★The Tammikuu!★

En matematiikasta välitä yhtään mutta tilastot rauhottaa mua :) joskus myös ahdistaa...lasta kun yritettiin niin laskin joka viikko aina todennäkösyyksiä tärpille. Ja raskausviikkojen edetessä metsästin aina tietoo sen hetkisestä todennäkösyydestä keskenmenolle. Nyt tiiän että vaan 5% menee varsinaisesti yliajalle. Rauhottavaa myös :wink

Mutta häntäluu: On kipee. Kesällä oli välillä tosi kipee asennosta riippumatta. Nyt jos istuu pidempään niin ylös noustessa tuntuu ihan hirveeltä. Muutamana päivänä on tuntunu myös kävellessä painetta - ei niinkään kipua.
 
Mulla on aina pehmeällä sohvalla istuessa häntäluu hellänä jos istuu vähänkään vinossa, siis nojaa selkänojaan niin, että on häntäluun päällä enemmän.. Ja kun vauva liikkuu välillä oikeassa asennossa niin tuntuu kuin häntäluu menisi pian vähintäänkin kahtia..

Jossain keskustelussa oli joskus puhetta, että neuvolassa tms oli kyselty mahdollisista häntäluun murtumisista nuorempana.. Vaikuttaako se synnytykseen? :eek: Ei ole murtumaa todettu, mutta melko varmasti sellainen on ollut kun veljeni kerran sitoi keinun mökillä hieman liian löysähkösti kiinni ja putosin sen kanssa suoraan häntäluun päälle kovalle maalle enkä istunut viikkoihin kunnolla :grin Tuosta saakka ollut helposti kipeytyvä tapaus..
 
Jaa...onhan se kyllä murtunu muksuna kerran. Ehkä se vaikuttaa.
 
Toiset ne kattelee tilastoja ja toiset selaa areenaa ja ruutua läpi että mitähän seuraavaks kattois :D

Nimimerkillä päivä 277
 
Mä maksan Netflixistä koko ajan, enkä ole lainkaan katsonut sitä. Mies sentään on jotain sieltä seurannut.
Jään herkemmin tv:n ääreen seuraamaan, mutta jos pitää valita sarja ja seurata sitä, en vaan jaksa.

Mullakin on alle kouluikäisenä häntäluu murtunut pulkalla hyppyrissä. Sitähän ei voinut kellekään kertoa, kun oli sanottu ettei saa tehdä liian isoa hyppyriä. Oli sitten vaikeuksia istua aika pitkään sen jälkeen. Mut multa ei ole asiasta neuvolassa kysytty. Ja tosiaan sattui nyt lähinnä kovalla penkillä.
 
Täällä jo 276 päivä, eikä tunnu mitään merkkejä pikkusen tulosta... Raivostuttavaa..
 
Mää oon kattonu aina hulluna sarjoja :) Netflixi ei jostain syystä toiminu meillä ku kerran kokeiltiin. Nyt ois kyllä eri vermeet että saattas ehken toimiakkin. Tekis myös mieli tilata se HBO:n paketti :)
 
Ai helkkari! Synnytystapa-arvio oli tänään ja ronklattiin kunnolla. Yritin mieheltä kysyä, et millasta apparaattia se käytti ku sattu niin pirusti. Ei kuulemma nähny ku kumihanskan. Tämä vahvistaa siis haluni saada kaikki mahdolliset mömmöt käyttöön synnytyksessä. Hui, jos pari sormee sattuu noin :O

Hurjasta sf mitasta huolimatta poju oli melko siro 3200g viikoilla 37+4 ja mahtunee tulemaan ok. Kuukaudessa oli tapahtunut. Kohdunkaula lyhentynyt 5cm:stä 1,5cm:iin ja pehmenny. Eipä siis ihime, et välistä sattuu niin vietävästi. Kiinni oli tosin vielä täysin.
 
Annapas nyt IceD kunnon selonteko, mitä se arvioija oikein teki kun itselläni tuntuu, ettei toiminta ollut sinnepäinkään mitä sen pitäisi olla :grin Olin varautunut siihen, että tuntuu kun jokapuolella luki hurjankuuloisia asioita miten se arvio tehdään ja ihmiset kirjoittavat että sattuu jne.. Ja itselläni ei tuntunut kyllä mitenkään erikoiselta.. Ainoastaan se, että limakalvot niin herkät niin siksi tunne oli ikävä kun se niiden sormiensa kanssa ronkki..
Oliko teillä ultran kanssa kokoarvio vai miksi noin tarkka tieto?

Lisäyksenä vielä; Koska olin ennen arviointia lukenut miehelle netistä mitä siinä tapahtuu ja halusin hänet taas mukaan käynnille, jotta kuulee heti jos jotain erikoista sanotaan.. Ihan mielellään istui operaation aikana nenä ikkunan suuntaan ja poispäin minusta ja tutkimuksen tekijästä.. Ja poistui sitten "työasioita hoitamaan" kesken kaiken kun tuli huono olo mielikuvasta mitä siellä nyt tapahtuisi, sen lukemani perusteella :rolleyes: Joten tuo synnytystapa arviointi oli melkoisesti rankempi miehelle kuin itselleni..
 
Mulla se synnytystapa arvio tehtiin ultralla ja sit lopuksi kokeili solmella. Kyllä se vähän tuntu, mut sano et sille se tuntuisi, sit ku synnyttää. Ei se ihan kauhee ollu. :grin onneksi oli mukavaakin mukavapi lääkäri, ni se meni hyvin.

Meillä mies edellisellä kerralla, ku piti tehä sisätutkimus ni oli punasena viivana ulkona huoneesta"piti muka mennä kääntää kiekkoa autossa". :grin hitto ku meinas naurattaa... nyt sit valmistelin sitä sinne arvioon ja se sentään kesti sen siellä huoneessa hienosti. Totesi kyllä, et ei niin ihmeellistä ollu mut ei myöskään mitään järin kivaa.. :grin totesin et ei se mustakaan kivaa oo, mut pakko kestää. :oops:
 
Mä muistelisin, että neuvolan valmennuksessa oli puhetta häntäluun murtumisesta... Jotenkin se vissiin vaikuttaa synnytykseen, kun kehotettiin aina mainitsemaan asiasta (neuvolassa/sairaalassa). Itselle ei sellaista ole tapahtunut, mutta vauvakuumeiselle siskolle on ja sanoinkin hälle tulevaisuutta varten.
 
Mulla siellä lääkärin huoneessa oli verhot, joten mies ei nähnyt sisätutkimusta. lääkäri kokeili ainakin kahdella sormella painaen väylää eri suuntiin ja lisäksi kohdunnapukkaa ja tunki sormen väylään, jolloin totesi että ulkosuu auki ja pehmennyt, sisäsuu tietty kiinni.
Kyllä se painelu oli kurjaa. Mut tuskin synnyttäminen noin vähän sattuu :p

Mies on nyt tullut about kaikkiin neuvoloihin mukaan, en tiedä miksi. Alkuun taisin nimetä ne neuvolat, jonne saa osallistua, mut sitten on vaan hoitanut työasiansa niin, että on mukana. Haluaa kai kuulla pojan sydänäänet :)
Sitä se oikeasti joka kerta eniten odottaa. Niinpä ultra oli pettymys, kun siinä ei kuullut sykettä vaikka hetken sydän ruudulla näkyikin, ja kaikki oli vaan poikkileikkausta. Mut poika potki anturia kiitettävästi, että kaipa siinäkin jotain kontaktia sai mieskin, vaikka vaan seurasi vierestä.
 
Juu synnytys on kyllä eri juttu vielä :D mutta ei toi kohdun sisäinen pyöruttelykään mitä eilen sain tuntunut kovin miellyttävältä! Niinkun ei varmaan sen kohdunsuun tutkiminenkaan...

Täällä ilta mennyt vieraiden merkeissä. Viimesiä synttärivieraita.. supistelee kyllä mut en oo jaksanut kellottaa kun ei oo vielä tarpeeksi kipeitä, eikä varmasti muuten huomenna synny...ois tasan samat raskausviikot kun esikolla, isin kanssa sovittu päivä/miehen viiminen lomapäivä (niinkun oli esikon syntyessäkin) niin sanoin ettei sellanen tuuri voi isukilla taas käydä että likka tottelis kuuliaisesti ja ei tarttis töihin lähteä vaan sais jatkaa lomaa..plus että molemmat likat syntys samana raskauspäivänä :) eli huominen on aika varma ettei synny..alkanut mietityttämään että tuleeko omin avuin ollenkaan vai pitääkö käynnistää ja avittaa oksitosiinilla. Ilman sitä en usko että esikkokaan olisi tullut..
 
Munkin mies aina sisätutkimuksen aikana selailee puhelinta ja viime svo kerralla otti aulasta lehden mukaan ja nenä oli tiukasti siinä kiinni:grin Eihän se miellyttävää hommaa ole kun toinen runnoo sormiaan arkaan paikkaan, mutta en usko että se näyttää vierestä sen kivemmalta.:wink Voi mies parat mihin ovat naisensa saattaneet.:p
 
Meillä tuo urho seisoo vieressä ja pitää kädestä kiinni tai silittelee olkapäätä tmv..auttaa ylös tutkimus pöydältä, ojentaa pikkarit(munklaa jopa oikein päin jos oon nopeasti napannu ne pois :D ), housut ja kengät laittaa mulle jalkaan ettei tartte kyykätä..Ihana mies♡
 
Meillä isäntä ite tutkimuksen ajan istuu siinä missä muutenkin (kun on kaks vierekkäistä penkkiä), ultran tietty aina tsuumaillu tarkkaan näytölle (se väittää että pystyy tulkitsemaan niitä vaikkei ultraaja kerro mitä se tekee....) mutta sit ku touhut on ohi niin sama juttu ku Mellulla, salamana on mies vieressä nostamassa ylös ja auttaa pukemisessa. Auttaa se kyllä siinä täällä kotonakin. ♡
 
Joo ei täällä vaan :D Tai no ehken sitten jos pyytäisin ja oisin tosi kipeenä..
 
täällä mieskin havahtuu mun heräämisiin ja hokee vaan unessa että pitää sitten sanoa kun haluan lähteä sairaalaan ja "jokomennään yms.." :D sukkaa ei ole vielä tarvinut jalkaan auttaa, käytän usein löysiä villasukkia :D
 
Neuvolassa on kaksi tuolia, joista toinen viistosti mun takana, itse istun pöydän "päässä" ja mies siis enemmänkin sen takana.
Kun mentiin kuuntelemaan sydänääniä, niin mies siirtyi tutkimuspöydän vieressä olevalle tuolille, joka osoittaa pääpuolesta jalkoihin päin, se eka tuoli olis selkä meikäläiseen päin. Kun sitten piti riisua sitä streptoa varten niin otti mun housut.

Mieheltä kysyttiin, että jännittääkö tai onko huolenaiheita tm., mutta mitäpä sillä olis kun kaikki on sujunut niin helposti. Ja kun ikää molemmilla ja molemmat haluaa lapsia, niin ei sekään ole mikään paniikin aihe, siis että elämä muuttuu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top