Justiina89
Piirimestaruustason postaaja
Täälläkin täti pysynyt toistaiseksi poissa, kp34/30-37 siis menossa, mutta vielähän ei tiedä miten käy.
Äidiksi ensi kertaa
- Ketjun aloittaja Nymeria
- Aloituspäivämäärä
Pitkästä aikaa täällä taas! :) En ole jotenkaan jaksanut kauheasti ajatella raskautumista, kun viime kuussakin jäi ovikset käyttämättä ja töissä on ollut ihan kamala kiire. Nyt kuitenkin innostuin tilaamaan netistä ovulaatiotestejä ja ne tulikin sopivasti perille, että ehdin vielä bongaamaan viime viikonloppuna olleen oviksen. Tällä kertaa se tuli käytettyä moneen kertaan hyväksi, joten nyt ei auta kuin jännätä ja toivoa pari viikkoa! 
Napantuura, pahoittelut ikävistä uutisista! Ihan niin kuin se ei riittäisi, että uutinen on ikävä, kun pitää vielä kipua kestää! Toivottavasti vuotosi lakkaa pian, että pääset taas uuteen kiertoon ja uuteen yritykseen. Itselläni vuoto kesti monta viikkoa, mutta se tulikin itsestään ulos. Nopeammin olis ehkä homma hoitunut lääkkeillä, mutta toivottavasti sellaista ei tarvitse enää toiste kestää!
Onnittelut Starrille kihlautumisesta ja Vargynjalle ja Lumikille raskautumisesta! Ja toivottavasti myös Justiinalla on pian hyviä uutisia kerrottavana
. Kieltämättä kuulostaa kyllä ihan kiinnittymisvuodolta. Tsemppiä kaikille muillekin yrittäjille!!!!!
Napantuura, pahoittelut ikävistä uutisista! Ihan niin kuin se ei riittäisi, että uutinen on ikävä, kun pitää vielä kipua kestää! Toivottavasti vuotosi lakkaa pian, että pääset taas uuteen kiertoon ja uuteen yritykseen. Itselläni vuoto kesti monta viikkoa, mutta se tulikin itsestään ulos. Nopeammin olis ehkä homma hoitunut lääkkeillä, mutta toivottavasti sellaista ei tarvitse enää toiste kestää!
Onnittelut Starrille kihlautumisesta ja Vargynjalle ja Lumikille raskautumisesta! Ja toivottavasti myös Justiinalla on pian hyviä uutisia kerrottavana
. Kieltämättä kuulostaa kyllä ihan kiinnittymisvuodolta. Tsemppiä kaikille muillekin yrittäjille!!!!!
Tein siis eilen kp 31/31 testin joka oli nega. Odottelen nyt et alkaisi yk 3 :D Ovista en bongannut ollenkaan tässä kierrossa ja kaiken lisäks mies oli viikon kipeänä juuri oletetun oviksen aikoihin joten ei oo kovin suuret toiveet... Eikä mulla ole mitään oireita mihinkään suuntaan :)
Toivotaan nyt et täti tulisi vihdoin viimein kylään ja lähtisi pois niin päästäisiin taas uuteen kiertoon. Mäkin suunnittelin et tilaisin ovistestejä kunhan uusi kierto alkaisi. Saisipa jotain osviittaa et ollaanko edes oikeassa ajankohdassa petipuuhissa.
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Toivotaan nyt et täti tulisi vihdoin viimein kylään ja lähtisi pois niin päästäisiin taas uuteen kiertoon. Mäkin suunnittelin et tilaisin ovistestejä kunhan uusi kierto alkaisi. Saisipa jotain osviittaa et ollaanko edes oikeassa ajankohdassa petipuuhissa.
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Onnea Felia oviksen pongaamisesta ja hyödyntmisestä. Pidän peukut pystyssä että tärppäsi.
Pahoittelut negasta Freyja. Toivottavasti täti löytää sinne pian ettet turhia joudu odottelemaan. Paitsi siinä tapauksessa että nega muuttuukin vielä plussaksi.
Tsemppiä muuttoon Justiina (jos se ei ole vielä ohi) ja onnea uuteen kotiin. Hui kun siellä on jännää. Toivottavasti tätiä ei ole vielä näkynyt hyvästä syystä.
Täällä pahoinvointi ja väsymys on vaihtelevia. Välillä on, välillä ei. Uskoisin kuitenkin kumpaakin olevan pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän. Aika usein vapaapäivinä on kuitenkin nyt ollut suht energinen olo. :>
Pahoittelut negasta Freyja. Toivottavasti täti löytää sinne pian ettet turhia joudu odottelemaan. Paitsi siinä tapauksessa että nega muuttuukin vielä plussaksi.
Tsemppiä muuttoon Justiina (jos se ei ole vielä ohi) ja onnea uuteen kotiin. Hui kun siellä on jännää. Toivottavasti tätiä ei ole vielä näkynyt hyvästä syystä.
Täällä pahoinvointi ja väsymys on vaihtelevia. Välillä on, välillä ei. Uskoisin kuitenkin kumpaakin olevan pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän. Aika usein vapaapäivinä on kuitenkin nyt ollut suht energinen olo. :>
Justiina89
Piirimestaruustason postaaja
Kp37/30-37, eikä merkkiäkään tädistä. Jokohan sitä uskaltais testata? 
Viikko on ollu tosi stressaava ja työntäyteinen, niin ei ole ehtinyt jännittämään oikeastaan ollenkaan. Alamahakipua oikealla puolella on ollut PALJON useasti päivässä pistelly jo parin viikon ajan ja hetkittäistä huonoa oloa, mutta eipä muuta... ei siis oikeastaan mitään tavallisesta poikkeavaa!
Viikko on ollu tosi stressaava ja työntäyteinen, niin ei ole ehtinyt jännittämään oikeastaan ollenkaan. Alamahakipua oikealla puolella on ollut PALJON useasti päivässä pistelly jo parin viikon ajan ja hetkittäistä huonoa oloa, mutta eipä muuta... ei siis oikeastaan mitään tavallisesta poikkeavaa!
Kannatan Justiina testaamista :)
Mäkin ajattelin huomenna tehdä testin sillä tänään kp 35 eikä mitään oireita tädin tulosta ole... Vähän vaan mietityttää kun kp 32 testi oli negatiivinen.... Mut katsellaan!
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Mäkin ajattelin huomenna tehdä testin sillä tänään kp 35 eikä mitään oireita tädin tulosta ole... Vähän vaan mietityttää kun kp 32 testi oli negatiivinen.... Mut katsellaan!
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Naapantuura
Oman äänensä löytänyt
Täällähän on monella meneillään jännät paikat. Tsemppiä ja onnea!!!
Itselläni vuoto loppui kuin seinään viikko sitten, ja nyt olen ihmetellyt että mikä kumma vaivaa kun kiukuttaa ja ärsyttää ihan kaiken aikaa. Sitten havaitsin alavatsalta tutun tuntuisen jomotuksen, eli tätihän se taitaa olla tulossa kylään pitkästä aikaa. Edelleen on hivenen ristiriitaiset ajatukset raskauden yrittämisen suhteen. Minusta tuntuu, että asia saisi odottaa muutaman kuukauden. Jotenkin kaikki räkäiset ja yskivät lapset ärsyttää tällä hetkellä niin paljon, että olen alkanut epäilemään, että haluanko oikeasti "räkänokkia" jalkoihini pyörimään (ai kauhea, miten rumasti puhunkaan). Toisaalta tämä voi johtua yleisestä ärtyneestä olotilasta, tai ehkä tämä on jokin tiedostamaton keskenmenosta aiheutuva reaktio. Tiedä häntä. Hirveän kauaa asian kanssa ei sopisi vitkastella sillä "onhan tätä ikääkin jo kertynty" ja endometrioosileikkauksen jälkeen tulisi yrittää raskautua käsitykseni mukaan mahdollisimman pian ennen kuin tauti uusiutuu. Otan nyt kuitenkin iisisti, ja otan vastaan avoimin mielin sen mitä tulevan pitää.
Itselläni vuoto loppui kuin seinään viikko sitten, ja nyt olen ihmetellyt että mikä kumma vaivaa kun kiukuttaa ja ärsyttää ihan kaiken aikaa. Sitten havaitsin alavatsalta tutun tuntuisen jomotuksen, eli tätihän se taitaa olla tulossa kylään pitkästä aikaa. Edelleen on hivenen ristiriitaiset ajatukset raskauden yrittämisen suhteen. Minusta tuntuu, että asia saisi odottaa muutaman kuukauden. Jotenkin kaikki räkäiset ja yskivät lapset ärsyttää tällä hetkellä niin paljon, että olen alkanut epäilemään, että haluanko oikeasti "räkänokkia" jalkoihini pyörimään (ai kauhea, miten rumasti puhunkaan). Toisaalta tämä voi johtua yleisestä ärtyneestä olotilasta, tai ehkä tämä on jokin tiedostamaton keskenmenosta aiheutuva reaktio. Tiedä häntä. Hirveän kauaa asian kanssa ei sopisi vitkastella sillä "onhan tätä ikääkin jo kertynty" ja endometrioosileikkauksen jälkeen tulisi yrittää raskautua käsitykseni mukaan mahdollisimman pian ennen kuin tauti uusiutuu. Otan nyt kuitenkin iisisti, ja otan vastaan avoimin mielin sen mitä tulevan pitää.
Naapantuura
Oman äänensä löytänyt
Ja naamakin on täynnä isoja ja kipeitä finnejä, joiden ei osaa antaa olla rauhassa. Sekin ärsyttää!!!
Justiina89
Piirimestaruustason postaaja
Tein testin ja sieltähän tuli KAKSI VIIVAA! 
:) ja en ole vielä miehelle kertonut kun se on töissä, enkä kenellekään muulle, paitsi teille rakkaat ystävät :) huh huh, nyt tuntuu että loppuu happi!
:) ja en ole vielä miehelle kertonut kun se on töissä, enkä kenellekään muulle, paitsi teille rakkaat ystävät :) huh huh, nyt tuntuu että loppuu happi!Onnea Justiina!! :)
Meillä selvisi, että mies on kunnossa ja mulle siis lähete naistenpolille. Ihan karsee olo ja syyllinen, että jos mun takia mieheni ei saa koskaan lapsia. Ja mieheni veljen puolisolla on alkanu vatsa kasvaa kovaa vauhtia ja vauva juttujen osto alkanut. Tuntuu todella pahalta seurata vierestä, vaikka olenkin onnellinen heidän puolesta, itestä tuntuu että pää ei meinaa kestää. Voi hitto. Miten tätä oikeen jaksaisi...
Meillä selvisi, että mies on kunnossa ja mulle siis lähete naistenpolille. Ihan karsee olo ja syyllinen, että jos mun takia mieheni ei saa koskaan lapsia. Ja mieheni veljen puolisolla on alkanu vatsa kasvaa kovaa vauhtia ja vauva juttujen osto alkanut. Tuntuu todella pahalta seurata vierestä, vaikka olenkin onnellinen heidän puolesta, itestä tuntuu että pää ei meinaa kestää. Voi hitto. Miten tätä oikeen jaksaisi...
Onnea Justiina <3
Täällä aamun testissä nega ja kävin apteekista jo ostamassa uuden testin, sillä mietin et onko tuo netistä tilattu testi jotenkin vääränlainen mulle :D Vielä en tiedä koska uskallan testata, jotenkin alkaa ahdistaa tää kierto...
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Täällä aamun testissä nega ja kävin apteekista jo ostamassa uuden testin, sillä mietin et onko tuo netistä tilattu testi jotenkin vääränlainen mulle :D Vielä en tiedä koska uskallan testata, jotenkin alkaa ahdistaa tää kierto...
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Kertokaa oikeesti miten mun mies voi olla niin onnettomuusaltis! Tänään loukkasi pahasti jalkansa ja on ny 50 kilsan päässä sairaalassa ja jalka leikataan. 
eikä mul oo autoo niin en pääse kattoon ja ilmeisesti jalka 3 viikkoa kipsissä ja 2kk saikkuu. Eli kaikki jää mun hoidettavaksi, aina ruuanlaitosta, kaupassa käymiseen ja koiranpennun hoidosta mieheni auttamiseen. Muutenkin on jo ihan loppu, mutta kaipa sitä sitkeydellä selviää. Anteeksi taas hirvee vuodatus! Tsemppiä kaikille! :)
eikä mul oo autoo niin en pääse kattoon ja ilmeisesti jalka 3 viikkoa kipsissä ja 2kk saikkuu. Eli kaikki jää mun hoidettavaksi, aina ruuanlaitosta, kaupassa käymiseen ja koiranpennun hoidosta mieheni auttamiseen. Muutenkin on jo ihan loppu, mutta kaipa sitä sitkeydellä selviää. Anteeksi taas hirvee vuodatus! Tsemppiä kaikille! :)
Ova83
Oman äänensä löytänyt
Onnea hirmuisesti Justiina!!! Minäkin olen edelleen teiän touhuja seuraillut ja viimepäivinä jännittänyt mukana tuleeko plussaa :) MAHTAVAA UPEETA!
Ihana nähdä kun pikkuhiljaa unelmat toteutuu, ja toivottavasti pian kaikille lopuillekkin kuumeilijoille :)
Minä en alusta asti missään kohtaa tohtinut uskoa että olen oikeasti raskaana, aluksi pelkäsin tuulimuna raskautta kunnes varhaisultra todisti toisin, sitten alkoi tiputtelu ja olin ihan varma että menee kesken kunnes nt-ultra taas todisti toisin. Nyt ois edessä kolmen viikon päästä rakenneultra ja vieläkään tätä ei todeksi usko. Että vaikka sitä en ois kuumeillessa uskonut, niin ainakin omalla kohdalla se todellinen odotus ja piina on alkanut vasta positiivisen testin jälkeen! Mutta tokihan se plussa todistaa sen että ylipäätään raskaus onnistuu.. Pointti oli siis tässä että kaikki on kuitenkin ainakin tähän asti mennyt hyvin ja olisin voinut alusta asti vain nauttia raskaudesta täysin rinnoin enkä stressata turhaan! No nytkin täytyy koputtaa puuta
MUTTA eli siis, kyllä ne surut ehtii sitten surra jos sellaista on tullakseen. Muussa tapauksessa NAUTI! Sellasta oon tässä pohtinut, ja kun nyt vielä ite osais sitä noudattaa
Kaikille kuumeilijoille tasapuolisesti plussatuulia oikein ylenmäärin ja raskautuneille tarrasukkia ja terveyttä pienelle matkaan aivan yhtä ylenpalttisesti!!!
Ihana nähdä kun pikkuhiljaa unelmat toteutuu, ja toivottavasti pian kaikille lopuillekkin kuumeilijoille :)Minä en alusta asti missään kohtaa tohtinut uskoa että olen oikeasti raskaana, aluksi pelkäsin tuulimuna raskautta kunnes varhaisultra todisti toisin, sitten alkoi tiputtelu ja olin ihan varma että menee kesken kunnes nt-ultra taas todisti toisin. Nyt ois edessä kolmen viikon päästä rakenneultra ja vieläkään tätä ei todeksi usko. Että vaikka sitä en ois kuumeillessa uskonut, niin ainakin omalla kohdalla se todellinen odotus ja piina on alkanut vasta positiivisen testin jälkeen! Mutta tokihan se plussa todistaa sen että ylipäätään raskaus onnistuu.. Pointti oli siis tässä että kaikki on kuitenkin ainakin tähän asti mennyt hyvin ja olisin voinut alusta asti vain nauttia raskaudesta täysin rinnoin enkä stressata turhaan! No nytkin täytyy koputtaa puuta
MUTTA eli siis, kyllä ne surut ehtii sitten surra jos sellaista on tullakseen. Muussa tapauksessa NAUTI! Sellasta oon tässä pohtinut, ja kun nyt vielä ite osais sitä noudattaa Kaikille kuumeilijoille tasapuolisesti plussatuulia oikein ylenmäärin ja raskautuneille tarrasukkia ja terveyttä pienelle matkaan aivan yhtä ylenpalttisesti!!!
Justiina89
Piirimestaruustason postaaja
Kiitos kaikille onnentoivotuksista 
Pakko kertoa eilisestä, oli kyllä tunteellinen päivä!
Tosiaan, eilen oli jo kp38/30-37 menossa eikä mitään menkkatuntemuksia, niin ostinpa sitten testin. Kotiin päästyäni ensin söin kaikessa rauhassa jne, en pitänyt kiirettä. Vielä kaupassa testiä ostaessa ajattelin, että ihan turhaan taas näitä testejä kotiin kannan, kuitenkin on vaan kierto entistä enemmän sekaisin! Mutta sitten kun tuli testaamisen aika, niin jotenkin vaan sen tiesin ja kaksi viivaa piirtyi niin selkeänä, ettei tarvinnut jäädä arvailemaan. Olin jotenkin ihan shokissa ja olisin halunnut heti kertoa jollekin, joten kerroin teille
Mies tuli illalla kotiin ja mua jännitti ihan hirveesti kertoa, ei olla taas yli kuukauteen puhuttu mitään koko vauva-asiasta ja muutenkin kohtuu vähän sen jälkeen, kun päätettiin ehkäisy jättää pois. Noh, sanoin miehelle, että arvaa mitä olen raskaana... ja hän ei heti uskonut kun mua niin hymyilytti jännitti siis kovasti että virnuilin vaan... muttakun olin pari kertaa vakuuttanut olevani raskaana, hän kysyi vain, olenko varma asiasta ja sanoin, että testi oli ainakin positiivinen. Sen jälkeen mies vaan toljotti eteensä ties kuinka kauan (15 min? kauan joka tapauksessa), eikä sanonut mitään! Yritin kysyä, miltä tuntuu, niin mies vaan sanoi, ettei hän nyt osaa mitään sanoa... Mulla tuli tosi paha mieli, hän ei sanonut juuri mitään yli tuntiin. Mua alkoi itkettää ja sanoin, että en ihan tällaista vastaanottoa kuvitellut, kun kerron hänelle tällaisen uutisen ja että musta tuntuu, että jäin jo nyt yksin. Hän sanoi, että ei jätä mua yksin.
Ilta meni siis valitettavasti aika järkyttyneissä fiiliksissä hurmio-onnen sijasta... Tuli se mies lopulta kuitenkin halaamaan mua... sanoin hälle, että mä rakastan häntä, että haluan perheen hänen kanssa ja että mua pelottaa... johon hän sanoi, että häntäkin pelottaa ja rakastaa mua... mutta ei muuta. Sanoin sitten ihan suoraan, että pitäisikö minun hänen mielestään tehdä abortti. Kyllä, sanoin A-sanan. Mies sanoi EI. :) Mutta älkää ymmärtäkö väärin rakkaat naiset, en olisi tehnyt mitään tuollaista ratkaisua hänen takiaan, vaan kysyin asiaa siksi, että jos hän olisi epäröinyt, olisi suhteemme kenties tullut tiensä päähän.
Ne vähäiset keskustelut, mitä eilen käytiin, oli siis aiheiltaan melko rankkoja, mutta minun oli pakko ottaa härkää sarvista, sillä tunnen mieheni ja hän on tosi vähäsanainen tällaisissa asioissa. Itselläni on tänään parempi fiilis kuin eilen. Olen onnellinen ja yllättynyt raskaudestani, mutta toivon, että miehenkin asenne paranee - hän kun tiesi, että lapsi on mulla toiveissa ja ehkäisyä ei ole käytetty. Hän on vain ihmisenä sellainen, että kaikki muutos ahdistaa ja stressaa häntä, oli kyseessä sitten hyvä tai huono asia. Noh, nyt on melkeen 9 kk aikaa sulatella asiaa! :)
Toivottavasti en ole teistä ihan kauhea ihminen, kun tällaisia puhun... en vaan voi vielä kertoa raskaudesta muille ja tuntuu, että pakko oli johonkin purkaa ajatukset. Olisi ollut ihana hehkuttaa eilen miehen kans, mutta tuntuu hyvältä lukea teidän onnitteluja
Pakko kertoa eilisestä, oli kyllä tunteellinen päivä!
Tosiaan, eilen oli jo kp38/30-37 menossa eikä mitään menkkatuntemuksia, niin ostinpa sitten testin. Kotiin päästyäni ensin söin kaikessa rauhassa jne, en pitänyt kiirettä. Vielä kaupassa testiä ostaessa ajattelin, että ihan turhaan taas näitä testejä kotiin kannan, kuitenkin on vaan kierto entistä enemmän sekaisin! Mutta sitten kun tuli testaamisen aika, niin jotenkin vaan sen tiesin ja kaksi viivaa piirtyi niin selkeänä, ettei tarvinnut jäädä arvailemaan. Olin jotenkin ihan shokissa ja olisin halunnut heti kertoa jollekin, joten kerroin teille
Mies tuli illalla kotiin ja mua jännitti ihan hirveesti kertoa, ei olla taas yli kuukauteen puhuttu mitään koko vauva-asiasta ja muutenkin kohtuu vähän sen jälkeen, kun päätettiin ehkäisy jättää pois. Noh, sanoin miehelle, että arvaa mitä olen raskaana... ja hän ei heti uskonut kun mua niin hymyilytti
jännitti siis kovasti että virnuilin vaan... muttakun olin pari kertaa vakuuttanut olevani raskaana, hän kysyi vain, olenko varma asiasta ja sanoin, että testi oli ainakin positiivinen. Sen jälkeen mies vaan toljotti eteensä ties kuinka kauan (15 min? kauan joka tapauksessa), eikä sanonut mitään! Yritin kysyä, miltä tuntuu, niin mies vaan sanoi, ettei hän nyt osaa mitään sanoa... Mulla tuli tosi paha mieli, hän ei sanonut juuri mitään yli tuntiin. Mua alkoi itkettää ja sanoin, että en ihan tällaista vastaanottoa kuvitellut, kun kerron hänelle tällaisen uutisen ja että musta tuntuu, että jäin jo nyt yksin. Hän sanoi, että ei jätä mua yksin. Ilta meni siis valitettavasti aika järkyttyneissä fiiliksissä hurmio-onnen sijasta...
Tuli se mies lopulta kuitenkin halaamaan mua... sanoin hälle, että mä rakastan häntä, että haluan perheen hänen kanssa ja että mua pelottaa... johon hän sanoi, että häntäkin pelottaa ja rakastaa mua... mutta ei muuta. Sanoin sitten ihan suoraan, että pitäisikö minun hänen mielestään tehdä abortti. Kyllä, sanoin A-sanan. Mies sanoi EI. :) Mutta älkää ymmärtäkö väärin rakkaat naiset, en olisi tehnyt mitään tuollaista ratkaisua hänen takiaan, vaan kysyin asiaa siksi, että jos hän olisi epäröinyt, olisi suhteemme kenties tullut tiensä päähän. Ne vähäiset keskustelut, mitä eilen käytiin, oli siis aiheiltaan melko rankkoja, mutta minun oli pakko ottaa härkää sarvista, sillä tunnen mieheni ja hän on tosi vähäsanainen tällaisissa asioissa. Itselläni on tänään parempi fiilis kuin eilen. Olen onnellinen ja yllättynyt raskaudestani, mutta toivon, että miehenkin asenne paranee - hän kun tiesi, että lapsi on mulla toiveissa ja ehkäisyä ei ole käytetty. Hän on vain ihmisenä sellainen, että kaikki muutos ahdistaa ja stressaa häntä, oli kyseessä sitten hyvä tai huono asia. Noh, nyt on melkeen 9 kk aikaa sulatella asiaa! :)
Toivottavasti en ole teistä ihan kauhea ihminen, kun tällaisia puhun... en vaan voi vielä kertoa raskaudesta muille ja tuntuu, että pakko oli johonkin purkaa ajatukset. Olisi ollut ihana hehkuttaa eilen miehen kans, mutta tuntuu hyvältä lukea teidän onnitteluja
Justiina onnea minultakin! Ja et todellakaan ole kauhea ihminen, miehet vaan on vähän outoja... Yleensä kai se on nainen, joka enemmän sitä vauvaa haluaa, toki poikkeuksiakin on! Mutta mä voisin kuvitella, että munkin mies reagoisi just samalla tavalla. Itse asiassa silloin joulukuun alussa kun olin raskaana ja kerroin siitä, niin kyllä se aikamoinen shokki oli miehelle. No silloin meillä tosin petti ehkäisy, mutta kuitenkin... Eiköhän sun mies vielä ajatukseen totu, se vaatii miehiltä vaan kauemmin ;-) Tosin ymmärrän kyllä että susta tuntuu pahalta.
Sent from my LT26i using Vau Foorumi mobile app
Sent from my LT26i using Vau Foorumi mobile app
Justiina89
Piirimestaruustason postaaja
Kiitos sympatiasta Felia Kerroin tänään parhaalle ystävälleni, hän kun sattui asiasta kysymään. Tuli hyvä fiilis, kun sai puhua jollekin.
Kerroin tänään parhaalle ystävälleni, hän kun sattui asiasta kysymään. Tuli hyvä fiilis, kun sai puhua jollekin.Naapantuura
Oman äänensä löytänyt
Voi IHANAA Justiina!!!! Oma "kutinani" sinun suhteen osui oikeaan. Aivan mielettömän mahtavaa, upeeta, jee!!!
Nauti ja tihku onnesta, kyllä se mieskin herää tähän asiaan. Tiedän miten ikävälle se voikaan tuntua, kun toisen reaktio ei vastaa odotettua... Meilläkin mies alkoi puhua raskaudesta vasta pari viikkoa raskausuutisten jälkeen.
Vielä kerran, ONNEA <3
Nauti ja tihku onnesta, kyllä se mieskin herää tähän asiaan. Tiedän miten ikävälle se voikaan tuntua, kun toisen reaktio ei vastaa odotettua... Meilläkin mies alkoi puhua raskaudesta vasta pari viikkoa raskausuutisten jälkeen.
Vielä kerran, ONNEA <3
Naapantuura
Oman äänensä löytänyt
Voi ikävyys Freyja
Itse tosissaan viime viikolla luulin tädin tekevän tuloaan, ja tämän johdosta tuumailin ettei sitä mitään ehkäisyä tarvita. Ihan kuin en olisi kuullut, että sellaista kuin varmat päivät ei ole olemassakaan. Etenkään jos ei tiedä lainkaan miten kierto tulee asettumaan. Menkkoja ei siis ole näkynyt ja se menkkaolokin on kadonnut. Nyt aloin pohtimaan, että jos ne menkkatuntemukset johtuivatkin ovulaatiosta... Hmmm... Ei nyt aleta liian pitkälle miettimään (ja toivomaan), mutta ihana oli kuitenkin huomata että viime aikaisista tuntemuksista huolimatta ne vauvahaaveet nähtävästi elävät edelleen. Tunnen jopa olevani innoissani, en siis tästä pienestä mahdollisuudesta olla nyt raskaana, vaan ylipäätänsä. Aurinko tuntuu pilkistävän pilven takaa :)
Itse tosissaan viime viikolla luulin tädin tekevän tuloaan, ja tämän johdosta tuumailin ettei sitä mitään ehkäisyä tarvita. Ihan kuin en olisi kuullut, että sellaista kuin varmat päivät ei ole olemassakaan. Etenkään jos ei tiedä lainkaan miten kierto tulee asettumaan. Menkkoja ei siis ole näkynyt ja se menkkaolokin on kadonnut. Nyt aloin pohtimaan, että jos ne menkkatuntemukset johtuivatkin ovulaatiosta... Hmmm... Ei nyt aleta liian pitkälle miettimään (ja toivomaan), mutta ihana oli kuitenkin huomata että viime aikaisista tuntemuksista huolimatta ne vauvahaaveet nähtävästi elävät edelleen. Tunnen jopa olevani innoissani, en siis tästä pienestä mahdollisuudesta olla nyt raskaana, vaan ylipäätänsä. Aurinko tuntuu pilkistävän pilven takaa :)