Kiitos kaikille onnentoivotuksista
Pakko kertoa eilisestä, oli kyllä tunteellinen päivä!
Tosiaan, eilen oli jo kp38/30-37 menossa eikä mitään menkkatuntemuksia, niin ostinpa sitten testin. Kotiin päästyäni ensin söin kaikessa rauhassa jne, en pitänyt kiirettä. Vielä kaupassa testiä ostaessa ajattelin, että ihan turhaan taas näitä testejä kotiin kannan, kuitenkin on vaan kierto entistä enemmän sekaisin! Mutta sitten kun tuli testaamisen aika, niin jotenkin vaan sen tiesin ja kaksi viivaa piirtyi niin selkeänä, ettei tarvinnut jäädä arvailemaan. Olin jotenkin ihan shokissa ja olisin halunnut heti kertoa jollekin, joten kerroin teille
Mies tuli illalla kotiin ja mua jännitti ihan hirveesti kertoa, ei olla taas yli kuukauteen puhuttu mitään koko vauva-asiasta ja muutenkin kohtuu vähän sen jälkeen, kun päätettiin ehkäisy jättää pois. Noh, sanoin miehelle, että arvaa mitä olen raskaana... ja hän ei heti uskonut kun mua niin hymyilytti

jännitti siis kovasti että virnuilin vaan... muttakun olin pari kertaa vakuuttanut olevani raskaana, hän kysyi vain, olenko varma asiasta ja sanoin, että testi oli ainakin positiivinen. Sen jälkeen mies vaan toljotti eteensä ties kuinka kauan (15 min? kauan joka tapauksessa), eikä sanonut mitään! Yritin kysyä, miltä tuntuu, niin mies vaan sanoi, ettei hän nyt osaa mitään sanoa...

Mulla tuli tosi paha mieli, hän ei sanonut juuri mitään yli tuntiin. Mua alkoi itkettää ja sanoin, että en ihan tällaista vastaanottoa kuvitellut, kun kerron hänelle tällaisen uutisen ja että musta tuntuu, että jäin jo nyt yksin. Hän sanoi, että ei jätä mua yksin.
Ilta meni siis valitettavasti aika järkyttyneissä fiiliksissä hurmio-onnen sijasta...

Tuli se mies lopulta kuitenkin halaamaan mua... sanoin hälle, että mä rakastan häntä, että haluan perheen hänen kanssa ja että mua pelottaa... johon hän sanoi, että häntäkin pelottaa ja rakastaa mua... mutta ei muuta. Sanoin sitten ihan suoraan, että pitäisikö minun hänen mielestään tehdä abortti. Kyllä, sanoin A-sanan. Mies sanoi
EI. :) Mutta älkää ymmärtäkö väärin rakkaat naiset, en olisi tehnyt mitään tuollaista ratkaisua hänen takiaan, vaan kysyin asiaa siksi, että jos hän olisi epäröinyt, olisi suhteemme kenties tullut tiensä päähän.
Ne vähäiset keskustelut, mitä eilen käytiin, oli siis aiheiltaan melko rankkoja, mutta minun oli pakko ottaa härkää sarvista, sillä tunnen mieheni ja hän on tosi vähäsanainen tällaisissa asioissa. Itselläni on tänään parempi fiilis kuin eilen. Olen onnellinen ja yllättynyt raskaudestani, mutta toivon, että miehenkin asenne paranee - hän kun tiesi, että lapsi on mulla toiveissa ja ehkäisyä ei ole käytetty. Hän on vain ihmisenä sellainen, että kaikki muutos ahdistaa ja stressaa häntä, oli kyseessä sitten hyvä tai huono asia. Noh, nyt on melkeen 9 kk aikaa sulatella asiaa! :)
Toivottavasti en ole teistä ihan kauhea ihminen, kun tällaisia puhun... en vaan voi vielä kertoa raskaudesta muille ja tuntuu, että pakko oli johonkin purkaa ajatukset. Olisi ollut ihana hehkuttaa eilen miehen kans, mutta tuntuu hyvältä lukea teidän onnitteluja
