Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Jassu kyllä tänne mahtuu iästä huolimatta ;)

kp 26/26 testissä nega..
hmm.. ei menkkoja näkyvissä..
ei lisättävää..
 
Jaa eipä se mun aikaisempi teksti täällä näykkään :D
Jassulle siis tervetuloa tänne kyllä mahtuu iästä huolimatta ;)

Ja siis kp 26/26 menkkoja ei tänään näkynyt vaikka normaalisti ne yön aikana ryöpsähtää.. testejä tein kaksi ja ensin näytti molemmat negaa mutta hetken päästä tadaa molemmissa hyvin haaleat haamut.. en uskalla kyllä vielä hihkua jos se olikin silmänlumetta vaikka mieskin ne näki...
:D

Hahhahahaa nyt se aikasempikin täällä näkyy mä sekoon :D
 
Heippa! Täällä ilmottautuis kans yks kuumeilija mukaan. :)
Itse olen 30 ja avopuoliso 26. Nyt alkoi virallisesti yrityskierto ,4 ja jo nyt olen hyppinyt seinille aina kun menkat ovat alkaneet.. Olen kuitenkin onnekas kun olen saanut nuoremman mieheni innostumaan mukaan sillä vain muutama vuosi sitten ajatuskin lapsista oli vielä täysin vieras hänelle. Nyt hän on kuitenkin innoissaan vihdoin täysillä mukana ja tää odottaminen on sietämätöntä! Itkuja on itketty (siis vain minun osalta) ja nyt olenki päättäny että täytyy vaihtaa asenne koko hommaan tai hulluksi tässä tulee. Nyt on nimittäin menty sillä linjalla että olen joka kierrosta saanut vaikka mitä "varmoja" raskausoireita ja sitten se pari viikkoa on menty aivain tulisilla hiilillä, en oo uskaltanu edes buranaa ottaa ei vaan nyt sit mee kesken. Koko elämä jotenki jäähyllä ku vaan oottaa ja oottaa että ensin sais plussan ja sitten vois taas relata! Mutta eihän se niin taida toimia tää juttu... Jotenkin pitäs yrittää unohtaa koko yritys mutta helpommin sanottu kun tehty! ;) Joten nyt jatkan uutteen yritykseen rennommalla asenteella tai ainakin yritän enkä edes odota sitä että taas oisin heti raskaana... Jep ihanku tuohon pystyisin :D No mutta katsotaan mitä tulee...
Oon myös tehnyt ystäväni ja poikaystävänikin jo varmaan hulluksi tästä vauvakuumeilusta höpöttämisestä kaikenaikaa joten ehkäpä tää ois se oikeempi osote purkaa tuntojaan!! Mulla asiaa ei tietenkää myös yhtää auta jo oma ikä eikä sekää että kaikilla ystävilläni (nuoremmillakin ku minä) on jo toinen vähintää syntynyt. Että pikkunen kiire vaa valitettavasti jyskyttää takaraivossa kun homman pitäs vielä vaikeutua niin paljon 35 vuoden jälkeen.. Ja kun lapsia haluasin kolme!
Noh, kun nyt sais sen ekan alulle joku ihana kaunis päivä.... <3
Miten ahkeraan te muut muuten yritätte oviksen aikaan, joka päivä vai joka toinen päivä...? Itsellämme jäänyt tuo yrityskerta aina vain pariin kertaan(tai jopa yhteen) ja mietin onko se sitten ollut aivan liian vähän..
Kiva päästä tänne jakamaan ajatuksia :)
 
Ja Jassu20, olen itse kuullut että 10päivän kuluttua hedelmöittymisestä voisi testi näyttää jo plussaa! :)
 
Täällä kp 28/?, vielä ei tätiä näy, mutta uumoilen saapuvaksi pian, tänään ollut mahakramppeja :/ Tosin ei aivan tavanomaisia menkkakipuja vaan pikemminkin nimenomaan yhtäkkisiä vihlaisuja. Mielestäni menkkojen olisi jo pitänyt alkaa, mutta en uskalla vielä testata. Vaikka aiemmin sanoin, että ei tuntunut nega missään, niin nyt sitten tuntuukin jostain syystä :( ehkäpä se vaikuttaa, että on tulossa perheenlisäystä lähisukuun... saa nähdä kuinka sitä jaksaa intoilla toisista kun oma vauvankaipuu mielessä...

Ja tervetuloa uusilla! :) Jassu kyseli testistä, eikös se ole että n. kaksi viikkoa ovulaatiosta pitäisi alkaa menkat, eli oletettuna kuukautisten alkamispäivänä.
 
Tervetuloa Jassu ja Ova!

Mä oon jostain lukenut, että testi kannattais tehdä vasta 19 päivää hedelmöittymisen jälkeen jos haluaa varman tuloksen. Tiedä sitten mistä vuosisadalta tuo tieto on kun itse ostin sellaisia testejä, joiden pitäis antaa varma tulos jo menkkojen alkamispäivänä.

Jassu toi sun tarina kuulostaa niin tutulta. Mäkin oon tässä pitkin syksyä kuvitellut kaikenlaisia oireita, jotka kuitenkin on päättyneet pettymykseen. Liityin itsekin tänne vasta äskettäin ja ihan siitä syystä, etten aja perhettä ja kavereita hulluuden partaalle jauhamalla tästä aiheesta.

Taas on alkamassa piinaavat kaksi viikkoa menkkoja tai niiden pois jääntiä odotellessa. Ovis oli oletettavasti eilen ja eilinen mukaan lukien viime tiistaista asti on peiton alla touhuttu joka päivä. Työn tuloksia siis odotellessa
 
Tervetuloa myös Ova..
tsemppiä Janskulle piinaviikoille!
Justiina samassa veneessä siis mennään..

Mulla äsken tuli pyyhittäessä vähän vuotoa mutta katsotaan katsotaan... Kipeäksikin olen tulossa kurkku kauheen kipee ja nenä tukossa..
en heitä vielä toivoa pois jos nyt kuitenkin olis käynyt tärppi.. Mulla on nimittäin menkat ollu ihan todella säännölliset niin ihmettelen kovasti jos nyt yhtäkkiä alkais heittelmään..
hmm saakohan sitä untakaan ens yönä :/
 
Kiitos Norde!

Hulluksihan tässä taas varmaan tulee näiden parin viikon aikana kun kuulostelee oireita ja tuntemuksia. Onneks mulla on ens viikko lomaa niin saan piinailla ihan rauhassa kotona. Töissä mun olis kuitenkin pakko saada sanoa asiasta jotain jollekin tai ahdistua siitä, ettei ole vuorossa ketään sellaista jolle asiasta voisin kertoa...
 
Jep sieltähän ne ryöpsähti taas.. huoh ei kun uutta kiertoo kohden.. oliskohan yrityskerta 5 alkamassa.. tänään on huono päivä...
 
Tervetuloa Ova! :)

Nordelle tsemppiä uuteen kiertoon! Ei sitä auta kuin vaan yrittää pysytellä positiivisena! :)

Itellä menkat vieläkin. Kestänyt 1,5 vko!! En mä käsitä, kaikki oli niin ihanasti kun söin teroja mutta nyt taas ihan päin persettä. Kyllä vituttaa. Tammikuun alussa meillä tulee vuosi yritystä täyteen ja usko hiipuu meidän mahdollisuuksiin. Voi että kun tulisi nyt ihana joululahja!!

Tsemppiä tsemppiä meille kaikille! Pistetäänhän nyt plussatuulet puhaltamaan! :)
 
Tervetuloa Uusille!

Itse olen pysynyt tältä palstalta pois, koska ahdistaa koko vauvasta ajatteleminenkin enään. Sain niin voimakkaita ahdistus kohtauksia reilu viikko takaperin, että päätin olla stressaamatta aikusten oikeesti koko vauva touhusta. Asiaa ei auta se, että miehen ystävä kiusoitteli eräs ilta että olenko raskaana, kun oli niin hirmuinen turvotus päällä tai eräs ihminen syntymäpäivillä jankkasi koko ajan, koska me teemme vauvan. Tästä iloisesta asiasa on muuttunut loputon piina ja pelko, että ei koskaan tärppääkkään. Minulla itselläni on moniin muihin verrattuna yritystä vielä vähän vasta takanapäin.. yk8 menossa siis. Mutta mun pää ei enään kestänyt. Niimpä olen päättänyt, että mun on helpompi elää, kun en mieti koska on ovis jne... Vaikka nytkin tiedän oviksen tulevan viikonloppuna/alkuviikosta, mutta en aijo mitenkään erityisesti siihen paneutua. En siis hypi mieheni niskassa koko ajan kuola valuen, että mennään jo makkariin.. eikä se onnistuisikaan, koska lähdemme reissuun.

En olisi uskonut, että tämä tulee vielä olemaan näinkin raskas prosessi! Anteeksi kaikille näinkin synkästä tekstistä.. :)

Täällä yritetään kuitenkin elää normaalia elämää ja niitä elämän iloja löytyy paljon muitakin kuin se vauva. :) Nyt meillä ei enään yritetä... antaa tulla jos tulee!
 
Voi Nonna, paljon voimia ja halauksia! Onhan tämä kieltämättä todella raskasta. Ja tiedän että eivät oikein mitkään sanat lohduta siinä vaiheessa, kuin lasta oikeasti haluaa. Varsinkaan sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole kokeneet vastaavaa. Oma äitini aina tuppaa välillä sanomaan, että "Sä oot niin nuori, ei sulla oo mitään kiirettä! Ehkä sun hormoni toiminta ei ole vielä vaan tasoittunut, kun oot niin nuori." Eihän äiti pahaa tarkoita, mutta ei yhtään lohduta ja sanat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Jos ei oo itse kokenut niitä kuukausittain toistuvia pettymyksiä, niin ei voi ymmärtää. Ikävää vielä kun ihmiset eivät älyä pitää turpaansa kiinni, kun kyseessäon toisten lasten hankinta. Onneksi itse en ole kyselyitä joutunut kestämään, kun ollaan suhteellisen tuore pari niin kukaan edes aattele että vielä yritettäisiin vauvaa. Jospa se vauva tulisi sitten kun ei enää yritä. Yritetään vaan jaksaa uskoa, että tavalla tai toisella meitäkin vielä onnistaa! <3
 
Terve vaan naiset :love2 ja sylikaupalla kaikille jaksamista tähän piinaavaan prosessiin. Erityishalaus Nonnalle, vaatii varmansti sinulta paljon, kun yrität nyt olla tätä asiaa stressaamatta. Voimia siihen ja kaikkea hyvää tulevaan! :hug013 Itse olen vasta alkumetreillä varsinaisen yrityksen kanssa, yksi kuukausi vasta takana, mutta pelottaa kuinka monta vielä edessä ja kuinka jaksan. Lisäksi kun on jo vuosia sitä ennen kuumeillut, niin... tuskainen olo. Ei voi sellaiset ihmiset ymmärtää, jotka eivät ole näin kovasti lasta elämäänsä toivoneet/joutuneet odottamaan. Sellaiset utelijat on ihan hanurista, vaikka eiväthän he useimmiten mitään pahaa tarkoita. Pitäisi vaan sitä hienotunteisuutta alkaa opettelemaan :disgust Lapsen "saaminen" (kuten me hyvin tiedämme) ei ole kaikille itsestäänselvyys ja toisaalta, vaikka joku raskaana sattuisikin olemaan, niin ehkä hän ei halua sitä heti alkuvaiheessa kaikille puolitutuille kertoa. Murrr!!!

Täällä ois mahd kp 29 TAI kp 1 :confused: Vaaleanpunaista tuhrua tullut eilisillasta lähtien välillä paperiin, ei kuitenkaan siteeseen asti, vaikka aamulla sen jo kohtalooni alistuneena laitoinkin paikoilleen. Mahaa välillä vihlaisee tosi "epämenkkamaisesti", mutta en uskalla toivoa suurempia. Jos nyt ovat menkat aluillaan niin alkaisivat kunnolla! Ettei tarvi turhaan miettiä ja pähkäillä...
 
Nonna, Starr ja Justiina samoilla ajatuksilla mennään. Itsellä aamulla kävellessä töihin V*tutti ihan huolella ja olin jo valmis luovuttamaan (naurettavaahan se on kun näin vähän aikaa on vasta yritetty). Mietin sitten että miten sitä sitten ei yritetä.. Oon jo lopettanut ovisten testailun ja ollaan vaan suurpiirteittäin puuhailtu. Mutta miten ne ajatukset koko vauvasta saa pois? mulla taitaa olla jo 2 vuotta tätä kunnon kuumeilua takana (2vuotta sitten oltiin jo viittä vailla lopettamassa ehkäisy kunnes mies joutui onnettomuuteen ja minä pääsin omaishoitajaksi kotiin ja näinpä elämä pyörähti ihan ympäri silloin).
Onpas taas syvällisiä ajatuksia :) musta tuntuu että aina kun täti on kylässä mun pääkopassa pyörähtää iso pyörä pyörimään ja alan miettimään oikein olan takaa kaikkea maan ja taivaan väliltä, eikä varmaan ole helpottanut kun lähipiiriin on sattunut kaksi kuoleman tapausta samalle päivälle..

jep aamuisesta masennuksesta ja muutamista kyynelten nielemisistä on taas pää pystyssä seuraaviin pettymyksiin..
Mutta kun ei muutenkaan ole surkea olo ja vuotoa tulee ihan älyttömän paljon (ei ole ikinä näin paljon tullut) päätti flunssa löytää minut, ja tämän viikon ainoa vapaapäivä on taatusti surkea, sängyssä maaten ja kuumaa juotavaa lipittäen..

Eiköhän tässä nyt edellinen kierto ole historiaa (kunnes tämä veren tulo lakkaa) ja jos nyt seuraava kierto olis hällä väliä meningillä ;)

Tsemppiä Justiinalle toivottavasti täti jättäs kuitenkin tulematta ;)
Ja puhalletaan niitä plussia nyt kaikille niin loppuis tää murehtiminen :)
 
Kiitos kovasti kaikille tervetulo-toivotuksista! :)

Norde, tsemppiä sulle kovasti nyt kaiken kanssa.. <3

Huomasin että mehän mennään sun kanssa sitte aika samoissa yrityskerroissa! Meillä alkaa siis virallisesti yritys 4, mutta toisaalta vois sanoa että 5, sillä jo ennen yrittämistä sattui yks hommailukerta just tasan päivää ennen ovista ja sitäkin lopputulosta jo jännittelin ihan kunnolla..

Ihme homma kun oli niin päättänyt että saa tulla kun on tullakseen, mutta heti kun miehenki kaa asiasta sovittiin ihan kunnolla niin kaikki rentous hävisi sen siliän tien ja tilalle tuli armoton jännitys :/ Ihan sydän jyskyttäen meni ne ekat touhuilu kerratkin ja miehelläki oli useaan otteeseen niin kovat suorituspaineet ettei hommasta tullu mitään ja pelkäsin koko homman tyssäävän jo heti alkujaan! Mua harmittaa just toi että meillä seksistä tuli samantien pakkopullaa eikä yhtään tunnu luontevalta että pitää duunailla ihan tiettynä aikana ahkeraan.. Se ei vaan toimi meillä, mutta pakkohan se on niin homma hoitaa jos niitä lapsukaisia halus..

Itse kans jätin jo ovistikut pois että jospa se vaikka vähän rentouttais hommaa... Ja nyt jos pytys olee niitä lämpöjäkin mittaamatta. Meillä alkais yritys taas tän viikon lopulla ja nyt aion kyllä panostaa siihen että onnistuis useempi kerta.. Itekkin vielä miettii että jos nyt vielä sais sen ihanimman joululahjan kaikista.. Vaikeeta tää on. Mulla kans lähipiirissä tultu vahingossa raskaaksi ja todella helposti muutenkin, tosin porukkaan mahtuu sitten sekin tapaus ketkä yritti joku 4 vuotta että sekin ahdistaa kun ei tiedä kuinka pitkä prosessi itelle tulee. Jotenki vaan toivois kun tulis nyt edes sen vuoden sisään ettei hoitoihin joutuis :/

Tsemppiä hirmuisesti kaikille ja yritetään mietiskellä kaikkia ihania asioita ja rentoutua keinolla millä hyvänsä! ;)
 
Tää on kyllä asia mitä on vaikea olla stressamatta. Mä lopetin pillerit maaliskuun lopussa ja koko kesä meni ilman suurempaa stressiä ja erityistä yritystä. Syyskuussa oli menkat ekan kerran myöhässä ja siitä lähtien oon panostanut tähän hommaan vähän enemmän ja myöskin stressata. Testeihin ja lämmön mittauksiin en ole lähtenyt, mutta ollaan yritetty hommailla mahdollisimman usein oletetun ovulaation aikoihin. Vähän se kyllä tuntuu hassulta, muttei vielä pakkopullalta kun molemmat tätä haluaa ihan yhtä paljon.

Tsemppiä kaikille!
 
Ite oon jättäny ehkäsyn pois jo yli parisen vuotta sitten kun en vaan saanut aikaiseksi uusittua reseptiä ja sitten ollaanki menty keskeyttämällä tai varmoilla päivillä, mutta ilman mitää varsinaista ehkäsyä. (aina tiedostaen että sekin mahdollista että vois vaikka raskautua). Aattelin et kivempi niin että sit kun vaavi sais vihdoin tulla niin ois kaikki jo ns. valmiina. Jotenkin sit vaan pidemmän aikaa tää syksy tuntu sellaselta todelliselta ajankohdalta. Meillä kyllä myös kumpikin haluaa ihan yhtä paljon lasta (tai siis toki mulla naisena on varmasti isompi kellontikitys ku miekkosellani) mutta jotenkin tuo hommailu tiettynä aikana on välillä haastavaa sillä jo työaikojemmekin vuoksi saatetaan nähdä vasta iltamyöhällä suoraa töistä väsyneenä ja sit ois edessä vielä vaavin teko hommat. Sitä kun nyt ei voikkaan jättää mukavasti sinne milloin on virkeä ja eniten tekee mieli. Eli väsyneenä "joutuu väkisin" hommiin ja se on ehkä se kurjin puoli minusta tällä hetkellä koko jutussa. Mahtavaahan ois tehdä sitten ku siltä tuntuu mutta sitten onki jo oviskin ohi. Argh! :D
Sinänsä en siis tahdo ymmärtää miten nää kaikkien vahingot sun muut "tuli heti kun lakattiin yrittämästä" voi aina käydäkkin niin, koska seksiä on kuitenkin täytynyt olla aivan tietyllä kellonlyömällä. Se turhauttaa!
Sori jos tästä tulikin tällänen kiukuttelu-viesti. Ei ollut tarkotus :)
Mä muuten näen raskaana olevia naisia IHAN JOKAPUOLELLA kaikenaikaa. Mistä ne yhtäkkiä lisääntyi niin hullunlailla?? :D
 
Joo, ei tuo hommailu tiettynä ajankohtana aina niin helppoa ole ja vuorotyö tuo siihen omat haasteensa. Nää pari kiertoa, kun olen laskenut ovisten ajankohdan, olen onnistunut järjestämään itseni silloin töihin. Vähän meinaa väsy tulla kun ensin on pitkän päivän töissä ja kotonakin olis vielä "töitä".
 
Takaisin
Top