Äitioloja

Musta tuntuu että olen ihan sumussa enkä ihan hahmota, miltä tämä aika musta tuntuu. On ihan leppoisaa ja olen kovin fiiliksissä miehen ja vauvan seurasta, mutta olen tämmöinen unissakävelijä. En osaa edes sanoa, mitä ruokaa haluaisin syödä illalla, saati että osaisin kuvailla tuntemuksiani äitiydestä...

Tätä on tietty saattanut pahentaa se, että ollaan tällä viikolla oltu flunssassa, mies pahemmin ja minä lievemmin. Ei tule siis edes käytyä ulkona paljon. Vieraita ramppaa meillä koko ajan enkä ole osannut rajoittaa vierailuaikoja, joten emännöintikin syö voimia.

Odotan kauheasti sitä että saan nukkua yli kaksi tuntia kerrallaan. Sitten varmaan olen taas enemmän oma itseni ja saan tunteistani kiinni. Ei tämä silti vaikealta tunnu, lähinnä utuiselta.
 
Muokattu viimeksi:
Mie oon niin sanoinkuvaamattoman onnellinen! Ollaan kotona. Tiedättekö sen tunteen kun ollaan se sama pari oltu kahdeksan vuotta. Tuo on tuo sama mies ja mie oon se sama nainen ja yhä ne samat jutut, mut sit meil on täällä tällänen upea Päivänsäde! Meidän yhteinen rakkaudentuotos. Ollaan sama mies ja nainen, mutta vielä lisäksi isä ja äiti! Tää on kaikki niin täydellistä. Tuntuu luonnolliselta ja elämä niin tarkoitukselliselta. Näin tän elämän kuuluu mennä!

Sent from my GT-S7710 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulle tuli aamulla ekan kerran sellanen paha "paska mutsi" -hetki... Ekan kerran oli tullu vaipasta läpi niin että tytön body oli herätessä toisestä kyljestä ihan märkä ja mä menin siitä ihan sekasin! Heräsin normaalista poiketen 3 kertaa yöllä imettämään ja luulin kyllä et olin joka kerta vaihtanu vaipan, mutta luulen että olin puoliunissani unohtanu vikalla kerralla kun noi yöheräämiset menee ihan toistensa kanssa sekasin mun mielessä. Oli siis aamulla vaippa ihan läpimärkä ja mä rupesin hysteerisesti itkemään kun kävi sääliks sitä pientä tyttöä, joka on joutunu nukkumaan läpimärässä pissavaipassa! Ei se tyttö kyllä edelleenkään pahaa oloaan itkeny, mutta mulle tuli silti ihan kamala olo. Yleensä herätään siis vaan se 1-2 kertaa yössä ja nyt kun ollaan pari yötä herätty useemmin niin oon ihan pihalla siitä yötouhusta...
 
Sattuu sydämeen kattoo ku pieni huutaa monta tuntia putkeen. Nälkä ei oo, vaippa on vaihettu, nukkunut on jonkin verran ja röyhtäytetty on. Miks ei oo vauvatulkkeja?
 
Muokattu viimeksi:
Meidän vauvalla tulee välillä kyyneleet silmiin kun vauvaa naurattaa! :') Me itketään täällä sitten yleensä isää myöten kun vauvaa vähän tahallaan nauratetaan ja sitten vauvan silmät alkaa loistamaan ilosta, sit tulee hymy ja sit vauvan silmät kostuu kuin "ilosta" <3 Luultavasti tää voi olla reaktio muustakin kuin naurusta, mutta se on niin ihanan näköistä että itteään alkaa aina itkettämään <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Oon muuten alkanut nauttimaan imetyksestä taas ihan eritasolla, kun sitä on tehnyt nyt julkisestikin! Elämä tuntuu niin helpolta kun tissin voin vaan kaivaa ja syöttää milloin missäkin (ei nyt ehkä keskellä toria, mutta kuitenkin).
Esikoisen aikana en uskaltanut syöttää julkisesti, mutta nyt kun on mies elämässä niin kaikki tuntuu erilaiselta eikä mikään hävetä tai pelota.
Mieskin kehui tänään että hänestä on kiva etten häpeä mitään imettämistä..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä oon ottanu saman asenteen ku Iiii-saaa. Tänäänki reteesti vedin tissin esille anopin istuessa samassa olohuoneessa ja eilen serkkuni todisti tätä tapahtumaa. Mut en mä aijo vauvaani pitää nälässä sen takia, että en välttämättä pääse omaan rauhaan imettämään, vaikka se ihanne tilanne onkin, Se ketä kiinnostaa katsoa, niin katsokoon.
 
Aivan! Miehen sukulaiset oli tänään käymässä ja siinä sitten imetinkin. Oli oikeastaan hupaisaa kun ne kuitenkin vähän ahdistuu. Mut helvetti jos tulee kattomaan vastasyntynyttä niin luulis tietävän että se vaan syö rintaa ja nukkuu! :)

Sent from my GT-S7710 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä "jouduin" imettämään synnärillä ihan ekana vierailupäivänä vaikka olin ajatellut et syöttö on jo ohi, mut kätilö oli eri mieltä. Siinä sit imetin ilman harsoja tms. isäni ja appiukkoni nähden. Se oli aika slaagi mullekin, mutta siitä lähtien päätin et tätä se nyt on ja imetetään kun se on luonnollista. Kotona laitan harson suojaks jos kahvipöydäs imetän ja appiukolle totesin, et jos ei oo 15 vuoteen nähny miniän tissei, ni jo on aikakin!
 
Mä oon kaivanut tissin härskisti tiskiin aina ku on tarve, oli paikalla kuka tahansa. Ekana tissin näki anoppi ja miehen veli ja sen jälkeen nähnyt mun perhe kokonaisuudessaan, appiukko, miehen toinen veli, muutama kaveri poikaystävineen yms. Enemmän varmaan muut siitä vaivaantuu ku mä, ihan sama mulle. Mut jotenkin kokisin sen outona et jos joku tulee katsomaan meille vauvaa ja mä meen sit sen kanssa makkariin jemmaan imettämään, etenkin ku tyttö saattaa sit syödä sen 15min kerralla ja tunnin välein.. Tietty nyt vähän ehkä käännyn tms, mut koska oikean asennon löytämiseen pitää meillä vieläkin kiinnittää erityishuomiota niin ei siinä kauheesti mieti että näkyykö nyt koko tissi ja että pitäiskö joku harso laittaa tms. Oon vähän yllättynytkin et kuinka sinut tän asian kanssa olen :)
 
Täällä ollaan ristiriitaisissa tunnelmissa. Tuntuu, että minunhan pitäisi olla maailman onnellisin tällä hetkellä. Lauantaina kotiuduttiin terveen pojan kanssa. Joka on hyvin tyytyväinen, nukkuu hyvin ja imetys sujuu. Kotona odotti maailman ihanin kaksi vuotias, joka on hirmu reipas, pussailee ja silittelee veljeä ja hetken koittaessa juoksee nopsaa äitin syliin jä pussailee ja halailee.

Vaan kun en ole. Olo on tosi riittämätön. En vaan kerkiä huomioimaan molempia niin miten haluaisin. Tuntuu tosi pahalta sanoa esikoiselle, että "ei nyt kun vauva..." Eilen hetkellisesti jopa mietin, että miksi tämän piti syntyä? Että oli niin mukavaa ennen, olin tosi onnellinen ja odotin innolla tulevaa, ja tässäkö se nyt on? Ja tuon ajatuksen jälkeen tuli sitten vielä pahempi olo, miten kukaan äiti nyt voi edes nuin ajatella? Edes sitä puolta sekunttia? Onneksi nyt on käynyt vieraita, mummoja ja tätejä jotka on ihanasti huomioineet myös tuon vanhemman lapsen.

Sitten tuntuu myös tosi haikealta, olikohan tämä nyt viimeinen kerta kun sain olla raskaana? Viimeinen kerta kun sai viimeiset pari viikkoa jännittää ja odottaa alkavaa synnytystä? Viimeinen kerta kunsen suuren kivun ja tuskan jälkeen viimein saa sen oman ruttu naaman siihen syliin? Viimeinen kerta kun saa alkaa tutustumaan siihen omaan lapseen? En halua että tämä olisi se viimeinen. Mulla on vauva kuume jo nyt.

Ja viime yön itkettyäni huomasin aamulla miten ihana perhe mulla täällä on. Ollaan täällä yhdessä koko perhe ja ihan vaan eletään ja ollaan. Ilman mitään kummempia suunnitelmia. Ja yhtäkkiä mietin miten onnellinen olenkaan.

Kai ne on vaan nämä hormoonit :D
 
Ihan kuin mun aiempi kirjoitus tässä ketjussa Hannan! Riittämättömyys on kamala tunne. Vaikka tämä onkin vaan lyhyt aika kaikkien elämässä että äiti on kiinni vauvassa niin silti se tuntuu pahalta :( tsemppiä!!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla on myös tuo riittämättömyys alkanut vaivata. Tuntuu kuin olisin menettänyt esikoisen!

En vain pysty olemaan kahden hänen kanssaan niin paljon kuin haluaisin tai hän haluaisi. Tuntuu helpottavalta, mutta myös pahalta kuinka tyttö on ottanut isin omakseen ja äiti ei kelpaakaan enää...

Tulee itku kun ajattelen kuinka ihanaa aikaa ollaan esikoisen kans saatu elää ja nyt tää aika on jaettava kahdelle! Tähän varmaan tottuu, mutta tällä hetkellä tuntuu vaikealta!
 
Mä oon jo etukäteen stressannut sitä ku tulevaisuudessa joskus hankkii lisää lapsia et miten sitä riittää molemmille äidiksi. Et kuinka vaikeeta on olla tollasen pienen rääpäleen kanssa ja silti huolehtia ja huomioida esikoista. Järjellä ajateltuna tietää et kaikki selviää ja kukaan yleensä pahempia traumoja saa mut tunteet sotkee mukavasti tätäkin pakkaa. Hyviä äitejä ollaan varmasti kaikki ♥

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Apua Pioni! Just noin. Osuit naulan kantaan! Ja nyt mulla tuli itku kun esikoinen on mökillä enkä pääse häntä halaamaan :( Ilta on ollut yhtä helvettiä huutavan vauvan kanssa, et mielenkiinnolla odotan huomista kun mies on töissä ja mä näiden kans keskenään...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Miten teillä on muuten mennyt, joilla on isompia lapsia ja mies takaisin töissä? Spiraalilla ainakin jo ollut, mutta sitten sairastuit vielä siihen päälle, tsemppiä! Mulla on nyt jo ollut noita riittämättömyyden oloja, ja jännittää hirveästi ens viikko, kun mies menee töihin! Alle kaksivuotias ja vauva, mitä me oikein ajateltiin?!? Molemmat on niiiiin ihania ja rakkaita, mut miten selvitään kaikki päivistä. Täytyy ehkä yrittää jaksaa 3 viikkoa vain, sitten miehen kesäloma :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mrs V, mulla on esikoinen päiväkodissa juhannukseen asti ja sit mies pari viikkoa kesälomalla. Isyyslomalla malttoi olla vajaa kaksi viikkoa.

Mies on ollut jo viikon töissä... Ja arki vauvan kans kahden tuntuu niin helpolta! Eihän täs vauvassa oo hommaa, vaan just siinä esikoisessa joka hokee äiti, kato tätä... Äiti auta en saa tätä auki...! Sit kun imetän, esikoinen tulee sängylle möyrimään ja koko sänky heiluu. Hermoo kiristää kun vauvan imuote irtoo...
Tosi rentouttava imetyshetki! :grin

Haen tytön aina päiväkodista päiväunien jälkeen ja harjoitellaan kolmisin oloa siihen asti ku mies tulee töistä.

Koitan vaan olla kieltämättä tyttöä koko ajan, ku käy ihan sääliksi... Toinen on koko ajan vähän niin kuin tiellä! :Heartpink
Nyt oon jättäny kotihommiakin välistä tekemättä, että saan touhuta jotain esikoisen kans kun vauva nukkuu.

Kauhulla odotan heinäkuuta. Sit alkaa arki näiden kahden kans kotona joka päivä! Toivottavsti esikoinen sais seurakunnilta kerhopaikan joka olis sit kahtena päivänä viikossa aamupäivät!
 
Meillä mennään arjessa jo kovaa kyytiä, eli isyysloma oli ja meni. Ja siis meillä esikoinen ei kelpuuta isää mihinkään hommaan vaan aina pitäis olla äiti ja äitihän ei aina pääse kun vauva roikkuu tississä tai jotain muuta. Rakastan tyttöjäni ihan mielettömästi mutta välillä tosiaan tulee tunne että esikoisen aika on mennyt ja menetetty vaikka ei kai se nyt ihan niinkään ole.
Vauva on meillä ainakin vielä todella rauhallinen ja helppo ja esikoinenkaan ei ole vielä mustasukkaisuutta osoittanut vaan hoitaa vauvaa tohkeissaan, välillä vähän liiankin innoissaan kun äiti ei ehdi mukaan.

Mutta siis samoja fiiliksiä täälläkin läpi käydään tai käytiin ainakin ennemmin. Yritän vain joka päivä antaa esikoisellekin sitä yhteistä aikaa kun vauva nukkuu. Ja pyrin nauttimaan joka päivä pikkuisistani vaikka aina ei niin helppoa olekaan. Esikoinen kun uhmaa nyt aika ajoin aika voimakkaasti.

Kyllä tässä jokainen äiti varmasti parhaansa tekee lapsiensa eteen, enempää ei voi vaatia
 
Meillä tosiaan on 4 vuotias tuo esikoistyttö ja hän osaa kyllä oman huomionsa ottaa. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Ja se pahalla on tyypillisesti joko kylppärissä vesileikit niin et koko kylppäri on märkänä (sinänsä vaaratonta) tai sitten koiran kanssa riehumalla (myös vaaratonta mutta ärsyttävää koska pitää kuitenkin vahtia). Ja toki kun on hyvät ilmat niin tyttö haluais olla ulkona mut meidän lähtö ei aina suju niin nopeesti kun pitäis koti laittaa aina suht siistiin kuntoon (tästä vois karsia jos mieli antais periksi) ja sit tietty vauva laittaa (=syöttää ja pukea). Itsekin olis kiva edes hiukset aamuisin harjata. Ja kun esikoista pitää hoputtaa ja kannustaa syömään ja pukemaan kun muuten menee ihan säätämiseksi. Eli haluaa ulos mutta mitään ei tapahdu. Siinä vaiheessa mulla menee hermo. Ja sitten myöhemmin kadun kun huusin/uhkailin jollain (millon milläkin). Saattaa kyllä vaihtaa mekkoa 6 kertaa päivässä huvikseen ja sit ne on levällään siellä huoneessaan... Tuntuu et tytön kans kommunikointi on enemmän tai vähemmän " jos et tee sitä, niin et saa tätä"-tyyppistä mitä INHOAN! Yritän sit aina tsempata mut on se rankkaa kun sit on tosiaan bonus-sektorina tuo koirakin...

Eilen miehelle näytin ton Pionin eilen illalla kirjoittaman viestin että ihan kuin mun ajatuksia ja itkeskelin sängyssä niin mies kyllä ihanasti tsemppas, että kyllähän sä huomioit ihanasti tyttöä ja vielä miestäkin. Mun aika nyt vaan menee pakosti enemmän vauvaan... Mies vielä kannusti enemmän puhumaan fiiliksistä ääneen hänellekin mutta olen siinä hävettävän huono!

Meillä mies tekee pitkää vuoroa eli on aina 12h pois kun on. Vuorot on kolmen ryppäissä eli käytännössä päivä, ilta, yö. Päivä usein 7-19 tai 8-20, Ilta voi olla esim 16-01 ja yö sitten 19-07 tai 20-08. Eli silleen rankkaa, varsinkin noi päivävuorot kun on koko päivä hoidettavana... Öitä ei olla vielä keskenään oltu mut nyt ollaan ke-to ekan kerran :eek:
Pikkuhiljaa totutellaan kaikki tähän arkeen ja eipä siinä auta kuin venyttää pinnaa ja purra hammasta... Esikoiselle sit aikaa aina kun mahdollista! Onneks on kesä :):):) Voi päästää tytön ulos ja mennä ite perässä eikä pukemista ole paljoo.

Mustasukkaisuutta ei ole muuta kuin sitä huomionhakuisuutta. Välillä tyttö peittää mielenosoituksellisesti korvat jos vauva huutaa :grin Tai alkaa ite huutaa :grin Kerran yllätin et laittoi kevyesti käden vauvan suun eteen kun se itki. Siitä nätisti vaan sanoin et noin ei saa KOSKAAN tehdä (en suuttunut). Todella nätisti käsittelee vauvaa, haluaa syliin ja juttelee vauvalle. Ensiksi aamulla pitää toivottaa hyvät huomenet ja kyselee mitä kuuluu jne. Silittelee ja ottaa kädestä. Hauskaa on jo vauva tarraa hiuksiin kiinni :p

Eli äidille vaan lisää pinnaa niin hyvin menee :oops:

Niin ja syksyllä tyttö menee tiistaina ja keskiviikkona kerhoon aamupäiviksi :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top