Ärsyttää, potuttaa, menee hermot!!!

Suuri hali sulle Nanna!!! Tiedän miltä susta tuntuu. Ainut vaan et mua ei oo haukuttu vielä sairaaksi enkä oo saanu minkäänlaista omaa aikaa tytön syntymän jälkeen (oon tytön kans 24/7, kulkee mun mukana joka paikkaan). Mut onneks rinseli nukkuu kuitenki koko yön ni saan itekki nukkua.

Iso voimahali :Heartred
 
Kiitos ihanat naiset <3 mun mielestä nyt vaan on niin eri asia kun Leevi on vielä pieni, nukkuu huonosti ja on riipuvainen mun maidosta.. Sit kun Leevi on isompi, nukkuu hyvin ja ei oo enään tississä kiinni ja mulla kin ehkä joskus on mahdollisuus lähtee vaikka tyttö kavereitten kaa shoppailee tehdä jotain kivaa ilman lasta.. Kyllä mäki kaipaan sitä omaa aikaa ja rauhaa ihan itekseni vaikka sienimetyässä tai mato ongella.. Mut tilanne on nyt tää että meillä on pieni vauva ja että elämä ei oo enään samaa kun ennen.. Joilain tuntuu vaan olee vaikeeta hyväksyä se tosi asia..
 
Se on miehillä vaikeempi sisäistää se asia. Mun miehen exä lähti ku niiden lapsi oli puolivuotias. Ei jaksanu sitä että toinen teki mitä tykkäs ja eli niinku ennen lasta, sillä aikaa ku ite oli kotona vauvan kanssa. Mulle mies sanoo oppineensa siitä, mutta enpä minäkä ole ilman Vekaa ollu ku kaks kertaa, ku kävin mun äidin kanssa leffassa ja syömässä ja toinen kerta oli ku istuin päivystyksessä ku mulla oli korvatulehdus.

Voimia Nanna!! Et missään nimessä ole sairas, älä anna kenenkään väittää sulle sellasta.
 
Ja kun ystävällisesti selitän sille miltä musta tuntuu ja sanoin myös että kun tää nyt on mitä on nii en kyllä todellakaan jaksa mitään toista lasta että jos se haaveilee useammasta lapsesta nii tack och hej vaan mun puolesta sit vaan ja toivottavasti löytää jonkun joka jaksaa tollasta katella.. Sen reaktio asiaan oli että hyvä että sanon sen nyt nii hän voi sit alkaa suunittelee omaa elämää..
 
Onpa kyllä epäreilua Nanna! :( Kyllä meilläkin on ollut omat vaikeutemme viime aikoina, mutta onneksi pystytään puhumaan. Molemmat on väsyneitä, mutta ei onneksi kyllästyneitä. No okei, mä ehkä hieman, mutta semmoisiin asioihin jotka ei liity vauva-arkeen. Lähinnä asuntoon, mutta onkin suunnitelmissa muuttaa vuoden vaihteessa isompaan. Sit mulla on kans koko ajan joku ihme päähänpinttymä, että haluan muuttaa jonnekin korpeen (siis ihan koko perheen kanssa) toki. Kyllästyttää tämä kaupunkielämä. Ehkä vielä joskus :)

Ja petipuolella ei todellakaan tapahdu mitään, kun mua ei nyt nappaa yhtään... Kierukkakin otettiin pois, kun ei se sopinutkaan mulle. Vuodin niin paljon, että melkein taju lähti. Mutta kuten sanoin, tämä ehkäisyasiakaan ei nyt sinänsä haittaa, kun ei ees tee mieli! Se on se ongelma. Mutta uskon, että korjaantuu kun saa levättyä.

Onneksi miehellä alka tänään kesäloman toinen pätkä niin saadaan levätä ja olla enemmän kolmestaan :)
 
Voo hitto nanna kun mieheltäs kelju reaktio. Voimia ja toivottavasti mieheskin oppii ajattelee asioita muiden kannalta.
 
Mä en vaan ymmärrä että millä se oikeen miettii.. Totes tossa yks päivä kun oli luvannu sen äitille että mennään käymään siellä yks arki ilta.. Sanoin sille sit että leevi nyt sit varmasti nukkuu auto matkat ja sit onki vähän vaikeempi saada se nukkuu jos se nukkuu sit ilalla 20-21.. No se sit vaan totea että lapsi ei saa rajottaa aikuisten menoja että sen pitää sopeutuu?? Joo kyllä mä sen osittain ymmärrän mut jos siellä voi lähtee käymään joku lauantai tai sununtai nii miks pitää tahaleen mennä sotkee toisen rutiineja kun muutenki nukkuu niin huonosti öisin.. Täytyypä vielä kysyy siltä että miks se halus lapsen jos ei se oo valmis muutumaan ja elämään sen mukasesti että meillä on pieni vauva..
 
Eihän tommosessa käytöksessä oo mitään järkeä. Se se vasta on sairasta että aikuinen mies ryhtyy kilpailemaan omaa lastansa vastaan ja tekee tommosta kiusaa. Se perhedynamiikka nyt vaan muuttuu kun lapsi tulee elämään ja mies ei enää olekaan se ainoa palveltava. Jos ei sitä osaa hyväksyä niin ehkä miehen kannattaa tosissaan miettiä että miksi sen lapsen halusi...
 
Aika ripeästi lähtis meillä ukko pihalle, jos tollain mua ja lasta kohtelisi. Sorry vaan, mutta etkö mielestäsi ansaitse ihmisen, joka kohtelee sua tasa-arvoisena ja ottaa sun toiveet ja halut huomioon? Entä miten miehen mieli muuttuu, kun lapsella eka uhma? Lähteekö dokaan? Ei sun tai vauvanne tehtävä ole olla kenenkään kynnysmattona.
Äläkä loukkaannu, tämä on vain minun mielipiteen.
 
Komppaan ihan täysillä Metalia. Ei tää elo tästä ainakaan helpotu. (ennen kuin pentu muuttaa kotoa ;) )
 
Juu...kyllä jos minua mies alkais sairaaks diagnosoimaan (ellei hän nyt sit sattusi olemaan lääkäri) niin kyllä se ois melko varma loppu. Ärsyttää tuommoset lannistajat ja itsetunnon tuhoajat!
 
Minähän oon niin ilkeä etten lähe kyläilemään illalla mihinkään jos ei voi viimeistään kuudelta suunnata kotiin. Tosin sen jälkeen kotimatka yleensä onkin suoraa huutoa.
Mutta kun pieni käy (yleensä) 19:30-20:30 nukkumaan niin tarvii olla kotona ajoissa ettei tarvi huutavan vauvan kanssa tehdä omia ja vauvan iltatoimia. Muutaman kerran kyllä pitänyt sanoa että alkaa olla jo myöhä neidille.
Nyt sitten kun kiinteet tulee syyskuussa kuvioon niin rajoittaa lisää kun haluan että ne syödään kotona (kun teen itse ja sekoitan rm joukkoon ni turhan paljon tavaraa ois mukana)
 
En kyllä kattelis enkä kuuntelis moista itsekästä mussuttajaa! Kyllä se lapsi on myös miehen jolloin myös sen pitää kasvaa ja ottaa vastuu sen lapsen hyvinvoinnista! Sinänsä olen osin samaa mieltä: kaiken ei pidä pyöriä vain lapsen ympärillä, lapsi tulee perheeseen mutta niinku Mashnu sanoi niin tottakai se dynamiikka muuttuu. Muuttuuhan se silloinkin kun kahdesta sinkusta tulee pariskunta. Theres no I in US...
Muoks sen verran etten usko kuitenkaan siihen että parisuhteessakaan itseään saa täysin unohtaa...
 
Ehdottomasti meki pyhitetään illat kotona olemiselle ja mieluiten kiinteät syödään kotona, omassa syöttötuolissa. Me jopa kotona ollessa siirrytään olkkarista makuuhuoneeseen illalla ajoissa. Veka saa pötköttää mun kanssa isossa sängyssä, vaikka leikkimässä ennenku menee nukkumaan. Semmonen rauhoittumisaika meillä on joka ilta. Rytmi on kuitenki noille pienille tärkeetä enkä halua iltamyöhään olla missään riekkumassa. Aamulla herätään ajoissa niin kerkee niitä päivälläki niitä rientoja olla.
 
Kenenkään ei tarvii pelätä mitä sanoo.. Mä oon vuosien varella kuulu yhtä sun toista enkä mä ihan pienestä hetkahda.. Olis jo vaan pitäny vuosia, vuosia sitten tehdä se päätös ja lähtee tästä suhteesta.. Meillä tää aina on ollu vuoristorataa ja tulee varmasti olemaan aina.. Mut se on helpommin sanottu kun tehty.. Monta vuotta yhteisiä hetkiä takana, harrastuksia, oma talo ja se pahin perhe.. Ei se vaan aina oo nii helppoo pakata tavarat ja lähtee vaikka mieli tekis.. Kyllä meillä niitä hyviä kin aikoja on ollu ja ollaan tehty paljon kivaa yhdessä josta molemmat on nautinu.. Tällä hetkellä mun osalta on tää uni vaje kaikista pahin kun keskimäärin 6 kertaa nousen yössä nukuttaa Leevii.. Kun sais edes kerran viikossa nukuttuu edes 8 tuntii putkeen nii se tekis kyllä varmasti hyvää..
 
Kysyin just mieheltä että miks se halus lapsen? Kyseen alasi että mikä kysymys toi on.. Mä sanoin etta vastaa vaan että miks se halus lapsen.. En saanu oikeen mitään järkevää vastausta.. Sen mielestä se nyt vaan kuuluu elämän kulkuun että sellanen pitää hankki.. Tota joo..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top