Loppu hyvin, kaikki hyvin. Soitin äidille ja sanoin sille suorat sanat KERRANKIN! Puhuttiin näköjään kaks tuntia puhelimessa. Mun äidillä on omat ongelmansa ja joskus (=aina) mulla on vaikeeta sanoa sille suoraan mitään, jos se mua ärsyttää. Lapsuudessa tapahtunut yhtä sun toista, oon aina ollu ylikiltti.
MUTTA pikkuinen antoi mammalle voimia. Kävi oikeasti näin: Mulla oli puhelin kädessä ollu jotain kolme varttia, että soitan äidille ja sanon sille mitä oisin halunnu sanoa sille kun se oli täällä. Nooh siinä vaan vollotin, etten uskalla ja vaavikin masussa jo hermostu ja potkaisi niin lujaa, että osuin ihan vahingossa "soita"-nappiin :D siis aivan hullu sattuma! Pikku ihmeiden tekijä siellä masussa kasvaa <3 Lopputulema oli sit se, että äiti oli musta ylpeä kun sanoin sille suoriksi ja pyysi anteeksi kun oli sanonu jotain niin ajattelematonta. MAHTAVA FIILIS :)