Voi Starr, tuntuupa kurjalta kuulla että sinulla on paha olla.

Olisitko toivonut, että ystäväsi olisi kertonut sinulle jo aiemmin? Ehkä hän odotti hyvää tilaisuutta, mutta ei saanut sitä, kun anoppi oli niin "nokkelana".

Uskon, että tuntui pahalta... Toisten onnesta on hankala iloita, jos itsellä on kova toive samasta asiasta ja varsinkin jos sitä on odottanut jo kauan ja näissä asioissahan ei voi koskaan tietää, miten kauan lopulta pitää odottaa... minulla samankaltainen tilanne, veljen puoliso raskaana ja ilmeisesti kyseessä vielä "vahinko", eivät olleet asiasta edes kovin iloisen oloisia. Se minua harmitti melkein eniten, että olkaa nyt hyvät ihmiset onnellisia, jotkut joutuu odottamaan tuota kokemusta kovin pitkään tai jopa loputtomiin! Minulla on yritystä sen verran vähän vasta takana, että pystyin iloitsemaan uutisesta, mutta sitä iloa siis lannisti se, että veljeni ja hänen vaimonsa itse olivat aika "vaisuja". Heidän onnensa ei olisi minun onnestani pois, mutta päinvastainen reaktio satuttaa enemmän!
Toivottavasti olosi helpottaa ajan kanssa, onhan hän kuitenkin ystäväsi ja olet voinut hänelle asioistasi uskoutua. Toki vaatii varmasti aikansa sulatella asiaa...

Ystäväsi on varmasti asiasta myös kuin tulisilla hiilillä, mutta ei sinun tarvitse esittää hänelle mitään, jos hän on sinun todellinen ystäväsi... voithan vaikka sanoa, että tarvitset hiukan aikaa asian sisäistämiseen, jos hän kysyy mietteistäsi. Tai noh, turhaanhan minä neuvon, kun et edes neuvoja kysy, mutta tällaisia tuli mieleen kun olen tätä asiaa itsekin miettinyt paljon viime aikoina :) Tsemppiä
Täällä kp29/30-32 ja tätiä odotetaan todennäköiseksi vieraaksi, joskin ei toivotuksi. Eilen vihloi mahaa tuttuun tyyliin jaolin näkevinäni vivahteen punertavaa vessapaperissa. Viikonloppuna siis tapahtuu jos on tapahtuakseen.