★The Tammikuu!★
- Ketjun aloittaja TaTaa
- Aloituspäivämäärä
Minä kuulin sen! Mun mahasta kuului selvä napsahdus kun vavi siellä venytteli. Siis todella pelottavan kuuloista! :D
tipunen
Näppärä viestien naputtelija
Mä olin silmät kiinni ison osan ajasta synnytyssalissa. Jossain vaiheessa rupes itelläkin naurattaan kun katsoin kätilöä, että aijaa, tuolta näyttää meidän kätilö, vaikka oli jo aikansa siinä meidän kanssa häärinyt
Ihan sama täällä! Mun synnytystarina on ollu maanantaista asti tulosillaan, pituutta kilometri. No ei nyt sentään, kun oli niin nopeeta toimintaa
Sen jälkeenkin on saatu vähän äksöniä ja sähäköitä liikkeitä, vaikka niin äiti kuin tytärkin ovat hyvinvoivia, ja rauhallisia. Eilen heitettiin mutka lastenklinikalle, ja niin omaksi kuin jorvin osaston yllätykseks ei saatu sieltä kotiutusta vaan takaisin yöks köllimään tänne. Ja alunperin meinattiin saad kotiutuslupa jo 1,5vrk iässä tiistaina. Voitte arvata että pikkasen ketuttaa valvoa yöt täällä kun voitais ihan hyvin nukkua kotona :arghh:. Syynä odottelulle on neidin hyvin hitaasti käynnistynyt diisseli, eli kakkakone joka törähti käyntiin ekan kerran vasta eilen aamulla just ennen kuljetusta klinikalle. Sen jälkeen olikin sitten diisselikoneille ominaiseen tapaan potkua ja vääntöä ja turautti tuntiin 4 kakat, joista kolmet siinä pukemispakkauskuljetushärdellin aikana. Klinikalla sai vielä suolihuuhtelun siinä samalla kun tekivät varjoainekuvauksen. Kaikki oli siis kunnossa, nyt kakkaa pukkaa.
Toi härdelli vaatii Kyl kanssa jakamisen, kirjottelen siitä myöhemmin, puettiin äitin housuja, riisuttiin niitä kun huoneessa pari ylimäärästä miestä, laps pukkaa sontaa, haluu tissiä jne. En voinu kun hymyillä kun viimein istuin kaukalon vieressä autossa. Ja nauro siinä aiemmin jo kätilö, oma hoitaja, harjottelija, ja muutama muu huoneessa samaan aikaan ollu.
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Tipunen, tsemiä kovasti sinne ja koita jaksaa..toivottavasti pääsette jo kohta kotiin rauhottumaan pikku kakkakoneen kanssa ♡
Täällä rauhallinen yö taas takana ja hyvä niin sillä illalla oli aivan kanttuvei!
Eilen illalla supisteli taas suht tiuhaan, supistukset tuntu alaselässä ja peräpäässä niin että tuli elävästi mieleen miks mies esikon synnytyksen aikaan piti kuumavesipusseja mun selässä. Mutta ne taukosi ennen nukkumaan menoa, yöllä näin unta että alavatsaan sattuu kamalasti ja vedet meni.. heräsin siihen ja alavatsaan kyllä sattui mutta vedet oli tallella :) limaa irtoaa edelleen, mistä sitä riittää?
Tänään taas siivousta, petivaatteiden vaihtoa, uunipadan väsäämistä ja mitä vielä :) hukutan tän kärsimättömyyteni kotihommiin.
Täällä rauhallinen yö taas takana ja hyvä niin sillä illalla oli aivan kanttuvei!
Eilen illalla supisteli taas suht tiuhaan, supistukset tuntu alaselässä ja peräpäässä niin että tuli elävästi mieleen miks mies esikon synnytyksen aikaan piti kuumavesipusseja mun selässä. Mutta ne taukosi ennen nukkumaan menoa, yöllä näin unta että alavatsaan sattuu kamalasti ja vedet meni.. heräsin siihen ja alavatsaan kyllä sattui mutta vedet oli tallella :) limaa irtoaa edelleen, mistä sitä riittää?
Tänään taas siivousta, petivaatteiden vaihtoa, uunipadan väsäämistä ja mitä vielä :) hukutan tän kärsimättömyyteni kotihommiin.
Hyvä, että saat aikaiseksi! Itseä väsyttää, enkä jaksaisi oikein mitään tehdä. Ja salmiakkihimo on valtava!
Nukkuminen ollut kohtalaista viimeiset 3 yötä, enkä ole päiväunia ottanut, mutta tänään raidan tehdä poikkeuksen.
Päiväkin on harmaa, sopii jotenkin omaan saamattomuuteeni. Josko illalla olisi enemmän energiaa.
Nukkuminen ollut kohtalaista viimeiset 3 yötä, enkä ole päiväunia ottanut, mutta tänään raidan tehdä poikkeuksen.
Päiväkin on harmaa, sopii jotenkin omaan saamattomuuteeni. Josko illalla olisi enemmän energiaa.
Lila-Aurora multa on kanssa kuulunut muutaman kerran mahasta ihan selvä naps-ääni, kun vauva on oikein kunnolla möyhännyt ja venytellyt. Oon aatellut, että alkaakohan tila loppumaan jo kesken.
Kiitos teille, jotka kommentoitte synnytyspelko kirjoitukseeni. Tuntuu, että juuri vertaistuesta ja puhumisesta on apua. Tuo "kakkaamisvertaus" oli hauska. Tosiaan kyllä se kipukynnys vissiin nousee ihan eri tasolle synnytyksessä ja kivunlievitystä on saatavilla. Olen menossa vielä kerran kätilön kanssa keskustelemaan. Toisena päivänä olen valmis alatiesynnytykseen ja taas toisena päivänä haluan ehdottomasti sektion, voi tätä päätä. Tää äitiyslomalla olo ei yhtään helpota asiaa, kun on ihan eri tavalla aikaa miettiä asiaa, kun työaikana. Toisinaan toivon, että alkais synnytys nyt vaan ihan spontaanisti etten kerkeisi enää pohtia, vaan se ois menoa sitten.
Kiitos teille, jotka kommentoitte synnytyspelko kirjoitukseeni. Tuntuu, että juuri vertaistuesta ja puhumisesta on apua. Tuo "kakkaamisvertaus" oli hauska. Tosiaan kyllä se kipukynnys vissiin nousee ihan eri tasolle synnytyksessä ja kivunlievitystä on saatavilla. Olen menossa vielä kerran kätilön kanssa keskustelemaan. Toisena päivänä olen valmis alatiesynnytykseen ja taas toisena päivänä haluan ehdottomasti sektion, voi tätä päätä. Tää äitiyslomalla olo ei yhtään helpota asiaa, kun on ihan eri tavalla aikaa miettiä asiaa, kun työaikana. Toisinaan toivon, että alkais synnytys nyt vaan ihan spontaanisti etten kerkeisi enää pohtia, vaan se ois menoa sitten.
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Toi ponnistusvaiheen kipu oli kyllä esikoisen synnytyksessä mulle positiivinen yllätys. Mulla tosiaan oli avautumisvaihe pitkä ja kivuliaskin mutta vaikka sain ponnistusvaiheeseen vain laimeamman epiduraaliluoksen niin siinä kipu oli todella hyvin siedettävissä. Kun sai ponnistaa kipua vastaan (ja uskalsi kunnolla tehdä sen) kipu puolittui tai jopa ikäänkuin katosi...työntäminen oli siis minusta vähiten kivuliasta puuhaa, melkein nautinnollista kaiken sen kärsityn kivun jälkeen. Mies sanoi että olin sanonut kun sain harjotella ponnistamista että "ihanaa kun saa ponnistaa" :D Sitten kun pää alkoi syntymään muistan että tunsin kun klitoriksen alta iho alkoi menemään rikki ( polttavaa kipua) niin pari kertaa mietin että pitääkö tässä oikeasti vaan ponnistaa mutta uskalsin ja ei sekään kipu ollut mitään "ihmeellistä". Mulla tosin ei kätilöiden mahtavan ohjeistuksen takia tullut nirhaumia kummempaa( kätilöt sanoi johtuneen myös siitä että tunsin mitä tein enkä ollut puudutettu)..en tosin tiedä mitä kipu ois ollut jos olisin revennyt pahemmin, kun tosiaan tunsin aikalailla kaiken mitä tapahtui.
Eikä avautumisvaiheen kipukaan ollut sellaista kun kuvittelin ennalta, mua ei itkettänyt ollenkaan tai muutenkaan ärräpäitä päästättänyt..hengittelin vain ja veivasin kättäni miehen kädestä kiinni pitäen kun en muuten voinut liikkua..se kipu on erilaista kun mikään muu. Oon monesti miettinyt että jos synnytys kipu ois viiltävää tai pistävää kuin hermokipu tmv. en kestäisi sitä varmaan yhtään mutta se kipu on kaikesta kovuudestaan huolimatta kuitenkin pehmeämpää kipua kun moni muu kipu..ei sitä oikein voi verrata mihinkään muuhun, se on niin omanlaisensa kipu..kova kyllä, kipeää tekee niin maan prkleesti mutta kuitenkin omanlaisensa kun tietää mistä johtuu eikä tarvitse pelätä. Itsellä on niin että ellen tiedä mistä kipu johtuu ja siitä syystä pelkään sitä kipua niin se on todella hankala kestää! Synnytyksessä kuitenkin tietää että kipu kuuluu asiaan mitä suuremmassa määrin ja auttaa aina pikkusen eteenpäin. Toivon että tälläkin kertaa kaikki menisi yhtä hyvin♡
Tsemppiä kaikille synnytykseen ja kyllä siitä selviää, lääkityksen kanssa tai ilman :) sitä kun ei voi ennakoida yhtään niin kannattaa lähteä matkaan mahdollisimman avoimin mielin. Ja onneksi siinä itse hetkessä on niin omissa maailmoissaan ettei muista murehtia niin paljon :)
Eikä avautumisvaiheen kipukaan ollut sellaista kun kuvittelin ennalta, mua ei itkettänyt ollenkaan tai muutenkaan ärräpäitä päästättänyt..hengittelin vain ja veivasin kättäni miehen kädestä kiinni pitäen kun en muuten voinut liikkua..se kipu on erilaista kun mikään muu. Oon monesti miettinyt että jos synnytys kipu ois viiltävää tai pistävää kuin hermokipu tmv. en kestäisi sitä varmaan yhtään mutta se kipu on kaikesta kovuudestaan huolimatta kuitenkin pehmeämpää kipua kun moni muu kipu..ei sitä oikein voi verrata mihinkään muuhun, se on niin omanlaisensa kipu..kova kyllä, kipeää tekee niin maan prkleesti mutta kuitenkin omanlaisensa kun tietää mistä johtuu eikä tarvitse pelätä. Itsellä on niin että ellen tiedä mistä kipu johtuu ja siitä syystä pelkään sitä kipua niin se on todella hankala kestää! Synnytyksessä kuitenkin tietää että kipu kuuluu asiaan mitä suuremmassa määrin ja auttaa aina pikkusen eteenpäin. Toivon että tälläkin kertaa kaikki menisi yhtä hyvin♡
Tsemppiä kaikille synnytykseen ja kyllä siitä selviää, lääkityksen kanssa tai ilman :) sitä kun ei voi ennakoida yhtään niin kannattaa lähteä matkaan mahdollisimman avoimin mielin. Ja onneksi siinä itse hetkessä on niin omissa maailmoissaan ettei muista murehtia niin paljon :)
Mä oon niin tööt!!
Eilen tyttö heräs puoli viideltä, ja sain se takas unille 6.40 ja hoitopäivä..
Mies vei tytön kasiin hoitoon ja kävi ite kaupassa ja jossain asioilla, tuli kotiin ja söi jne. Mä istuin tän ajan lastenhuoneen lattialla, piti mennä nukkumaan mutta en pystyny oleen yhtään makuultaan. Sit vaan istuin ja itkin tätä tukalaa oloo ja tuntu että nyt en jaksa enää sekuntiakaan! 11 aikoihin mies tuli kattoon mua ja väkerrettiin sänkyyn kunnon peitto-tyynyviritelmät että löysin asennon jossa pystyin oleen - ja nukahdin heti! En tiä monelta mies oli noussu, mutta mut se herätti 15.50 sanoilla "rakas voisitko tulla vahtiin ettei toi ruoka pala pohjaan kun mun pitää mennä hakeen tyttö hoidosta?" Mikä mies!! ♡ Mutta nukuin siis koko päivän! En kyllä jaksanu potee asiasta huonoo omaatuntoo vaikka alkuperänen tarkotus olikin laittaa tyttöjen huonetta kuntoon. Loppupäivä ja ilta meni jossain zombie maailmassa, mutta yllättäen uni tuli perus yhden aikaan!
Tänään sain vähän enemmän aikaseks, sain tyttöjen huoneen valmiiks ja pyykkiäkin tuli pestyä. Mies lähti parturiin 11.30 ja mä nukahdin sohvalle pariks tunniks ja heräsin sellaseen selän poltteluun mitä oon viimeks tuntenu varmaan reilu pari vuotta sitten synnärillä! Muutama kunnon jämäkkä supistus ja se oli siinä, hiipui. Mutta nyt on pää kipee ja viluinen olo, sellanen fiilis mikä on kun kuume nousee paitsi ettei nouse. Onneks alko PikkuKakkonen, linnottauduttiin tytön kaa fleecepeiton alle, mulla PosivilZinkkiä kupissa. Ihan naatti fiilis!
Ps. Tää ois kuulunu tonne valivali-ketjuun.....
Eilen tyttö heräs puoli viideltä, ja sain se takas unille 6.40 ja hoitopäivä..
Mies vei tytön kasiin hoitoon ja kävi ite kaupassa ja jossain asioilla, tuli kotiin ja söi jne. Mä istuin tän ajan lastenhuoneen lattialla, piti mennä nukkumaan mutta en pystyny oleen yhtään makuultaan. Sit vaan istuin ja itkin tätä tukalaa oloo ja tuntu että nyt en jaksa enää sekuntiakaan! 11 aikoihin mies tuli kattoon mua ja väkerrettiin sänkyyn kunnon peitto-tyynyviritelmät että löysin asennon jossa pystyin oleen - ja nukahdin heti! En tiä monelta mies oli noussu, mutta mut se herätti 15.50 sanoilla "rakas voisitko tulla vahtiin ettei toi ruoka pala pohjaan kun mun pitää mennä hakeen tyttö hoidosta?" Mikä mies!! ♡ Mutta nukuin siis koko päivän! En kyllä jaksanu potee asiasta huonoo omaatuntoo vaikka alkuperänen tarkotus olikin laittaa tyttöjen huonetta kuntoon. Loppupäivä ja ilta meni jossain zombie maailmassa, mutta yllättäen uni tuli perus yhden aikaan!Tänään sain vähän enemmän aikaseks, sain tyttöjen huoneen valmiiks ja pyykkiäkin tuli pestyä. Mies lähti parturiin 11.30 ja mä nukahdin sohvalle pariks tunniks ja heräsin sellaseen selän poltteluun mitä oon viimeks tuntenu varmaan reilu pari vuotta sitten synnärillä! Muutama kunnon jämäkkä supistus ja se oli siinä, hiipui. Mutta nyt on pää kipee ja viluinen olo, sellanen fiilis mikä on kun kuume nousee paitsi ettei nouse. Onneks alko PikkuKakkonen, linnottauduttiin tytön kaa fleecepeiton alle, mulla PosivilZinkkiä kupissa. Ihan naatti fiilis!
Ps. Tää ois kuulunu tonne valivali-ketjuun.....
Kutinan takia käyty verikokeissa ja käyrillä pyörähtämässä. Mitään ei löytyny (vikat tulokset tulee kyllä vasta huomenna) ja sain vielä "kaupan päälle" kunnollisen lääkärintarkastuksen ja ultralla tehdyn painoarvion. Rauhallinen olo tuli kun kaikki kunnossa. Vähän kyllä mietityttää kauanko tässä menee kun mitään merkkejä ei oo ilmassa (eikä kropassa). Ultran mukaan muksu olis nyt (37+6) 3100g, lekurin ja kätilön arvioiden mukaan vähän isompi (~3400g) Miltä toi teistä kuulostaa? Musta se kuulostaa isolta jos tässä vielä 2-4 viikkoa annetaan kasvaa :|
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Mulla neito paino 36+4 2800gr ja 37+3 n. 3000-3100gr ja lekuri sanoi että laskettuna aikana ois max. 3500gr, luultavasti alle..eli ei tosiaan ole iso vaavi tulossa :)
Meillä oli vko 36+0 arvio 2.3 kg, siro poika. Uskon, että voi heittää niin, että olisikin esim 2.5 kg. Sillon sanottiin, että kilo tulee lisää laskettuun aikaanmennessä, mutta mun on vaikea uskoa että sirokokoinen lapsi kasvaisi saman verran kuin tuossa vaiheessa jo kookas lapsi. Toki mahdollista, mutta en vaan usko.
Me käytiin miehen kanssa ulkona syömässä. Tuli töistä kotiin ja kysyi, mitä syötäisiin. Ehdotin, että mennään ravintolaan, ja mies oli heti mukana suunnitelmassa.
Pitää sanoa, että vaikken usko laatuaikaan (uskon siihen, että yhdessä ollaan ja tehdään arkisia asioita), niin kyllä toi parin tunnin yhdessä oleminen oli mukavaa! Kumpikaan ei selannut lehteä/kännykkää/tablettia syömisen ohessa, keskusteltiin asioista yhdessä... Täytyy vaan panostaa tuohon sitten, kun lapsi on maailmassa, että ruokapöydässä seurustellaan keskenämme. Se oli ihan itsestään selvää mun lapsuudenkodissa, mutta itsellä sen kanssa on käynyt vähän niin kuin herkkujen: karkkipäivät on lapsia varten, nyt saan itse päättää mitä pistän suuhuni.
Luulin, että punaviiniä olis tehnyt enemmän mieli, mut ei sitten kumminkaan tehnyt. Maistoin hiukan miehen lasista, ja totesin ettei ole mitään suurempia mielitekoja. Sen sijaan tässä pitkin raskautta olen tuijotellut tv-sarjoja, joissa juodaan viiniä jatkuvasti, milloin seurustelun ohessa, milloin suruun, iloon, juhlaan, ruokaillessa... Draamasarjoja, kokkailuohjelmia, matkailuohjelmia, lähes kaikessa on lasi viiniä pöydällä tai kädessä. Siihen nähden tuntuu naurettavalta, että rekkojen kyljissä ei saa olla olutmerkkien nimiä, kun se todellinen mielikuvamainonta tunkee tv:stä olohuoneeseen. No, pointti siis se, että olen vähän odotellut, että voisi juoda skumppaa blinien kanssa ja punkkua lihan kanssa, ja nyt coca cola oli ihan hyvä vaihtoehto. Mut ne blinit smetanalla ja mädillä, niitä taidan kyllä synnytyksen jälkeen nauttia, ja kylkeen se lasillinen skumppaa.
Me käytiin miehen kanssa ulkona syömässä. Tuli töistä kotiin ja kysyi, mitä syötäisiin. Ehdotin, että mennään ravintolaan, ja mies oli heti mukana suunnitelmassa.
Pitää sanoa, että vaikken usko laatuaikaan (uskon siihen, että yhdessä ollaan ja tehdään arkisia asioita), niin kyllä toi parin tunnin yhdessä oleminen oli mukavaa! Kumpikaan ei selannut lehteä/kännykkää/tablettia syömisen ohessa, keskusteltiin asioista yhdessä... Täytyy vaan panostaa tuohon sitten, kun lapsi on maailmassa, että ruokapöydässä seurustellaan keskenämme. Se oli ihan itsestään selvää mun lapsuudenkodissa, mutta itsellä sen kanssa on käynyt vähän niin kuin herkkujen: karkkipäivät on lapsia varten, nyt saan itse päättää mitä pistän suuhuni.
Luulin, että punaviiniä olis tehnyt enemmän mieli, mut ei sitten kumminkaan tehnyt. Maistoin hiukan miehen lasista, ja totesin ettei ole mitään suurempia mielitekoja. Sen sijaan tässä pitkin raskautta olen tuijotellut tv-sarjoja, joissa juodaan viiniä jatkuvasti, milloin seurustelun ohessa, milloin suruun, iloon, juhlaan, ruokaillessa... Draamasarjoja, kokkailuohjelmia, matkailuohjelmia, lähes kaikessa on lasi viiniä pöydällä tai kädessä. Siihen nähden tuntuu naurettavalta, että rekkojen kyljissä ei saa olla olutmerkkien nimiä, kun se todellinen mielikuvamainonta tunkee tv:stä olohuoneeseen. No, pointti siis se, että olen vähän odotellut, että voisi juoda skumppaa blinien kanssa ja punkkua lihan kanssa, ja nyt coca cola oli ihan hyvä vaihtoehto. Mut ne blinit smetanalla ja mädillä, niitä taidan kyllä synnytyksen jälkeen nauttia, ja kylkeen se lasillinen skumppaa.
Joo toi smetana+mäti on ollu mullakin himolistalla jo pitkään. Kohta sitä saa taas syödä! :)
Vauva pyörittää päätään ja sahaa mun jalkoja varmaan irti, siltä tää vähän tuntuu mut vielä rauhallista, ei supistele! Mä sain 40+1 ultrassa painoarvion 2,9-3 kg neidistä et pieni taitaa olla. No, ei tunnu kiirettä pitävän että jospa saa vähän painoakin vielä ennen syntymää :)
Vauva pyörittää päätään ja sahaa mun jalkoja varmaan irti, siltä tää vähän tuntuu mut vielä rauhallista, ei supistele! Mä sain 40+1 ultrassa painoarvion 2,9-3 kg neidistä et pieni taitaa olla. No, ei tunnu kiirettä pitävän että jospa saa vähän painoakin vielä ennen syntymää :)
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Taas rauhallinen yö takana. Ainoa vaiva on nivuset jotka on saakelin kipeät eilisen touhuumisen jäliltä
Ei supistuksia tullu siitäkään hyvästä vaan paikat niin järkyn kipeiksi. Huh. Ei meinannu yöllä millään sujua kyljen käännöt tai wc reissut. Samoin koko maha tuntu yöllä niin painavalta ja kipeältä. Nyt loppu tollaset jumppa päivät, kun ne ei kerran vaikuta muuhun kun siihen ettei pääse entistä vähääkään liikkeelle :)
Ei supistuksia tullu siitäkään hyvästä vaan paikat niin järkyn kipeiksi. Huh. Ei meinannu yöllä millään sujua kyljen käännöt tai wc reissut. Samoin koko maha tuntu yöllä niin painavalta ja kipeältä. Nyt loppu tollaset jumppa päivät, kun ne ei kerran vaikuta muuhun kun siihen ettei pääse entistä vähääkään liikkeelle :)
Aika hiljaista täällä tammikuisissa nyt on.
Olen alkanut miettiä, että tavallaan olisi ihan hyvä, jos itsellekin tulisi tuollainen tukala olo. Toistaiseksi ei ole ollut, ja pähkäilen että miten suhtaudun supistuskipuihin sitten kun niitä tulee. Jos tietäisi, että niiden tullessa olo alkaa parantua (ei heti, mutta lähitulevaisuudessa), niin olisiko ne tervetulleempia? Tiedän, että pitäisi olla vaan tyytyväinen kun olo on hyvä.
Voisihan sitä repäistä ja pestä vaikka koneellisen pyykkiä
Onko muilla ideoita perjantaipäivän viettoon?
Olen alkanut miettiä, että tavallaan olisi ihan hyvä, jos itsellekin tulisi tuollainen tukala olo. Toistaiseksi ei ole ollut, ja pähkäilen että miten suhtaudun supistuskipuihin sitten kun niitä tulee. Jos tietäisi, että niiden tullessa olo alkaa parantua (ei heti, mutta lähitulevaisuudessa), niin olisiko ne tervetulleempia? Tiedän, että pitäisi olla vaan tyytyväinen kun olo on hyvä.
Voisihan sitä repäistä ja pestä vaikka koneellisen pyykkiä
Onko muilla ideoita perjantaipäivän viettoon?
Minä en aamulla jaksanut nousta ajoissa niin likka ei lähtenytkään tarhaan tänään. Eli perjantain iloksi voi vaikka pulkkailla ulkona! Toki Kobe, sulla kun ei taida siinä mukuloita pyöriä vielä jaloissa niin saatat olla huvittava näky vetämässä esim. käsilaukkua pulkassa perässäs. Eli ei hyviä ehdotuksia perjantaille 