Ärsyttää, potuttaa, menee hermot!!!

Pääsin pois käyrästä ja nukkumaan sais käyä. Ja ei sit tarvi yöllä ottaa ees käyrää, eli oisin yhtä hyvin voinu mennä yöks kotii.. Että kivasti toimii tääl asiat.
 
Ja nyt taas käyrillä määrittelemättömän pitkän aikaa. En saanu ees ruokaa hakee ja söin sit jugurtin täs käyrillä maatessa. Ihan kiva et nyt on jo semmone olo et takas en tuu jossei oo pakko:mad: voi olla et en kyl ees soita tänne helpolla enää..
 
Mju82 sanoi:
Kiitos jodelie ja endorfiinitähtönen nyt itkettää teidän myötätunto mä en siis ole juuri itkenyt raskauden aikana mutta nyt tuntuu että kaikki meinaa pillityttää :)
Click to expand...

Oottakaas vaan, kun vauva syntyy. Siitä se nimittäin lähtee! :D Minä en montaa kertaa raskauden aikana itkeny, enkä sairaalassakaan vauvan synnyttyä kuin paristi huolesta ja pettymyksestä, kun hän oli vastasyntyneiden teho-ja tarkkailuosastolla. Mutta kotiin tultua ensimmäisinä päivinä itku irtos ihan pikku asioista, melkein mistä vaan! Onneks mies oli mukana perhevalmennuksessa, missä varoteltiin näistä tunnemyrskyistä :)
 
Mulla on ollu mieliala tasaisempi kuin aiemmissa raskauksissa vaikka onhan niitä heilahduksia sattunutkin... Uppista vaan! Mutta äiti sano samaa, että iän ja useamman odotusajan myötä ne oli vähenneet hänelläkin. Nuo tilanteet missä mulla on käämi palanut tai noussut pala kurkkuun on olleet semmosia joihin oisin reagoinut vahvasti ilman raskaushormoneitakin. Nyt oon päättänyt pysyä positiivarina ja mielenkiinnolla odotan kauanko jaksan ;) Edelliset kilarit siis viime viikon keskiviikkona! Nyt jo hyvä suoritus :)
Eilen kyllä oli pakko olla vähän tuhma... kävi niin ikävästi kaupalla, että semmonen puolituttu tuli vähän liian suoraan kyselemään kuulumisiani. Hän siis oli jo kassalla maksamassa ostoksiaan kun näki minut myymälän puolella. Se ilme oli semmonen HAA! kun hän näki mun pallon. Ja arvatkaapa mitä? Hän päätti tulla takaisin kaupan puolelle, etsi minut eikä se raukka pystynyt millään peittelemään uteliaisuuttaan! En tiedä miten olisin voinut hillitä itseni, mutta tilanne päättyi niin, että tämä naisihminen poistui paikalta lähes juosten. Tajusi huutaa "onnea" vasta ulko-ovelta ;) Siihenhän minä ehdin vastaamaan, että samoin sinulle...
I am a horrible person!
 
Pääsin pois osastolta, se on sentään plussaa.. Mutta mitään eivät siellä tehneet, muutakun käyrillä roikottivat jatkuvasti. :mad: en ees päässy siihen oksitosiinirasitukseen. Torstaina pitäs mennä käyrille ja ultraan :rolleyes: plaaah
 
Onneks pääsit sentään pois :) Inhottavaa olla siellä kun eit mitään tee i know the feeling :D Mun neuvolatäti ihmetteli sitä miks ne ei ultrannu viimeks ku olin siellä.. Eipä ne vissii tee sitä ku sit vast jos oikeesti joku huolettaa.. Ois kyl kiva tietää mikä norsu täält oikeesti tulee :D
 
Jeee...ei kotiin tänäänkään, tulehdus arvot pudonneet sadalla, kunnes menin vessaan ja leikkaushaava valautti veret nilkkoihin asti.

Lääkäri paikalle ja kappas, nyrkin kokoinen paise ihon alla. Leikkauksessa vuotanut verta ihon alle ja aiheutti tulehduksen.

Paise puristettiin tyhjäksi ja kivut hävis.

Onneksi meni sairaalassa ja veri ei ollut hyytynyt, kotona olisi voinut tulla itku
 
Huh, Metal... Hurjaa... Hyvä kuitenkin, että paise saatiin nyt tyhjäksi. Eiköhän se toipuminenkin siitä vihdoin pääse käyntiin.
 
Toivottavasti paraneminen lähtis nyt kunnolla käyntiin Metal. Tsemppiä sinne ja toivotaan et pääset nopeesti kotiin toipuun.
 
Hui metal.. Tota mäkin pelkään joka kerta kun yskin ja tuntuu et ompeleet repeää. Välillä kuumottaa leikkaushaavaakin ja vatsa ihan turpee, ihan ku oisin edelleen raskaana, mutta onneksi kipulääkkeillä selvitty tähän asti.
 
Kolmas päivä synnytyksestä ja kivut vaan yltyy...ja pukamat lisääntyy;) Alapää liekeissä!!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top