Ärsyttää, potuttaa, menee hermot!!!

Mä en kyllä osaa sanoo yhtään miten se suhtautuisi... Se juoksee muutenki ympäri kyliä aivan marttyyrina ja uhrina syyttelemässä muita meidän erosta vaikka itse valintansa teki. :D Tän herra kaverin kans on hyvin selkeä sopimus että hauskaa vaan pidetään ja itsellä on helppo pitää kiinni siitä kun tiedän millainen hulivili tää mies on kun yrittää suhteessa olla.. :D Kiitos teille kaikille ihanille kun tuette! <3

Sent from my GT-I9070 using Vau Foorumi mobile app
 
Huoh, hermot menee!!!!!!! Esikoisen synttärit lähestyy ja sen suhteen kaikki on vaan mennyt päin persettä. Mies ei tue yhtään ja oon jääny iha yksin kaiken valmistelun kanssa, lapsi kipeenä ja sen lisäksi tosi moni on perunut tulonsa, mm. mun isä ja sen vaimo.. Just nyt tuntuu vaan että kannattaako vaan perua pirskeet, kun tuntuu ettei läheisimpiäkään ihmisiä kiinnosta:<
 
Nannaw87, mulla on sama nyt tänä viikonloppuna, mutta olen itse se, joka on sairastumassa flunssaan. Tänään on kurkku kipeä ja nenä vuotaa. Sukulaisia olisi tulossa Turusta ja Helsingistä tänne Tampereelle enkä haluaisi millään perua kutsuja. En stressaa juhlista muuten kuin nyt sillä tavalla, että lapsiperheille täytyy ilmoittaa sairastumisestani. Saavat sitten itse päättää uskaltavatko tulla. Olen niin haikeana ja samalla innoissani siitä, että pieni tyttöni on huomenna tasan 1 vuotta. Tää vuosi on mennyt uskomattoman nopeasti!
 
Mama88 tosi kurjaa että oot ite kipeenä, eipä sillonkaan kovin juhlatuulella ole:( Meillä myös tytön 1v-synttärit, ja onhan se jännittävää viettää ekat kutsut! Vaikka samalla, kuten sanoitkin, on tosi haikeaa.. Haluaisin vaan niin että kaikki tärkeet ihmiset olis paikalla, kun eivät antaneet edes mitään kunnon syytä, ilmottivat vaan etteivät ehdi tulemaan. Varmaan sitä raskaana ollessa ottaa tämmöiset jutut tavallista raskaammin, vaikka normaalitilassa en paljon jaksa miettiä ihmisten motiiveja!
 
Mä oon tänään taas kilahdellut ties mistä! Tyttö täytti 1 vuotta ja aamu oli aivan ihana; rauhallinen ja vaan ihmeteltiin tyttöä (miten iso se jo on ja kuinka sillä riittää energiaa). Päiväunien jälkeen olin sitten ihan sekaisin ja kamala olo, kaikki ärsytti. Lähdin tytön kanssa kävelylle, mutta koko matkan oksetti ja supisteli. Illan oon vaan murissut miehelle, joka sanoi "en tiedä mitä oon tehnyt, mutta pitäiskö mun hakea sulle kukkia tai jotain?" Se on ihana, mutta mua silti harmittaa, itkettää, supistaa, väsyttää...
 
Tänään alkoi niin ärsttävä yskä ettei oo tosikaan!! Huomenna kutsuu tena-kauppa ku tulee ihan pissi housuun köhiessä tän maharepun kanssa :mad:
 
Mua ärsyttää kun aika ei riitä! Ois niin paljon tekemistä, mutta tällä hetkellä ei vaan jaksa olla niin tehokas ja se syö kun ei saa niin paljon aikaan ku tahtois.:mad::sad001
 
ma rahahdin eilen koulussa :( joku tuntematon tuli mun selan takaa kun istuin poydassa syomassa ja kolhas mua mennessaan laukulla takaraivoon johon spontaanisti kommentoin etta jumalauta jos mulla ois ollut haarukka lahella kasvoja tai suussa niin olisin kaantynyt ympari ja motannut :/
 
Mies tuli vajaan parin viikon työmatkalta ja kuvittelee vissiin vieläkin elävänsä hotellissa...kuvittelee vieläkin voivansa viettää vapaa-ajan lenkkeillen, salilla käyden ja lasten kaa kaikkee kivaa tehden, itseään kehittäen. Niin, henkilökuntahan hoitaa siivoukset, ruuan laitot, tiskaukset, pyykkihuollon, lasten koulu- ja päiväkotikamppeiden tarkastuksen...kaiken v..un KÄYTÄNNÖN ARJEN pyörittämisen. Ja kehtaa vielä kommentoida, et miul on väärä ajattelutapa, jonkinlainen asenneongelma!!!

Lapset on saanu taas kuulla riitelyä ja ihmetellä punasilmäistä äitiä, jolla itku on herkässä raskauden ja väsymyksen takia.

Kateellisena luen teidän joidenkin kirjoituksia ihanan huomioonottavista kukkia ja lahjoja tuovista miehistänne. Jos minä satun olemaan pahalla tuulella ja väsynyt, vastaan saan vain neuvoja väärästä asenteesta ja tiuskimista takaisin... MITÄ MINÄ TEEN VÄÄRIN??

:(
 
Helmionni-15 ymmärrän kyllä et tollanen on turhauttavaa. Kauheen vaikee se on ulkopuolisena sanoo, mikä teillä vois tilanteeseen auttaa. Voisko noit arkihommia listata esim päivittäiset, viikottaiset kuukausittaiset jne ja kattoo yhes vähän kuka tekee mitäkin. Ainakin omas lähipiiris tuntuu olevan osa ongelmaa, ettei miehet aina ees tajuu miten paljon hommaa siinä arjen pyörittämisessä on. No toivottavasti saatte jotenkin sovittua asioista, et hommat jakaantuis tasasemmin.
 
Helmionni-15, tiedän, että keskustelu on joskus ihan mahdotonta, mutta tuossa ei oikein muu auta kuin kertoa miehelle miltä susta tuntuu ja miten nyt erityisesti tarvitset lepoa ja tukea kaikessa. Jos ei onnistu puhuminen, voisitko esim. kirjoittaa kirjeen? Kannattaa varoa syyttelemästä toista. Toivottavasti tilanne pian helpottaa. Voimia!!!

Meillä tää toinen lapsi oli molempien hartaasti toivoma. Voin siis aina vetää siitä narusta, että "sä teit tän mulle!" ;) Mies heittää sitten takaisin, että "niin, koska sä käskit!" Mulla on ollut rv 4 alkaen todella voimakas pahoinvointi, jonka takia oon ollut sairaalahoidossakin useampaan kertaan. Luulen, että sen takia mies on ymmärtänyt kuinka tässä ei ole pelkästään kyse vauvan hyvinvoinnista vaan myös mun.

Nyt on rv 20+3 ja edelleen pahoinvointini rajoittaa esim. 1-vuotiaan lapsemme syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Mies on joutunut olemaan iso tuki ja apu, kokoaikaisen työnsä lisäksi. Mä olen täällä itkenyt ja huutanut pahimpina päivinä, etten halua olla enää päivääkään raskaana ja tää on yhtä helvettiä. Mieskin on mököttänyt väsyneenä ja harmitellut sitä, miten vaikeaa on. Muistuttelemme toisiamme vuorotellen siitä, että tää ei kestä ikuisesti ja helmikuussa saamme palkintomme. Siihen on kuitenkin vielä aikaa ja molemmilta vaaditaan hyviä hermoja, paljon huumorintajua, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea epäitsekkyyttä. Tästä keskustellaan jatkuvasti ja pyrin aina huomioimaan miestä, kun oma oloni on parempi. Mieskin sitten huomioi mua, kun voimavarat siihen riittävät. Tärkeintä meidän suhteessa on puheyhteys toisiimme. Täytyy uskaltaa ottaa kaikki puheeksi ja lopettaa sen olettaminen, että osaisi lukea toisen ajatuksia. Ei tää muuten toimi.

Voisiko joku ystävä, isovanhempi, tuttava, naapuri, joku lähipiiristänne tulla auttamaan lasten kanssa, jotta saisit levätä ja kerätä vähän voimia? Joskus ulkopuolisen apu voi herättää miehen näkemään missä mennään. Joskus taas on pakko vääntää rautalangasta.

Kukaan ei tiedä teidän tilannetta paremmin kuin te itse. Tässä nyt muutamia vinkkejä, mutta muista, ettei kenenkään toisen suhde tai elämä välttämättä ole sen parempi. Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella, mutta samat ongelmat ja haasteet sielläkin on. Ehkä se ruoho on kunnossa, mutta näkisitpä talon sisälle, mikä sotku! Sä tulisit kuitenkin hulluksi ton mun kukkia tuovan nössön kanssa ;)
 
Mua ei enään ärsytä, se vaihe meni jo. Nyt oon surullinen ja vihanen, mies lähti. Pari viikkoa sitten hän tokas, ettei tiiä onko tää sitä mitä elämältään haluaa. Meillä ollut jonkun verran kiistaa kotitöistä ym, sillä poikkeuksetta hoidan 1 vuotiasta ja teen kotona kaiken. Miehen oon antanu mennä miten haluaa, eli käy usein kavereiden kanssa ym. Mä nään kavereitani noin kerran kahdessa viikossa. Pari viikkoa oli juu ei ja sitten tulin mun vanhemmille 5 päiväks. Kun menin käymään perjantaina kotona, odotti eteisessä kasa mustia jätesäkkejä. En tosissaan uskonut että mies lähtisi. Meillä tilanne siis se että tuli kuvioihin ennen esikoisen syntymistä ja toivoi myös nopeasti toista lasta kuten minäkin. Nyt hän päättää jättää meijät, koska ei oo valmis elämään muiden ehdoilla?!? Siis haluaa lapsen muttei olekkaan valmis normaaliin arkeen. Yrittämistä ei halua enään, vaan suoraan kerrasta poikki. Me ei edes paljoa riidellä. Huomenna mä palaan kotiin pojan kanssa, maha pystyssä mutta mies tiessään. En tiiä miten selviin tästä kaikesta, oon niin pettyny. En kenellekkää ees kehtaa puhua tästä, koska hävettää että mut jätetään yksin. Hävettää koska oon aina ajatellut että ton miehen kanssa meen naimisiin ja saan aina haluamani perheen :(


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ttubu, paljon voimia! Todella kurja tilanne. Paljon asioita selvitettäväksi ennen vauvan syntymää! Halaus! <3
 
Voimia Helmionnille ja Ttubulle! Tuntu pahalta lukee teijän kirjotuksia sillä olen ite ollut samanlaisissa tilanteissa. En osaa neuvoa, jollain ihmeen kaupalla niistä vain olen selvinnyt. 10 vuotta olen taituroinut yh:na ihan hienosti. Joskus minäkin olen tuntenut häpeää. Ehkä siitä että suhteet epäonnistui ja lapset joutuvat kasvamaan yh-perheessä. Mutta nyt kun tytöistä on kasvanut niin itsenäisiä, rohkeita ja ajattelevia nuoria neitejä niin se häpeä on muuttunut ylpeydeksi.
 
Voimia ja tsemppiä ttubu! Ikävä tilanne kyllä. Outoa ja lapsellista käytöstä mieheltäsi mielestäni. Toivottavasti ootte pystyneet puhumaan asiat halki, että voisi vähän ymmärtää puolin ja toisin. Jos ette niin toivottavasti pystyisitte puhumaan vielä. Helpottaisi ehkä sunkin oloa, kun odotukset hänen suhteen oli suuret.

Helmionni, voimia sullekin miehesi kanssa. Mikä ihme siinä onkaan kun eivät tajua auttaa ennen kuin puolison terveys pettää. Toivottavasti teilläkin ongelmat aukeaisi puhumalla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top