Äitioloja

Missä ne hormoni-itkut on? Poika täyttää kaksi viikkoa huomenna. Musta alkaa tuntua, että oon jotenkin viallinen. :sad001
 
Mäkään en oo tainnut itkeä kuukausiin, paitsi kivusta sen vatsalihasvaivan kanssa ennen synnytystä. Oli mulla pari klassista "mä en pysty tähän" -oloa ekoina iltoina kotiutumisen jälkeen. Aika lieviä kumminkin.

Toisaalta ei mulla ole vielä myöskään mitään vankkumatonta "nyt olen äiti" -oloa. On tää mahtava vauva tässä, ja rakastan sitä hurjasti. En kumminkaan ole vielä ihan perillä siitä, kuka mä nyt olen. Eiköhän se vielä tule.
 
Sitä olen kyllä surrut, ettei me oltu kumpikaan miehen kanssa paikalla, kun vauva syntyi. En saanut vauvaa rinnalle, mies ei saanut leikata napanuoraa, joku toinen kylvetti ja puki pienen... Mutta en ole itkenyt. Onkohan mulla joku lukko?
 
Mua jännittää jotenkin ihan kauheesti lähteä vauvan kanssa kotoa mihinkään. Muutama lyhyt vaunulenkki tehty mut tyttö alkanut rääkymään heti 10min jälkeen ja jotenkin mua stressaa etten pääse heti itkuun vastaamaan. Vaikka ei sillä mitään hätää ole, ja huvittavasti rauhottunut vaunukoppaan aina ku tultu kotiin. Voiko vaunujen liike olla epämukavaa? Ei kai, ei naurata jos toi lapsi alkaa protestoimaan vaunuja vastaan, ne on meidän ainoa kulkupeli äidin jalkojen lisäksi. Onneksi kantoliinailu meni hyvin ja tyttö tyytyväisenä tuhisi siellä koko reissun.

Välillä mulle tullut morkkis et ku en halua joka ikinen sekunti olla vauva sylissä tai tuijottaa sitä. Et haluun käydä suihkussa ja syödä jonkin (yleensä aamianen onnistuu) aterian rauhassa tai käydä netissä tietokoneella kännykän sijaan. Ihan hölmöä kyllä, hormonit laittaa mut kyl ihan kiitettävän sekaisin toisinaan vieläkin.
 
Mua alkaa itkettää ku pelkästään katon vauvaa. Miten me ollaan voitu saada aikaseks mitään noin suloista?! Tissit tihkuu maitoa varsinkin sillon ku pikkunen nukkuu isin kainalossa. Perhepeti todettiin meille oikeaksi ratkaisuksi. Jo sairaalassa vauva nukku jomman kumman vieressä ja kotona ekana yönä todettiin et ähisi vaan kehdossaan. Jotenki vaan ootan koko aika koska se rankka vauva-arki alkaa. Vauva ei itke ollenkaan, syö hyvin ja nukkuu jopa liiankin hyvin. Vaunulenkit ollaan alotettu mun olojen mukaan eli tosi rauhassa mennään vielä. Mut mua kans stressaa se et jos mitä jos alkaa itku ku ollaan esim kaupassa, mut ei toi itke edes nälkäänsä ni ehkä voin lopettaa murehtimisen.
 
Lälly mulla on ihan samoja fiiliksiä. Vieläkin ihmettelen että miten me on ikinä voitu saada aikaseks mitään noin pientä, sulosta ja ihanaa! Vauva on päivä päivältä enemmän isänsä näkönen ja noi kaks vierekkäin on ihaninta mitä voin kuvitella :)
 
Tuntuu niin tutuilta nuo teidän tunteet. Itse elin niitä kolme vuotta sitten... Ja olen laittanut esikoisen autoon kaksi kertaa niin, etten kiinnittänyt turvakaukaloa penkkiin ollenkaan!

Nyt kaikki on niin selvää ja luonnollista. Tästä vauvasta pystyn nauttimaan ihan 100%:sti! Toistaiseksi on helppoa... Haasteet tulee varmaan muutaman kuukauden päästä!
 
Meilläkin tyttö tosi rauhallinen, varsinkin kun muistelee esikoisen vauva aikaa. Ihana tuumailija tämä kakkonen :) Ja kyllä tuota jotenkin on itsekin rauhallisempi ja varmempi tekemisissään nyt kuin aiemmin :) Esikoisen kohdalla imetyskin oli kauheaa taistelua eikä oikein tiennyt mitä tehdä ja miten, kun on nämä suihkutissit, mut nyt on jotenkin selvät sävelet kuitenkin :)

Ihanaa, pari viikkoa enää ristiäisiin :) Saa vihdoin alkaa kutsua tyttöä nimellä muidenkin kuullen :D
 
Meillä esikoinen on suhtautunut vauvaan tosi hyvin. Ei ole mitään agressioita tai suuria kohtauksia tullut. Pari kertaa on tullut isommat itkut, kun isi on komentanut vähä turhan kovasti... Tuntuu että tyttö on kauheen herkkä nyt ja varmaan yrittää olla kilttinä! Oma asema on uhattuna. Tulee ihan sääli, voi kun tietäis miten rakas on! Äidistä ja isistä ei tarvi kilpailla, me rakastetaan noita kahta ihan yhtä paljon. :Heartred:Heartred

Muutama päivä sitten kävin esikoisen kans kahdestaan kaupassa ja koti matkalla radiosta tuli "Sinä olet siskoni, en tahdo että kilpailumme jatkuu" biisi. Tyttö kuunteli takapenkillä ihan hiljaa. Mä aloin itkee hormoonihöyryissä ja peittelin sen tytöltä.

Eilen autoillessa tuo biisi tuli taas ja tyttö alkoi laulaa sitä ihan sanasta sanaan. Mä taas aloin kyynelehtii ja mies naureskeli auton ratissa. Toivottavasti noista siskoksista tulee yhtä rakkaita kuin musta ja mun siskosta. Välillä ollaan kilpailtu, mutta kaikessa rakkaudessa ja miten hienoo on että on oma sisko!
 
Pioni, mulla nousi kyyneleet silmiin kun luin sun viestiä. En muuten itke herkästi, mutta oikeaan kohtaan osuvat laulut toimii aina.
 
Mua itketti kun kuuntelin Youtubesta Mikko Kuustosen Nukkumattia :grin. Hitto, et nauratti itseäkin. Ja sama, mulla nousi kyyneleet kun luin Pionin juttua. Kun on sisko, niin tietää millaista se on.

Ihanaa pientä heräämisöhkinää kuuluu makuuhuoneesta. Jospa toi mies heräisi siihen.... Mä oikein jännityksellä katson...
 
Juu Pionin jutusta kyyneleet tännekin! Voin niin kuvitella sun fiilikset! Ja ihan mun ajatuksia taas toi eka kappale :Heartred voin kuvitella et PMMP:n pikkuveli sais meillä saman aikaan...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Veljen poika lauloi sellasella pikkuoravan äänellä Pikkuveli-kappaletta pikkuherra 3vee ja pikkuveli oli siinä kohtaa vielä masuasukkina. Tätiä kävi itkettämään. Nyt niillä taitaa mennä kyllä ihan kivasti kunhan tää pikkuveli vähän kasvaisi vaan :Heartblue
 
Ei meilläkään VIELÄ ole mustasukkasuutta ilmennyt mutta huomionhakua kyllä. Isi ei kelpaa vaan äiti on pop. Mutta jospa ajan kanssa myös isi alkaa kelpaamaan...
 
Poitsuli kotiutui lauantaina, oli melkein kolme viikkoa osastolla. Painoa reilut 2100g, joten oikeaan suuntaan lopulta mennään. Kaikki vaatteet ovat liian suuria, toinen on vähän rassukan näköinen käärityissä hihoissa ja lahkeissa. Pituutta siis 44cm. :)

Onnistumisen tunteita joo, kun yritin vesisateessa keksiä kuinka kaukalo kiinnitetään rattaisiin ja myöhemmin kuinka rattaat kasataan. Kilautus miehelle, lopulta onnistuin. Todellinen voittajatunne oli kaupassa kun työnsin vauvaa vaunuissa ja vedin ostoskoria perässä - I made it!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Stella, KappAhlilla on noita pienempiäkin kokoja vauvanvaatteissa, siis alle 50 kokoja :)
 
ja H&M myy pieniä sekä jossain myös Lindex. Mulla ois yksi käyttämätön minivaate, odottelen, et joku saa minivauvan ja lähetän sen sitten eteenpäin. Onpas teidän vauva pieni :)
 
Joku imetysdementia iski! Lähdin vauvan kanssa kaupungille, ja bussipysäkillä tajusin etten muistanut laittaa ees pikkuhousunsuojaa!!! :p toivottavasti ei valu pitkin reisiä ennenku löydän vessan...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulle tuli edellispäivänä joku hormonihyökkäys taas.
Tuli miehen kanssa pientä sanomista, ei ees kovin vakavaa, mutta se jotenkin heti meni siihen et aloin ajatella vauvaa ja miten sitä pitää ihan hirveesti suojella kaikelta pahalta ja sit tuli tietenkin itku.
Mulla on aiemminkin ollu paha tapa alkaa heti kuvitella eroa kun tulee pahempia riitoja, nyt riittää yks poikkipuolinen sana mieheltä ja mä mietin kaikkia mahdollisia seuraamuksia. En siis mitenkään tosissani, ei saa käsittää väärin. Mä oon vaan jokseenkin yllättyny miten suuria tunteita vauva herättää ja miten siinä aika moni muu asia jää kakkoseks.
Ja just se, että joskus pelkkä vauvan katsominen saa mut melkein pakahtumaan paitsi onnesta ni kaikesta siitä suojelunhalusta ja -tarpeesta. Huh.
 
Takaisin
Top