Taas tää alkaa!! Miehen mielestä mä oon sairas ihminen..
Mä oon taas niin kypsä tohon yhteen joka miettii taas vaan omaa parasta.. Ryypämään pitää päästä, koti hommat ei kiinosta. Nukkua kin pitäis että töissä jaksaa, omaa aikaa täytyy saada omille harrastuksille ja mielellään ruuanki pitäis aina olla valmis kun töistä pääsee!
Mitä vi**ua?? Mä en oo noin 1,5 vuoteen ollu yhtään missään ryypämässä (eikä nii paljoo huvita kaan) mä hoidan 99% ruuat, tiskit, siivoomiset, pyykit, "hoidan" rakasta lasta jne.. En oo yli puoleen vuoteen nukkunu yli 6 tuntii putkeen. Omaa aikaa oon saanu sen verran tässä puolen vuoden aikana että oon käyny 4 kertaa hierojalla.
Sit mies vielä jaksaa kuikutella ja haukkuu mua sairaaks kun oon niin huonolla tuulella tajuttoman väsymyksen takii ja kun tuntuu siltä että mun pitäis olla joku durasel pupu joka jaksaa jatkuvasti tehdä ja hoitaa "aivan kaiken"..
Kyllä pitstää välillä miettimään että kuinka sairas mä oikeesti oon kun jaksan tällästä päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen.. Ite pyrin aina ajattelemaan perheen parasta ja vasta sen jälkeen omia tarpeita..