömään, ettei tarvii kotona ensimmäiseksi miettiä jääkaapin sisältöä :)
 
etsijä: muut onki jo sanonu että älä kuuntele muita, tiiät kyllä ite parhaiten :) ja kyllä herkät vauvat helposti itkee alussa vähän kaikkee niinku vaipanvaihtoo, kunnes tottuu, vaikka vanhemmat tekee kaiken oikein. meillä toinen itkeny helposti, toinen ei juuri ollenkaan. ihmiset ei vaan muista/tajua sitä.

samoin on nyt tullu mieleen ohjelmia katellessa, että eihän vastasyntyneet ääntele muuta kun itkien kaikkeen uuteen, muut välimuodon äänet niinku jokellukset ja positiiviset reaktiot tulee vasta myöhemmin. kaikissa telkkariohjelmissa vaan pistetään lisä-ääniä ja hymyjä jo synnärille niin se hämää.

meille saa tulla anoppi ja appiukko vaikka heti, ja mun perhe sitten kun ne etelästä pääsee. viimeks pyysin yhtenä päivänä kaikki ystävät, sillon ku asuttiin vielä helsingissä. nyt varmaan muutama viikko pysytellään ihan perheen kesken ja lähetään sitten tutustumaan maailmaan. se eka kuukausi on musta kiva rauhottaa kun on ite niin herkillä ja vauvakin tykkää rauhasta.
 
Etsijä, mua kyllä niin alko ottaan päästä sun puolesta. Tosi törkeetä alkaa heti arvosteleen tolleen. :angry5
 
Kiitos tsempeistä :shy: Pitäis suodattaa mut voi... se on niin jännä miten herkällä korvalla sitä oikein kuuntelee ja ottaa itseensä. Ei meillä tosiaan ole kuin läheisimpiä vieraillut mutta nyt kuitenkin lähes päivittäin kun osa porukasta asuu ihan naapurissa ja postireissullakin käyvät piipahtamassa, apuna ovat myöskin olleet.. mut nää olikin miehen suvusta, minun suku on se joka tuppaa arvostelemaan joka perkeleen asiaa ja normaalisti pystyn vain nauramaan niille. Saa nähdä, kaatuuko kuppi huomenna tällä emännällä :hilarious: Mut huomenna kun ovat sitten tässä niin katsotaan, osaan se minäkin suuni puhtaaksi puhua :angry1
 
Etsijä: Juu, suu puhtaaksi vaan! Jos kerta olettavat, että saavat sinulle sanoa mitä lystäävät ja sinun mielesi pahoittaa, niin saavat sitten luvan kuunnella mitä sulla on heille sanottavana :)

Ja rupes kyllä itteekin oikein korventaan, ihmiset osaa olla kyllä sitten ärsyttäviä :shifty: Vaikka kuinka tarkoittais hyvää, niin joku roti hei! Itse en lähettäisi enää kuvan kuvaa kellekään ja tosiaan laittaisin ison munalukon oveen :p Jotkut ei vaan valitettavasti tajuu... kaveri oli lähettänyt tutulleen kuvan tyttövauvastaan ja vastaukseksi oli tullut vaan, että "näyttää ihan pojalta" Joo hei kiitti, tuli tosi hyvä mieli :grin
 
Tsemppiä Etsijä, se on kamalaa kun ohjeita ja neuvoja tulee liikaa joka suunnalta, kun itse on vasta tutustumassa vauvaan ja opettelemassa kaikkea. No, hyvää kai ne vain tarkoittavat. Koomisinta on, kun ohjeita antaa kaverit, joilla ei omia lapsia ole! Meille vieraat on kyllä tervetulleita, mutta en usko että niitä juuri saadaan :/ Muutettiin jonkinlaisen matkan päähän kavereista, joten en usko että vaivautuvat asian takia visiitille. Kaveripiirissä on niin paljon jo lapsia, että valitettavasti yksi uusi vauva ei enää ole sellainen ihmetys, vaikka itselle tietty onkin se suurin juttu. Viime kerralla kävi jopa niin, että oma hyvä kaverini ei lopulta tullut koskaan enää käymään, omituisesti yhteydenpito katkesi kuin seinään, kun vauva tuli maailmaan. Oli ilmeisesti liian kova pala tämä hänelle, en edelleenkään tiedä miksi. Itselle se vauvan tulo on niin suuri juttu, että surettaa, jos erityisesti läheiset kaverit eivät sitä tajua, ja hetkeksi osaa asettua toisen asemaan, vaikka vauvat ylipäätänsä ei niin kiinnostaisikaan (tai mikä syy onkaan). Minulle ainakin jäi tosi lämpimät muistot, kun alussa ne muutamat tutut kävivät uutta tulokasta tapaamassa :)
 
Mulla on suurin osa kavereista jäänyt sen jälkeen kun ensin muutettiin turkuun kun kaikki muut kaverit muutti hki/tre ja viimeistään ne jäi sitten kun meille tuli esikoinen 5v sitten. Ei oo paljoo näkynyt. Kaikki kuitenkin olettaa et me tullaan kyl käymään ja noin, mut meille asti ei kukaan vaivaudu koskaan tulemaan. Ärsyttävää. Siksi olenkin tullut siihen tulokseen, että laatu korvaa määrän, koska oikeasti ne joita kiinnostaa tulee kyllä ihan varmasti käymäänkin.
 
Äitienpäivän aaton kunniaksi herkistää. Mediassa aika paljon lapsettomuus-juttuja, monella täälläkin Vau:lla kokemus lapsettomuudesta ja vihdoin äidiksi tulemisesta. Hirmuinen kiitollisuus omista aarteista ja synnytyksen jälkeinen herkkä aika herkistänyt mut liikutuksen kyyneliin viikonlopun aikana useasti. Meillä on niin monta syytä kiitokseen ja onneen. Eikä vain äideillä, vaan isilläkin ja ihan vuoden jokaisena päivänä -niistä vaikeista hetkistä tai jaksoista huolimatta.

❤️
 
Jeps, tänään olen kovin onnellisena ollut tästä pallotilastani. Vuosi sitten olin jo aika lailla toivoni menettänyt, kun yritystä oli takana jo reilusti yli vuosi. Mutta ihmeitä tapahtuu!! :Heartred:Heartblue

Ihania nämä lauantaipäivät, miehen kanssa löhöillään ja laitellaan ruokaa, sitä sitten leffan kera syödään.. tänään olen miehen nimipäivän kunniaksi leiponut pienen kakunkin. Nooo... kohta on tällaiset löhöilypäivät ohi, joten sietääkin nauttia!

Eilinen kauppakeskusreissu oli sen verran raskas minulle, että vaikka sen jälkeen nukuin parin tunnin päikät, nukuin viime yönä vielä melkein kellon ympäri. Nyt onkin oikein pirteä olo.
 
Täälläkin kovasti tänään mietitty samoja asioita ja herkistytty moneen kertaan. Viime vuonna äitienpäivänä olin raskaana, mutta tuo raskaus päättyi keskenmenoon, jo toiseen sellaiseen, ja toivo oli jo aikalailla menetettynä kahden vuoden yrityksen jälkeen. Nyt laskettu aika äitienpäivänä huomenna ja suurta kiitollisuutta saa kyllä kokea. Monella ollut raskas tie tähän pisteeseen, onneksi me kaikki kuitenkin ollaan päästy näin pitkälle vaikeuksista huolimatta :Heartred
 
Mulla viime äitienpäivänä oli myös aika tuskaisaa. Kyseisenä päivänä oli tasan kuukausi keskenmenosta, joka oli kovempi paikka kuin kuunaan olisin kuvitellut. Toisaalta olin kuitenkin kiitollisempi noista jo olevista lapsista. Lapsia todellakin saadaan, ei tehdä. Ja se saaminenkaan ei ole itsestäänselvyys. Toisaalta välillä tuntuu, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ihan ansaitsisi, niitä kyllä saa.
 
Joo täälläkin herkistytty samasta aiheesta kun te muutkin :Heartred kyllä sitä vaan on niin kiitollinen tästä olomuodostaan :Heartred itku tuli kun radiossa puhuttiin ja sanottiin että vanhemmuus ei oo todellakaan itsestään selvyys :Heartred kyllä oli viisas täti :Heartred
 
nyt kyllä joku puskee mahasta ulos, mutta väärästä paikasta!!!

sattuu niin hitsisti ku yks tunkee navan vierestä ulos, tuntuu et maha ja napa repee, ei pysty seisoon ja pitää kaikin voimin työntää takas!!

tää on isoin vauva mitä mun mahassa on ollu, alko tosissaan pelottaa et jos tuleeko raskausarpia tai napa repee! (mulla on aina napa ollu pelkkää ruskeeta arpikudosta raskauden jälkeen, siis oikeesti repeilee)
 
I feel you... Jalka näkyy tossa kyljessä.Ja vetää sitä kylkiluita pitkin eesun taasun...
 
Mun navan kohdalle on kasvanut donitsi suojaamaan napaa:wink Ei pääse tässä raskaudessa mahanahka repeemään kun alavatsallakin kulkee kevyt pelastusrengas. Vain supistusten aikana maha on pinkee. On kyllä pienempää vauvaa ennustettu kuin mitä aiemmat.

Turvotus saapunut riesaksi asti ja olen aivan liian laiska käyttämään tukisukkia vaikka on tukostaipumus.. Huomenna kyllä laitettava.:bored:

Mulla on sellainen hieno tunne vauvasta ja osaan nyt nauttia naiseudesta ja siitä ettei kotoa pois liikkumisia ja nukkumisia vielä määrää vauva. Toki jonkun verran jo nyt tulee sängyssä pyörittyä mutta lähes joka päivä saan päiväuneni. Usein viikolla käyn jossain yksin ja mmies hoitaa lapsia kotona. Se on vapauttavaa ja tukee itsensä tuntemista muutenkin kuin äitinä. Arvostan jokaista päivää jonka saan tämän perheen kanssa viettää ja elää. Ei oo kyllä omissa käsissä se saako lapsia ja minkä verran.

Jatkuvasti on tunne että entäs jos ei saadakkaan pitää tätä vauvaa.. ne hetket kun se mieleen hiipii on raskaita, mutta auttavat nauttimaan jokaisesta liikkeestä jonka vauva viestiksi antaa. Vauva liikkuu melko vähän joten harvoin tulee kipeitä potkuja ym. Odotan sitä että saadaan nähdä pienokainen. Saisin pitää lähellä, turvassa ja rinnalla ilman aikatauluja.:Heartblue

Mun herkistelyt:scared001:sad015 :)
 
Melskaaja venyttää myös tuota navan aluetta aika mukavasti välillä... mahanahka on ihan puuduksissa siitä kohtaa! Toivottavasti ei pahempia vaurioita saa aikaiseksi..
 
Takaisin
Top