Äitiysloman puuhailut :)

No nyt minäkin haluan turkoosia! Tuo on koukuttavaa! Aion kesäksi värjätä yhdet verhot pallokuvioin :cool:
 
Toivottavasti mä oon tehny oikein. Siis ettei ne värit liukee tai tartu vauvaan :eek: Sanoin miehelle, että meillä on varmaan vähän oranssi vauva jossain vaiheessa...
 
Happy: OT, mut mun mies oli kuulemma vauvana (soseiässä) ihan oranssi, kun ei suostunut syömään muuta kuin porkkanaa ja pienessä elimistössä väri puski pintaan ilmeisen tehokkaasti. :grin
 
Mä kotivärjäilin myös joku aika sitten - pinkillä! Ja tunnetusti mä en ole todellakaan pinkin ystävä ja meidän tuleva typyhän kulkee sinisissä vaatteissa ihan kokonaan kun on saatu niin paljon kavereiden poikien vanhoja. Joka ikinen joka kuulee mun värivalinnan näyttää siltä ettei usko mua :grin En tiedä mikä muhun meni kaupassa kun hankin väripurkkia...
 
Happy, ei ainakaan pitäis. Omista värjätyistä vaatteista en oo saanu mitään irtoamaan. Ja oon pessyt nuo nyt 60° eikä mitään väriä irronnut mihinkään! :)
 
Herrajumala, katon Manhattanin äitiyskonsulttia. Miten noi amerikkalaiset uskaltaa jättää kaiken viime tippaan? 2 viikkoa laskettuun aikaan ja kaikki kesken. What?!
 
Mä löydän helposti kyseisen ohjelman viihdearvon. :wink Vaikka välillä myös mietin että apua oikeesti. Ainaki itelle tulee hyvin valmistautunut olo!
 
Rv 37+4 ja mulla on muovikassillinen pikkuvaatteita ja peitto pestynä, paketti vaippoja ostettuna ja kaukalo haettu varastosta.
 
Muokattu viimeksi:
Mulle just serkun vaimo soitti ja tarjosi vauvan vaatteita, joita ne oli saaneet tuttavilta, mutta eivät halua pitää kaikkein poikamaisimpia, kun heillä itsellä on tyttö. Luetteli jotain farkkuja kokoa 78 ja yöpuku kokoa 92. Mä totesin, että tänne vaan kaikki. Siis apua, noi menee jollekin 2,5 vuotiaalle ja meiän vauva on vielä mahassa!
 
Samsam, on sulla kuitenki varmaan turvakaukalo ja vaatteita hankittuna? :D
 
No joo, on vaatteita, kaukalo ja kaikki muukin tarpeellinen hankittuna ja vaatteet, vaipat, harsot ja kantoliinat pestyinä ja silitettyinä, mutta tavarat on ihan ihme paikoissa. Ei oo sellaista suloista vauvan nurkkausta kuten esikoisen aikana. Huonekaluja oli tarkoitus siirtää niin, että saataisiin vauvalle se oma soppi meidän makkariin, mutta se on vaan jäänyt, kun me ei oikein olla miehen kanssa ikinä yhtäaikaa kotona enkä mä yksin pysty jotain kirjahyllyjä tai lipastoja siirtelemään.

Vauvalla on kyllä kaikki perustarpeet kunnossa, mutta itsellä ei oo yhtään sellainen olo, että koti on valmis vauvaa varten. Kyllä se vähän harmittaa, kun tietää, etteivät ne asiat sitten ainakaan tule tehtyä, kun pieni tuodaan kotiin.
 
Juu, no, just tossa ohjelmassa oli sellanen pariskunta, joilla oli ihan pari viikkoa laskettuun aikaan ja niillä ei ollu oikeesti mitään. Sänky oli, mutta osissa. Se äiti oli sillee: "vauvatavarat ei sovi mun sisustukseen!" JEAH.
Ei mullakaa täällä oo missään määrin täydellistä vielä että ei sen puoleen. Mutta on sentään se turvakaukalo hankittuna, vaatteet pestynä jne.
 
Kyllä! 1 askare/päivä riittää. Kaksi lasketaan jo ylisuorittamiseksi. Tosin välillä tulee semmonen adrenalinrush, että saan paljon aikaan lyhyessä ajassa, mutta semmosesta riehumisesta seuraa just tuo kooma/äkkikuolema, vauhti ainakin loppuu. Ite kävin just mun 10-veen kans kävellen kaupalla ja kyllä se koettele tyttären kärsivällisyyttä... Meni 5 metriä edellä ja hoputti minua. Minä lyllerrän perässä ja alan sen saman "kuuleppa, kuvitellaanpa että sulla on..." Tytär keskeytti ja jatkoi mun lauseen loppuun "niin niin keilapallo teipattuna mahaan, tiijetään..."
Ei voi muuta sanoo ko eteenpäin, sano mummo hangessa. I feel you mummo!

:D :D :D Mä oon räkättäny joku kolme päivää tolle "I feel you mummo!" huudahdukselle! :D Ihan hulvatonta! :D
 
Takaisin
Top