Ärsyttää, potuttaa, menee hermot!!!

Voi v!!! Joku naapuri rupes taas poraamaan! Koko viikon jatkunu... Kuinka paljon reikiä yhteen kämppään oikeen tarvitaan?! Ihana kun muutenkin on jo päänsärky.
Meille niin tulee se sellainen puinen lelu, missä hakataan niitä palikoita. Meikäläinen laittaa korvatulpat korviin ja poika saa hakata sydämensä kyllyydestä naapureiden iloksi. :mad:
 
Mun pitää tänään kertoo minun pikku tytöille, että niitten mummi kuoli viime yönä :( Voi itku kun en haluais!
 
Hiljasta on tässä pirtissä. Tämmösinä hetkinä minä sitten inhoon olla yksinhuoltaja! Oisin soittanu oman äidin tänne, mutta se on reissussa. Reissussa on myös minun kulta jolle viime yönä olin niin tyly. Nyt se kainalo kelpais! Oon toki surullinen ex-anopin poisnukkumisesta, mutta ihan eniten tyttöjeni puolesta. Niillä on nyt yks turvallinen aikuinen vähemmän pitämässä huolta. Enkä ois halunnut, että ne vielä kohtaa tämmöstä surua. Teen tässä uunileipiä kun ne saunoo juuri. Etin kuvat joissa jokainen poseeraa mummun kans ja laitoin ne kehyksiin. Kuvat on otettu tyttöjen synttäreiltä ja tietysti niissä hymyillään. Koitan selittää tytöille, että mummon on nyt parempi olla ja varmasti se hymyilee nytkin. Kovin ovat mietteliäitä ja hiljaisia.
 
Lapset on onneks vahvaa tekoa! Sitä äitinä aina huolehtii ja suojelee kaikelta mahdolliselta, mikä onkin äidin tehtävä, mutta kyllä ne lapset ymmärtää ja pystyy käsittelemään hyvin vaikeitakin asioita. Tärkeintä mun mielestä on näyttää esimerkkiä ja kertoa lapsille, että saa surra ja olo voi olla jonkin aikaa alakuloinen. Lapset käsittelee kuolemaa omalla tavallaan. Jotkut haluaa puhua asiasta enemmänkin ja toiset pohdiskelee sitä hiljaa itsekseen, ihan samoin kuin aikuisetkin tekee. Voimia kovasti teille!
 
Minä mietinkin, että ihmeen rauhallisesti ne on ottaneet asian. Ehkä vähän levottomuutta ja riehumista on ollut. Asia varmaan konkretisoituu heille hautajaisissa jotka on jo 19.12. Varaudun siihen, että surevat sitten.
Kiitos teille, että sain täältä tähänkin neuvoa/tukea vaikka ei raskauteen liittyvä aihe ollutkaan, mutta raskaana olevalle vieläkin raskaampaa.
 
Nyt ottaa pattiin, meinas mennä hermot totaalisesti! Olin iltavuorossa (9h). Iltaraportilla huomattiin, että yksi yökkö uupuu. Hän oli ilmoittanut olevansa saikulla, mutta joku informaatiokatko oli käynyt eikä tilalle ollut sijaista. Samalla kun mietittiin hätäisesti sijaista, mietittiin myös voisiko joku iltavuorolainen jatkaa. Sanoin heti, etten osallistu koko keskusteluun→lähden kotiin. Yksi työkaveri katsoi minua ja sanoi, että on ollut töissä klo 12 lähtien. Sanoin, että samoin. Sen lisäksi olen raskaana, selkäni on kipeä ja minua on supistellut illan aikana. Sen jälkeen lähdin vaihtamaan vaatteita. Pukkarilta pois tullessa en saanut mitään lämpimiä katseita kun toiset vielä arpoi miten tehdään! Hiton ikävä tilanne, mutta ei tulis itelle mieleenkään odottaa, että raskaana oleva uhrautuu!!! Ja yksi noista naisista on äiti itsekin! Minä kun olisin halunnut jäädä lomalle mukavalla mielellä. Nyt vedin semmoset herneet nenään että!
 
No sillä minä niin pöllämystynyt olenkin kun kukaan ei sanonut, että mene sinä vaan kotiin. Tuli vähän kurja olo, että oikeesti jos tuommosesta 9h + 10h tuplavuorosta aiheutus vakavampia komplikaatioita niin se ei heitä hetkauta. Se rupesi suututtamaan.
 
Oli pakko vielä palata tähän kun mietin asiaa tuolla suihkutellessa kipeää vatsaa: siis olisko ne ihan oikeesti antanut sun jäädä jos olisit tarjoutunut? Olisko ne oikeesti halunnut ottaa vastuulleen sen jos jotain olis tapahtunut? Muakin alkaa suututtaan!
 
No huh huh happy... Ollu kyllä TODELLA tökeröä käytöstä sun työkavereilta! Omas duunis on aina ollu selvää et raskaana EI voi tehä illan perään yötä. Ja pitkiä päiviäkin tekevät ihan oman voinnin mukaan...
 
Joo, kyllä siinä ihan tosissaan oltiin ottamassa minut laskuun mukaan kun yökköä mietittiin. Ja ne ilmeet kun niin topakasti ilmoitin, että en jää! Siinä sattui olemaan toinen pallomahainen työkaveri, sijainen tosin, vielä paikalla niin piiloutui minun selän taa. Näen tänään iltavuorossa luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun (joka sattuu olemaan minun äiti). Sanon tästä kyllä niille. Onneks olin jo niin väsynyt, että oli suuta sanoa oma kanta, mutta aika pirun kova siinä sai olla.
Me saatiin sinne BTW sijainen, mutta lupasi ennättää vasta kymmeneksi. En jäänyt sitäkään odottamaan kun pääsin yhden autoilevan kollegan kyydissä kotiin. Muuten olisin kävellyt 6,5km.
 
Olihan pokkaa Happy noilla duunikavereilla..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä äsken mietin, että toinen niistä on jo menny aamuun ja kertoo siellä nyt miten itsekäs minä olin. Sitten ajattelin, että itsensähän se nolaa siinä! Nämä oli toiselta osastolta nämä kollegat, omalla osastolla on onneksi mukavia työkavereita jotka ei anna minun esim. nostaa tai hoitaa agressiivista asiakasta. Ja ne siivoo mun jäljet kun minä tiputtelen tavaroita ja kaadan maitopurkkeja... :)
 
No osaa noissa työyhteisöissä olla idioottia porukkaa sitte itsekullakin. Me käytiin eilen illalla mun työpaikalla ja osa kollegoista katto selkeesti vähän kieroon, mutta pakko se on ihmisen kaupassa käydä vaikka sairauslomalla olenki. Ainoa ulkoilu täältä mökistä ja viikon kohokohta...kauppareissu. :smiley-bounce022
 
Minähän hoidin kipeää selkääni kuntosalilla kun olin sairaslomalla. Onneks en törmännyt työkavereihin just tuon saman takia. Esimiehelle kyllä sanoin, kun kysyi selkäkivuistani, että salitreeni auttoi :)
 
Juu, kyllä sitä ihmisen täytyy kaupassa käydä vaikka kuinka olis sairauslomalla. Ihan omituinen ajattelutapa on juurtunut ihmisiin, että nyt kun oot saikulla, ni kotoa on ihan turha kuvitella lähtevänsä mihinkään. Onneks esimies sanoi, kun tuskastelin et mitä mä saikulla oikeen teen (lääkäri siis melkein pakotti mut jäämään) ni se sano että lenkkeilet ja hoidat itseäs. Onneks on mukava esimies mulla :) Kuulostaa tosi törkeeltä tuo Happyn työkavereiden menettely!
 
Takaisin
Top