Hei kaikille.
Tulen vain pikaisesti piipahtamaan täällä. Olen kyllä alkuvuodesta saakka lukenut näitä kuumeilijoiden palstoja täällä, mutten koskaan ottanut osaa keskusteluihin. Aloitimme mieheni kanssa yrittämisen 1/2013 ja eka plussa tuli 7/13 (km 8/13) ja nyt tämän plussan tein 10/13.
Ymmärrän ajatuksenne, kun odottaminen tuntuu raastavalta ja elämä menee kuukauden sykleissä, aina jännittäessä että tärppäsikö ja pettymyksissä kun ei vielä tälläkään kertaa. Lisäksi tuttavapiirissä tullaan raskaaksi kertaheitolla ekasta yrittämisestä. Itselläni olo alkoi tuntua todella epänaiselliselta, että eikö mun kropasta olekaan tähän, mihin luonto on sen tarkoittanut. Harmitti oikein, kun koko muu elämä tuntui menevän hukkaan, kun raskaaksi tulo oli ainoa asia mikä tuntui tärkeältä ja ajatukset pyörivät vain oman kehon ympärillä. Ja odottaen sitä, koska on hedelmälliset päivät, koska voisi tuntea ekoja raskausoireita, koska voisi tehdä testin ja koska voisi taas aloittaa kaiken alusta.
Keskenmenon jälkeen en jaksanut enää aloittaa kaikkea alusta, vaan päätin, että yritän nauttia niistä asioista, jotka elämässäni ovat hyvin näinkin. Nauttia niistä asioista, joista en enää raskaana tai äitinä ollessa voisi samalla tavalla nauttia. Nyt jälkeenpäin mietin, kuinka paljon mukavia asioita elämässäni todella oli jo ennen raskaaksi tuloa ja kuinka paljon onneksi olemme mieheni kanssa ehtineet kokea kahdestaan. Nyt vähän pelottaakin, että mitä jos tulenkin kovasti kaipaamaan näitä asioita, kun nyt ne kahdenkeskiset ulkomaanmatkat ym. ovat sitten tehty ja elämä mullistuu täysin. (Toki raskauteni on vielä alussa ja mitä vain voi sattua.) Että olenko osannut tarpeeksi arvostaa niitä hetkiä, jotka olemme kokeneet ennen raskautta (olen salaa haaveillut perheen perustamisesta 3 vuotta). Jos en, niin nyt kyllä arvostan, koska tiedän, että pian on aika luopua niistä.
Tiedän, että epätietoisuus siitä, onko raskaus luonnollisin keinoin mahdollinen, on todella stressaava. Suurimmalle osalle meistä se kuitenkin onnistuu. Haluan vain sanoa, että muistakaa nauttia kaikista niistä hyvistä asioista, joita elämässänne on ja joita teillä on vapaus tehdä. Varmasti teille se perhekin vielä suodaan! Älkää siis käyttäkö kaikkea aikaanne murehtimiseen siitä, mitä teillä ei ole, vaan arvostakaa sitä, mitä teillä jo on ja ottakaa siitä kaikki irti. Matkustelkaa, nauttikaa vapaudestanne, kahdenkeskisestä ajasta, hyvistä yöunista ja vapaudesta harrastuksiin ilman aikarajoitteita. Mitä ne asiat kenellekin sitten ovat. Tiedän, että olette varmasti kuulleet nämä asiat ennenkin ja varmasti ärsyttääkin, kun taas joku raskaana oleva tulee huutelemaan neuvoja. Nämä asiat voin sanoa sillä 6 kk kokemuksella, joka minulla on ajalta ennen kuin tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi. Sen jälkeenhän kuitenkin tiesin, että olemme molemmat hedelmällisiä ja raskaus on mahdollinen. Monien teidän ajatukset vain ovat niin samankaltaisia kuin itselläni viime keväänä oli ja tuntuu surkealta teidän puolesta, kun tämä asia masentaa maailman täysin. Niin se itsellänikin teki, vaikka monia muita syitä olla onnellinen löytyi.
Tätä viestiä voisi jatkaa loputtomiin, joten pätkäisen nyt tähän, koska pääosin ajatukseni tulivat jo esiin. Toivon, että kukaan ei ymmärrä väärin. Toivotan tsemppiä kaikille ja yrittäkää nauttia elämästänne sellaisena kuin se jo on, ei elämä tähän lopu (vaikka se joskus siltä tuntuukin)! :)