Huolestuttaa, Itkettää, Masentaa, pelottaa.. Äiti joutu sit ambulassilla jorviin perjantaina (sen syöpä sairauden takii jos jolleki on jääny epäselväks tai menny ohi) Lauantaina käytiin katoo äitii pikku veljen kaa mut se oli jo sen verran huonossa kunossa että se ei enään tunnistanu meitä, äiti luuli meitä serkuiks ja puhu ja muisti ihan hyvin että sillä on kaks lasta eli minä ja pikku veli.. puhu musta kin serkuileen että mä oon raskaana ja hänestä tulee vihdoin ja viimein mummi.. Oon joka päivä soittanu aamulla ja ilalla jorviin ja kyselly äitin vointia.. asun sen verran kaukana että on melkeen 100km suunta kun lähen ajaa tlus että mulla on työ mikä pitäis myös hoitaa.. No tänään sit heti aamusta lähin ajaa jorviin.. Kun pääsin perille niin utiset ei ollu kovin hyvät.. Äiti ei ollu, ollu hereillä puolentoista vuorokauteen ja morfiinii oli lähetty antaa sille isolla kädellä viime yönä eli saato hoidot alotettu.. Kävin kattomassa äitii ja todella todella huonolta näytti koko tilanne.. Hengitti tosi raskaasti vaikka oli happi maski.. En vaan kyeny olemaan siellä 5min pidempään kun pelkäsin todella paljon että koska se ottaa viimesen hengen vedon.. Ei oo tullu ihan hirveesti nukutuu viime aikoina saatikaan tullu nautittuu tästä raskaudesta.. Mä oon vaan ite niin romahtamis pisteessä tän tilanteen kanssa.. Onneks mulla on hyvä mies joka tukee mua tilanteessa kun tilanteessa kun tälläsestä asiasta on kyse ja kyllä hän se mun miestä kin koskettaa tää koko tilanne.. Onneks mulla on tänään neuola 45min päästä nii pääsee puhumaan ammatilaisen kanssa asiasta ja purkaa tuntemuksia.. vähän harmittaa että taas tänään (jo 4 kertaa) on eri ihminen neuolassa joka ei oikeesti tiedä susta yhtään mitään.. Varmasti aika kova shokki tälleki nais paralle..