Ärsyttää, potuttaa, menee hermot!!!

Tuli sitten 2 jälkeen kotiin eilen.. olin ite sillon makkarissa ja yritin lepäillä parhaani mukaan ja ajatella vaan omaa hyvin vointia.. ei oikestaan puhuttu yhtään mitään.. yks kaveri soitti 5 aikaa ja kysy jos lähen mukaan rannalle ja lähin sit niitten mukaan.. kurkkasin olkkariin ja siellä se nukku sohvalla.. jätin sille lapun et lähin rannalle kaverin kaa.. puol 9 aikaa kun tulin kotiin nii kävin koiran kaa tunnin lenkillä vielä koska sehän ei kykene hoitamaan koiraa sillon kun sillä on krapula.. sit kun tulin taas takas lenkiltä nii menin makuuhuoneseen ja siellä hais vanha viina ja oli todella tunkkanen ilma.. pyysin kiltisti jos se vois avata ikkunan nii vastaukseks sain vaan että avaa ite vaan.. todella törkeetä käytäytymistä sanonpa vaan.. se varmaan luulee että se saa olla mulle vihanen ja että mun pitäis vaan olla kiltisti ja niellä kaikki paska mut ei se ihan nii oo.. oon mäki sille edellen ihan sika vihanen ja koko ajan kaikuu mun päässä se sana huora ja lutka mikskä se mua nimitteli.. mä oon tehny kaikkeni ja pyytäny anteeks nii mä en voi tehä muuta kun nyt vaan odottaa että koska se haluu alkaa puhuu ja pyytää anteeks omaa käyttäytymistä ja ymmärtää sen miten se on mua kohtaan käytäytyny viimeset 2 viikkoo.. Onneks tänään alkaa taas työt nii saa vähän muuta mietittävää ja oon vielä töissä sen yhen työkaverin kaa joka tietää tästä mun raskaudesta nii sen kaa on nii ihana puhuu näistä asioista ja pääsee sille avautuu koska se jos joku mua ymmärtää (se on yksinhuoltaja ja sen x miehellä oli kans alkoholi ja huume ongelmia) istuu kai jopa linnassa kin tällä hetkellä jotain huume kakkuu.. ja oon sille muutenki avautunu meijän aikasemmista parisuhde ongelmista nii se tuntee mut kun omat taskunsa..
 
Tyypillistä miehiltä. Jahka hän nyt on saanut pahimamt olot pois, niin voisit pitää monologin: kerrot että ole edelleen pahoillasi näistä sanoistasi joilla loukkasit miestäsi. Samaan syssyyn kerrot myös kuinka hänen käytöksensä ja myöhemmmin sanansa ovat loukanneet sinua todella paljon. Sano että myös hän voisi miettiä tekojaan ja anteeksipyyntö myös häneltä olisi aiheellista. Eipä kannata heti vastausta toivoa /vaatia vaan hetken sulatteluaikaa jos annat toiselle. Tämä ainakin toiminut meillä ja jurottaja kun hetken miettinyt on sitten tajunnut omat virheensä.. Toi on niin ärsyttävää, oma tekee tota samaa..jurottaa ja aina muka vaan mun pitäisi pyydellä anteeksi ja hyvitellä tyyliin viikko häntä..
 
Mä en ajo pyytää enkä vaatii sitä anteeks pyyntöö vaan sen täytyy ihan ite ymmärtää mitä se on tehny ja sanonu ja jos se ei sitä ymmärrä nii sen on aivan turha odottaa multa mitään hyvää käytöstä, eks oo sellanen sana lause kun: käytäydy muita kohtaan niin kun toivoisit heidän käytäytyvän sinua kohtaan? joten jos se on sen vielestä ihan ok haukkua, työntää pois, mennä ilmottamatta mitään ja olla yötä pois kotoo ilmottamatta mitään nii kyllä seki multa onnistuu jos käänän sen puolen esiin... alkaa elää sellästa elämää että ei ajattele mitään muuta kun vaan omaa parasta ja etua..
 
Kannatta varmasti sanoa kuitenkin suoraan että on loukkaantunut ja miksi, miehet kun monesti ei mistään vihjeistä tajua! Toivottavasti miehes tajuaa lopulta miten törkeesti on sua kohdellut ja pyytäis anteeksi. Tsemejä!
 
Mä oon sanonu sille siitä v-loppuna mut jos se ei oo mua kuunellu nii oma pahan on häpeensä.. Ja tyhmä hän sen täytyy olla jos se luulee että huorittelu on ihan ok..
 
Nonii.. Viime yönä saatiin sit puhuttuu joku verran 00.00-04.30.. ei se suoranaisesti pyytäny anteeks eikä näyttäny mitään ymmärtäväisyyttä mua kohtaan.. Mulla nyt vaan on luottamus ihan nollassa sitä kohtaan kaiken tän jälkeen mitä se mulle on valehdellu ja selittäny.. ja lisää valheita vaan paljastu eilisen keskustelun myötä joka oli vielä ennemmän harmillista.. Väsyttää taas ihan tolkuttomasti kun en oo taas saanu kauheesti nukuttuu.. eilisen keskustelun jälkeen päätin että meinaan hetkeks unohtaa koko miehen ja yritän nyt vaan keskittyä itteeni ja omaan hyvinvointiin.. Onneks mulla on muutama hyvä ystävä jotka tietää mun elämästä kaiken ja niihin voi aina tukeutua ja turvautua.. ja saan niiltä todella paljon huomiota ja ystävä rakkautta jolla jaksan sit taas seuraavaan päivään.. Puhuin äitin kanssa puhelimessa eilen ihan nopeesti kun olin töissä eilen kun se oli yrittäny soittaa mulle (äiti kärsiny monia syöpiä ja ollu todella rankoissa toimenpiteissä) nyt taas sairaslomalla syövän takii.. äiti makaa terveyskeskuksessa tiputuksessa koska se on niin huonossa kunossa tällä hetkellä ja syöpä lääkäri oli soittanu ja kertonu lisää huonoja uutisia että sillä on nyt useampi syöpä maksassa, toisessa keuhossa ja jossain ihossa.. Lääkäri oli antanu äitille todella huonon ennustuksen tulevaisuudelle ja totta kai se huolettaa todella paljon että mitä nyt on tapahtumaisillaan ja kauan se enään elää.. Se ei toistakseks vielä tiedä tästä raskaudesta mitään mut ajattelin että menisin piristämään sitä ja kävisin siellä sen luona kertomassa uutiset.. Äiti on aina toivonu että hän näkis lapsen lapsen ennen kun hän kuolee.. Äitin vanhemmat kuoli myös syöpään aikoinaan enkä ehtiny niitä ikinä näkemään ja sitä äiti harmittelee että se ite pitkitti niin paljon sitä omaa raskautta.. On kyllä todella rankkoja aikoja just nyt mitä tässä joutuu läpi käymään.. Oma henkinen ja fyysinen hyvin vointi, parisuhde ongelmat ja sit vielä suuri suru äitin puolesta.. Voiko tätä elämää koetella vielä vähän enemmän.. Jos jotain positiivistä pitää sanoo nii näin kuopassa kun sitä nyt on nii syvemmälle tästä ainakaan ei pääse nii ei kai tässä oo muuta tietä tällä hetkellä kun vaan ylös päin ja kohti niitä hyviä asioita.. usko että aika parantaa haavat vielä jonain päivänä..
 
Voi ei, Kyllä nyt koetellaan sinua kaikinpuolin :/ Tuo on kivasti ajateltu, tieto raskaudestasi varmasti ilahduttaa äitiäsi :)
 
Hyvä Nanna! Nyt vaan elämää eteenpäin. Anna itsellesi ja parisuhteelle aikaa. Ehkä nykyisenlaisessa tulehtuneessa tilanteessa on hyvä ottaa etäisyyttä puolin ja toisin. Voi olla että ajankuluessa sinullekin selviää mitä haluat ja kenen kanssa. Miehellesinkin ehkä valkenee, mitä elämältään haluaa kun saa hetken olla omissaoloissaan.

Mielestäni on myöskin loistava ajatus mennä tervehtimään äitiäsi ja kertoa raskausuutiset. Tuollainen iloinen asia (kuvittelen sen olevan sellainen äitisi mielestä) saattaa hyvinkin auttamaan häntä jaksamaan sairauden kanssa taas hieman pidempään.
 
Voi Nanna! Vaikeita asioita joudut nyt käymään läpi. Näin ulkopuolisena en voi kuvitellakaan miten rankkaa sinulla on. Kovasti voimia!
 
Nanna, hankalassa paikassa olet, varmaan kovimmassa koskaan, koita keskittya niihin hyviin asioihin ymparilla ja vaalia niita, aidille mummi uutisten vienti yksi niista isoimmista, se etta kannat sisallasi uutta elamaa joka sinansa on jo ihme ja etta sinulla ja vauvalla on kaikki hyvin vie vaikka kakkua ja valokuva tai jotain muuta yltiosopoa ja nauttikaa ihanista uutisista, hankalassa tilanteessa on hyva keskitya muihin asioihin, aitiasikin varmasti piristaa kun saa ajatukset hetkeksi sairaudesta muualle.

Minnikin tuossa totesi etta kun tilanne on tulehtunut on hyva ottaa etaisyytta se kummasti selkeyttaa ajatuksia puolin ja toisin, kiukkuisena on huono keskustella nimimerkilla liian usein viimeaikoina huutomerkkeihin ja isoihin kirjaimiin turvautunut kun toinen ei vaan tajua :D


Nanna, menematta tassa julkisella puolella yksityiskohtiin, tiedan tismalleen mita tarkoitat tuolla syvimmassa kuopassa ikina, siita selvinneena voin kertoa ettet sen jalkeen pelkaa enaa mitaan (paitsi aitina aina lapsesi puolesta), sinusta tulee vahva, herkka ja elamaa ja toisia ihmisia kunnioittava hieno nainen joka on aiti ja valoa on aina tunnelin paassa, se matka vain pitaa jaksaa kulkea sinne saakka, tsemppia isosti sinne.
 
Paljon voimia nanna! <3 oma isäni kuoli syöpään ennen esikoisen syntymää eikä edes ehtinyt kuulla että olisi tullut papaksi. Isäni muisto olemme vaalineet puhumalla kotona enkeli-papasta. Välillä esikoinen käy vilkuttelemassa taivaalle :-) tieto vauvasta varmasti piristää äitiäsi ja tuo lisää voimia taisteluun syöpää vastaan! Nauti nyt niistä hetkistä ja asioista joista nauttia voi ja sure kun on sen aika!

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Toi on kyllä raskasta kun kaikki vastoinkäymiset tulee samaan aikaan. Hyvä tosiaan keskittyä nyt omaan ja vauvan hyvinvointiin sekä äitiisi. Hän varmasti ilahtuu uutisista! Toivottavasti äitisi saa nähdä pienokaisen. Tieto vauvasta voi ainakin antaa voimia taistella syöpää vastaan ja ihmeitäkin voi tapahtua. Voimia teidän koko perheelle ja erityisesti sinulle nanna, kaiken myllerryksen keskellä!
 
Minäkin olen käynyt täällä lueskelemassa mutten osaa oikein vieläkään Nannalle mitään sanoa. Toivottavasti kaikki järjestyy!

Omasta ukosta on tehny mieli käydä kirjottamassa vaikka minkälaiset liturgiat viimeisen kuukauden aikana, vaikka sitä ennen olen pelkästään häntä kehunut. :D Onneks on tilanne normalisoitunut taas.
 
Kyllä se vaan ihme ja kumma auttaa todella paljon kun tänne saa tulla avautumaan ihan mistä asiasta vaan ja sit on vielä ihan ihka oikeita ihmisiä jota yrittää parhaansa mukaan tsempata/tukee/autaa/ymmärtää.. Kyllä tässä on tullu aika paljon nyt elämää mietittyy eikä nii paljoo oo oikeen jaksanu ottaa stressiä mistään.. mun miehellä oli nyt eilen vaihteek sellanen vaihe että siitä huomas kuinka huomion kipee se on.. pisti eilen mulle päivällä viestii että pitääkö hänen muuttaa pois kotoo? mä vaan vastasin siihen että mulla ei oo nyt resurseja ja voimia miettiä tollasia asioita että enhän mä tollasta asiaa sun puolesta voi päätää.. sit se asia vähän niinku jäi siihen kun se ei saanu ei toivottua vastausta (se olis halunnu varmaan että olisn vastannu että en haluu sen muuttavan pois) no ilalla puol 9 aikaa kun tulin töistä kotiin nii se oli jättäny lapun kotiin että se menee veneeseen nukkuu ja ottaa koiran mukaan että sillä on edes jotain seuraa ja että se yrittää miettii minne se menee sit tulevina öitä nukkuu.. en vastannu sille mitään.. puhuin varmaan 2 tuntii puhelimessa hyvän ystävän kaa ja siinä 22.30 kävi ulko ovi ja kas kas.. Mies pääti sittenkin tulla yöks kotiin vaikka niin uhkas muuttaa pois.. lopetin puhelun ja samutin valot ja aloin nukkuu.. sit se tuli ihan kiinni muhun sängyssä ja sano että ei se halunnu yksin jäädä sinne veneeseen nukkuu että sillä tuli vaan kauhee ikävä.. mä vastasin vaan mm.. sit se sano että voidaanko oikeesti lopettaa tää riitely ja mä vastasin että joo voidaan sit kun se oppii käytäytymään kunnioitettavasti mua kohtaan ja että mä en jaksa nyt enään alkaa keskustelee mistään että mulla on aikanen herätys huomenna ja sit se anto mun nukkuu.. Kyllä tää tästä pikku hiljaa rauhotuu ja saadaan taas tasapaino takas.. huomenna olis 12+0 nii on ainaki taas yks stressin murhe vähemmän taas kun ollaan "turvalisella" puolella.. Ajattelin lauantaina jos vaan ite jaksan nii mennä moikkaa äitii sinne sairaalaan ja kertoo sille tästä ilo uutisesta.. varmasti tulee ilahtumaan todella paljon ja varmasti saa taas voimia lisää..
 
Tilanne alkaa rauhottumaan tässä huus hollissa taas vaihteeks.. Mies peru vapaa ehtosesti omat ilta menossa että se pääsee lähtee mun mukaan huomenna moikkaa mun sairaalassa makavaa äitiä ja kertomaan sille ilo uutiset ja samalla käydään kahvittelemassa kun kummipojan synttäreillä.. Ja sain samalla vähän sellasen kuvan että se ei meinannu juoda mitään v-loppuna joka on mulle suuri helpotus..
 
Töissä kerkesin oleen kolme päivää ja nyt sitte kipeenä :sad001 Kurkku ihan sika kipee, väsyttää ja lämpö nous. Onneks loppu viikko on vapaata. Mutta olisko kellään mitään neuvoo mitä kannatais ottaa tähän flunssaan?
 
C-vitamiinia, paljon nestettä ja lepoa. Ei sille mitään mahda, kun flunssa iskee. Voimia, niinushka!
 
Huoh. Ootteko törmännyt lähipiirissä ihmisiin, jotka vähättelee teidän raskautta? Musta tuntuu, että välit parhaan ystävän kanssa menee koko ajan huonommaksi, kun häntä ei kiinnosta mun raskaus tippaakaan. Aina kun yritän puhua siitä tai fiilistellä, niin hän sanoo tyyliin "voitko puhua välillä jostain muustakin" tai yrittää muuten selkeästi vaihtaa aihetta. Ja ei oo kyse siitä että hän kärsisi lapsettomuudesta tai mitään, tuntuu että häntä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta:( Luulisi, että hän parhaana ystävänäni ymmärtää, että tämä on mulle maailman isoin asia ja haluan puhua siitä. Täytyy varmaan kysyä suoraan että mikä mättää. Onko muilla ollut samoja ongelmia?
 
Nannaw87, mulla on vähän samanlainen ongelma. Paras ystäväni tuntuu vain vitsailevan raskaudesta tai puhuvan vähättelevään sävyyn jos puhuu ollenkaan. Ei koskaan kysy miten menee tai muuta. Nyt kun nähtiin pitkästä aikaa (hän muutti juuri plussauksen aikaan 200km päähän) ei kysynyt tai kommentoinut mitenkään, ja jos itse jotakin puhuin tästä niin vastaus oli joko välttelevä tai vähättelevä tai joku vitsi aiheesta. Tuntuu ettei hän osaa yhtään suhtautua raskauteen, koska itse on ilmoittanut ettei halua lapsia koskaan (tissit menee kuulemma pilalle koska nyt jo on aivan liian suuret). Kuitenkin hän oli neulonut meidän vauvalle junasukat, ja kyseli aivan innoissaan että onko mulla jotain pieniä neuleohjeita että hän saisi vauvalle tehdä jotain mitä tarvitsemme. Ehkä hän tarvii vaan niin kovasti aikaa, koska ei ole yhtään samassa elämäntilanteessa eikä halua ollakaan. Tosin pelkään että yhteydenpito on entistäkin vähäisempää ja tapahtuu vain Whatssapin kautta, ja näemme kerta-pari vuoteen vaan kunhan vauva on syntynyt. Hän kommentoi hyvin ärsyyntyneesti kaupungilla itkeviä tai äänteleviä vauvojakin, pelkään ettei hän halua nähdä meidän pikkuista ollenkaan ja samalla siis muakaan koska luonnollisesti olen aika kiinni vauvassa varsinkin alussa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top