Äidin jaksaminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä kun on täysimetys, niin miehellä on oikein ihanaa, kun ei ole velvoitettu mitenkään syöttämään vauvaa. Ja kun on suoraan sanottuna p*ska persoona heräämään kesken unien, niin en voi oikein vaippaakaan pyytää vaihtamaan, kun en jaksa sitä kamalaa valitusta ja kiroamista. Testattu on 4 kertaa ja aina sama homma eli yksin sen vauvan hoidan yöt ja päivät, kun mies on töissä. Siksi en tunne pienintäkään omatunnon pistosta, kun äskenkin kävin jumpassa :D Haha vauva pärjää ihan hyvin vajaan tunnin, jos on syötetty ja arvatkaa vaan pidänkö kännykän vieressä ja juoksen heti kotiin, kun mies soittaa ;D !
 
Kohtutulehdus alkaa olla täällä takana päin ja lapsen kanssa on ihanaa, mulla jaksamista lähinnä vaikeuttaa mies. On kärttyinen, huutaa ja meillä ei näytä löytyvän koskaan mitään hyvää sanottavaa toisillemme. Ei meillä mitään ruusuista ollut ennenkään, mutta jotenkin ajattelin että elämä rauhoittuisi lapsen tultua. Oon kyllä huomannut että minusta on tullut vähän kana lapsen tulon myötä, mutta se lienee normaalia? Siis esim. että pidetään unirytmiä yllä, ei jätetä tavaroita lojumaan yms. Hyssyttelystä mies vaan vetää nuppia lisää kaakkoon. Ehkä pitäis olla hiljaa aina ja kaikesta. En todellakaan halua että lapsi joutuu kuulemaan huutoa, pitäis aikuisten ihmisten pystyä keskustelemaan asioista normaali äänensävyllä.
 
Ikävää, jos ei parisuhde meinaa pysyä kivana, toivottavasti löydätte yhteisen tasapainon vielä.

Meillä mies hoitaa töiden jälkeen vaipanvaihtoja ja pesuja. Ekoina viikkoina kun iskin sille vauvan muuten vain syliin, se kysyi aina että "Mitä minä tälle?" ja mä vastasin että "Viihdytä häntä." Mieheni koki tämän vaikeimmaksi tehtäväksi, ja kyseli usein, että viihdytä miten. Yleensä ei mennyt kauaa kun vauva oli taas minun katsottavanani, ja minä kun olin suunnitellut tekeväni tällä välin jotain omaa juttua. Niinpä sanoin kerran aika painavasti, että "Huomaatko, että aina kun sun on tarkotus olla seurana, kippaat vauvan takaisin viidessä minuutissa?" Mies meni vähän noloksi, ja on sen jälkeen tsempannut. Itse asiassa vauvan kehitys muutti asian viimein: nyt kun vauva osaa ottaa katsekontaktin, hymyilee ja ääntelee, mies on ruvennut viettämään kahdenkeskistä mukavaa seurusteluaikaa vauvan kanssa ihan oma-alotteisesti ja pitkiäkin aikoja. On huomannut, että ei tarvi enää "puhua seinälle", ja sekin on auttanut, että vauva on alkanut osoittaa valikoimista: mies ei halua, että vain äiti kelpaa, ja tekee parhaansa ollakseen se toinen hyvä vaihtoehto. Hyvä :).
 
Kyllä ne seurusteluhetket vauvan kanssa ovat palkitsevia niin äidille kuin isälle :) vauvan hymy ja nauru ovat todella valloittavia :)
 
marbles KIITOS TUHANNESTI!! minimies rupes eilen illalla taas huutamaan niin kapaloin sen lämpimään vilttiin ja kas kummaa hetken aikaa katteli silmät pyöreinä et mitä hittoo tapahtu, löin tutin suuhun ja nukahti!!
Olin niin onneni kukkuloilla etten ite saanu ihan heti nukuttua :D oli ihana herätä tänään ku ei ollu väsy ja mieskin jaksoi mennä 6 töihin :happy093 :hug007
 
Mulla on nyt vähän jaksaminen kortilla.
Väsymys painaa ja koti on ku sikolätti (tykkään pitää kodin siistinä), inhottaa ku lapset leikkii likasilla lattioilla. Mua ärsyttää ku Mies ei voi siivota jälkiää. Mua ärsyttää, ku kaikki paikat on ihan hyrskynmyrskyn. Mua ärsyttää, että Mies ei voi laittaa likasia astioitaan tiskikoneeseen (ja nyt ne seisoo tuol pöydillä ku itellä on angsti päällä "mähän en sun jälkiä ala siivoilee, lojutkoo sitte pöydillä"). Mua ärsyttää, ku Mies ajattelee, että "sähän oot VAAN kotona ja ehdit tehdä vaikka mitä. MÄ käyn töissä ja voisin hetken levähtää ku tuun kotii", WHAT!?! Mua ärsyttää, ku esikoinen vaan huutaa ja kiljuu, mua ärsyttää kun mun korvat hajoaa siihen metelii mikä täällä toisinaan villitsee. (Aah, mikä hiljaisuus nyt on. Vain tietokoneen hurina <3). Ja kaikista eniten mua ärsyttää se, että mua ärsyttää mulle rakkaimmat ihmiset :(
 
Tiutsi: Mulla on välillä samanlaiset fiilikset.. toivonmukaa tää helpottaa joskus.... yhtälailla mekin ollaa töissä kotona ja 24/7.. Ei me ehditä huilimaa, ellei eriksee vaadi sitä aikaa.... mä oon sanonu että käyn kolme kertaa viikossa salilla/jumpassa. ei se oo ku n. 1 tunti illasta... itelle tulee heti parempi mieli ja jaksaa taas olla tytön kaa ja ehkä tehä vähä niitä kotitöitä. Mietin just eilen illalla että koska viimeks oon esimerkiksi ehtiny/jaksanu tehdä viikkosiivouksen, enkä vaa yhtä asiaa kerrallaa....
 
nappo: Hei, mahtavaa että vinkistä oli sulle hyötyä! :D Täytyy varmaan itsekin kokeilla sitä kapalointia... tosin meidän poju kapaloitiin sairaalassa ja se ei siitä kyllä kovin tykännyt silloin..
 
Meilläkään ei tykkää kapaloinnista, huutaa vaan ja haluaa vapaaksi mutta tutin kans vois vielä testata.
 
Tänään oli 2kk neuvola ja jaoin hyvää vinkkiä neuvolatädille eteenpäin :)
En nyt ihan mihinkään kamalan tiukkaa kapaloon pikkusta pistänyt mutta käärin sen verran et pää vaan näky ja se rauhotti miestä.. Hyvä mieli on vaikka ulkona on ihan peppu keli :)
 
Meidän kylän perhekahvilassa tänään vauva valloitti muita äitejä hymyllänsä ja sitten alkoi yhdelle myös juttelemaan. Toinen äiti luuli, että poika alkaa itkemään, mutta kun selostin, että se on tämän lapsen juttelu ilme niin ymmärsi. Ei aiemmilla vaan näyttänyt naama siltä, että parahdetaan itkuun, kun jotain hyristiin :D
Kyllä tuntui hyvältä yksi lause, kun kävin naapurissa. Poika alkoi taas itkeskelemään, vaikka olin kantanut häntä koko ajan, niin naapuri otti hänet syliinsä ja sanoi "Sinä saat niin paljon kanniskella tätä, että istu nyt vain siinä rauhassa"... Siis että tuollaisia voimasanoja pitää mennä naapurin äidiltä hakemaan, jolla on 8v, 5v ja 4v downpoika hoidokki, kun oma mies ei asiaa tajua.. Onneksi on ihanat naapurit tukena, kun oma suku asuu kauempana :)
Niin ja esikoisesta asti olen harrastanut kapalointia lapsillani. Kyllä se vaan rahoittaa, kun meillä vauvat saavat niitä "sätkyjä" käsillänsä, joihin tosi usein myös heräävät herkästi..
 
Monien mies-kokemukset kuulostaa vähän liiankin tutuilta. Minä valvon aina iltaisin niin pitkään kun vauva käy nukkumaan. Mieheni menee yleensä n. 22 nukkumaan. Sitten minä herään yöllä vauvan kanssa 2-3 kertaa. Mieheni herää vasta 8 eli saa todella hyvät yöunet ja tuleekin sen takia kotiin vasta puol 6 illalla. Hänellä on liukuva työaika, joten mahdollisuus olisi mennä pari tuntia aikaisemminkin. Sitten hän vielä välillä kiukuttelee, kun ei illalla ehdi tehdä mitään enkä ehdi kyllä minäkään.
 
Mä sanoin miehelleni, että voitaisiin vkl:na kokeilla niin, että hän herää 2h välein yöllä herää 7-8 aikaa esikoisen kanssa. Minä lähden klo 6 pois kotoa "töihin" ja tulen kotiin kello 16 ja menen nukkumaan silloin kun minua huvittaa. Ja kun tulen kotiin niin koti on yhtä siisti kuin minun lähtiessä. Pyykit ja tiskit hoidettu. Voin sanoa, että miestä ei naurattanu :D Mut mä sain hyväksyvän vastauksen siihen, että perjantaina lähen parhaiden ystävieni kanssa syömään, kun hän tulee töistä.

Nojoo, onneks viikonloppuisin mies herää esikoisen kanssa. Jos hyvin käy, saan vauvan kanssa jatkaa unia.
 
Sen huomaa kyllä, että mitä enemmän vauvan kehitys etenee sen enemmän isi osallistuu :).
 
Totta @sukki nyt meidän esikoinen on siinä parhaassa iässä eli melkein neljän. Kamala kyselykausi ja varsinkin poikana oikein miellyttävää seuraa isällensä. Pitää vain välillä mennä väliin ja ujuttaa tytärkin isin kanssa kaksin reissuun :D
 
Eilen kokeiltiin kapalointia kun poika aloitti uni-itkunsa. Ei auttanut mutta ei kyllä ehkä osattu edes kapaloida kunnolla. Tänään uus yritys jos itku taas alkaa. Peukut pystyyn että se auttais meilläkin!
 
kauhee kun on hermot taas tänää ollu kireellä ja stressaa ihan hirveesti miten sitä pärjää taloudellisesti kaikkien lainanlyhennysten kanssa kun on kotona, jotenkin pelottaa menot ja tulojen muutokset. Viä kun niistä ei oo täysin kartalla. Onko muilla näitä mureheita. Pitäs lopettaa tämmönen ja nauttia vauvasta..
 
Meillä alkaa vetelemään nyt jo aika tiukaks, kun mies on ollu nyt lomautettuna siitä asti kun isyysloma loppu, eikä töistä ole tietookaan.. :/ Onneks nyt on pikkasen säästöjäkin, niitä kyllä raaskin käyttää jos tarve vaatii kun ihanaahan tää on olla koko porukalla kotona, mut elättelen viel toiveita et niihin ei tartteis puuttua vasta kun jos miekii hoitovapaalle hetkeks jäisin ä-loman jälkeen. Sit niille olis kyllä myös käyttöä. Veronpalautuksia odotellessa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top