Tää on kieltämättä kiva lukee, kun näitä puksahtelee.. Ehkä beibi on lukenu äidin alitajuiset ajatukset, että syntyy mahdollisimman viimetipassa jotta pääsen olemaan kärryillä muiden synnytysjutuis :)
Mä en arvannut olevani näin ekojen joukossa, vähän hirvittää. Varsinkin kun mä en henkisesti valmistautunut tähän ollenkaan, koska se aiheutti paniikkia. Se vaan on mulle luonteenomaista lykätä ihan kaikki viime hetkeen. Nyt sitä taas manaan
Miekää en oo valmistautunu henkisesti synnytykseen. Ei oo vaan kerinny olla ja rentoutua noitte paskanaapureiden takia.. Mie oon iha varmasti iha kalkkilaivan kapteeni , kun se hetki tulee.. Vaikka haluan mahasta eroon!
Mutta se on vaan asennoiduttava, et eessä se on kumminki olipa valmis tai ei. Vaikka itellä on toi asennoitumisen kaa hirmusia vaikeuksia.. Vaikka viisaita sanoja päästelenki suusta..
Mie niin kattelen joka päivä tääl et kuka on lähteny synnyttämään! Se kertoo myös iitä että oma aika lähestyy. Vähän niinkuin seuraan myös kotikadun varrella olevia puita millon niihin ilmestyy kukat koska se on ihan Tontun lasketun ajan tienoilla. Nyt puissa on lehtien nuput vai mitä ne on... lehtien alut :) Oikee hortonomi
Mun aivot on muuten nyt lomalla sellaisella tyhjäkäynnillä, että ne vääntää aivan koko ajan jotain sananmuunnoksia ja sanoittaa lauluja uudelleen. Tänään päässä soi Pepe Willbergin ikivihreä "elävältä kaiken söin / sirkus minut vie, kun aamu koittaa". Oon maailman rasittavinta seuraa. Tuun höpöttämään vauvalle niiiin sekavia.
Kuukausi sitten ähisin töissä, kun oli monta projektia päällekkäin ja vedin koulutuksia ja perehdytin sijaista. Nyt ei pysty edes päättämään, pistäiskö housut jalkaan ja mitä söis. Toivottavasti vauva tulee pian, että saan jotain järkevää tekemistä!
Mie kyl yllätyin miten kivasti tai nopeasti päivät menee. Aikaa kuluu ihan hitosti tääl foorumilla mut on ollu kaikkee kämpän laiton kanssa ja Pyry rytmittää tosi hyvin päivää noitten lenkkien kanssa
Oiskin koira jolle jutella! Meen ihan pähkinöiksi, kun näen tuttujen rekkuja. Mun piti ottaakin koira itselleni tänä keväänä, mutta jotenkin tää mahankasvu vähän muutti suunnitelmia.
Pari koiraa pennusta aikuiseksi kasvattaneena päätin olla itselleni armollinen. Meille ei tule koiraa ennen kuin kaikki taloudessa asuvat ihmiset ovat sisäsiistejä.
Mä kuljin just pari päivää sitten kaupungilla liitoskivuissa ja itsesäälisenä, kun vastaan tuli tosi lihava corgi. Voi sitä sielujen sympatiaa! En oo ainoa, jolle käveleminen on vähän hankalaa!