Mulla oli eilen aktiivipäivä. Aamulla huolehdin tytön ja ukon matkaan sitten tein rauhakseen aamutoimet, join teen, kävin suihkussa, jne. Kymmenen aikaan lähdin kohti neuvolaa ja sieltä suuntasin keskustaan lounaalle isäni kanssa.
Lounaan jälkeen totesin, että nyt olisi varmaan järkevää suorittaa viimeiset puuttuvat hankinnat. Sainkin hommattua vauvalle toiset pitkälahkeiset villavaippahousut, Ruskovillan villaisen kypärämyssyn, parit raspimisenestotumput ja mustat college-housut. Esikoiselle sain vihdoin ostettua pari alustoppia, kun tuo näköjään kehittyy äitinsä tahdissa ja 9-vuoden kypsässä iässä kasvattelee jo itselleen tissejä... Byää... Mun vauva...
Kotiuduin neljän aikaan. Viikkasin eliset pyykit pois ja pesin ja ripustin kolme uutta koneellista, tiskasin ja puuhailin tytön kanssa. Siinä se ilta vierähtikin.
Tänään on sitten vähän toisenlainen päivä. Aamulla ei tytölle meinannut löytyä mitään mieleistä aamupalaa ja sitten tulikin itku jostain ihan pikku asiasta. Kokeilin otsaa, joka oli tulikuuma; kuumetta 38,4.
Ei kun parasetamolia nassuun, tyttö peiton alle ja ilmoitus kouluun, että neiti pysyy kotona potemassa.
Mieskin on kotona, kun sillä on poikkeuksellisesti vapaapäivä. Se olikin sitten eilen illalla pitkästä aikaa ulkona (no, lähi-pubissa pelaamassa bilistä) yhden kaverinsa kanssa, kotiutui vasta aamuyöstä ja vetelee nyt tyytyväisenä hirsiä makkarissa.
Tänään ei tule lähdettyä mihinkään eikä tehtyä juuri mitään. Pyykkiä varmaan vähän pyöritän ja pistäydyn kävellen ruokakaupassa, mutta muuten lähinnä paijailen potilasta, laitan kuumaa mehua ja katselen seurana vanhoja Simpsoni-jaksoja DVD:ltä.
Toivottavasti ei vain tartu muhun tai mieheen tuo neidin tauti. Olisi kurjaa, jos ukko ei sen takia pääsisi mukaan synnytykseen.