Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mirmeli, haluan kommentoida tota antibioottikuuria! Mullahan siis tässä kierrossa revittiin ne viisarit ja määrättiin antibioottikuurille. Joku täällä varoitelikin, että niiden takia saattaa kuukautiset viivästyä jnejne. Mutta jostain kumman syystä ovi tuli melko pian kuurin loppumisen jälkeen ja raskauduin :love017 eli älä turhaan pelkää. Parempi se on saada oma kroppa kuntoon. En sitten tiedä vaikuttivatko antibootit mitenkään tähän yritykseen. Spekulaatioita on monia.. Ehkä olen aina ovuloinut myöhään ja aina ennen munasolu on jo "ylikypsä" lisääntymään ja tässä kierrossa antibiootit hiljensi sitä kehitystä ja hedelmöittyminen onnistui. :laughing002 Ken tietää.. Ne antibiootit oli kyllä sellaiset, että raskaana ollessaanki olisi saanut syödä.

Ja tuohon sänkykeskusteluun niin meillä ollaan aika aktiivisia ja muistelisin, että ehkäisyn lopettamisen jälkeen makkaripuuhat lisääntyi aikatavalla, kun paikat eivät olleet enää kuivat ja pystytään ilman lämmittelyäkin hoitamaan hommat. Meillä hommat hoidetaan aika nopeaan, mutta se on kummallekin ok. :p harvoin se kuitenkaan menee pelkästään suorituksen puolelle. Ei varmaan jaksettais niin usein, jos sen pitäisi aina olla jokin spektaakkeli. Mutta suosittelen myös aiheesta keskustelemista, sillä samalla aaltopituudella oleminen on aina hyväksi, oli tilanne minkälainen tahansa.

Palstailusta mies tietää mutta ei onneksi sen enempää ole kiinnostunut. Välillä hymisee, että taasko olen täällä ja yritän vähän "salaa" täällä ollakin niin ei sen mielenkiinto enempää herääkkään.

Maicy, olen aika samoilla linjoilla. Alle vuoden ikäisten lasten kanssa ollessa olen aina alkanut miettimään kuinka erilaista se on, kun oikeasti on saman lapsen kanssa koko ajan ja se side on tietysti aivan erilainen. Ja onneksi ympäristökin kun vaikka kuinka kaikenlaisia laitoksia yritetään saada kodinomaiseksi niin on se aina eri.
 
Mirmeli kiitos vastauksestasi ja paranemisia, itselläki vasta ollut tuollainen pitkäkestoinen flunssa ja poskionteloihinhan se oli mennyt ja antibiootit kyllä auttoivat. Eihän se ole kuin about viikon kuuri, kyllä minä sinuna menisin lääkäriin, oma terveys ennen kaikkea. :)

Niin ja kysyit, ollaanko puhuttu aiheesta... kyllä ollaan! Voi, niin monia kertoja tässä vuosien aikana... suurin syy miehen mukaan on hänen väsymyksensä ja toisaalta aloitekyvyttömyys (tätä muissakin asioissa hänellä), kuulemma useinkin tulee hetkiä, jolloin olisi "sillä tuulella", mutta jotenkin se ehdottelu ja flirtti sitten jää. ei ole spontaani tai romanttinen luonteeltaan. Olen toki itseäni syyttänyt ja syyllistänyt ja mutta turhaa se on; olen aivan normaalin näköinen, sieväkin, nuori nainen, miehen mukaan kyse ei ole siitä, etteikö haluaisi minua tai pitäisi seksikkäänä. Hän on vaan sellainen luonnonoikku mieheksi, ettei koko ajan himot hyrrää o_O ahdistaa vaan, kun halut ei kohtaa. Mielikuvitusta käytetään kun sille päälle satutaan, ennen enemmän, nykyisin vähemmmän, itse olen kokeilunhaluinen ja mieskin oli ennen mutta... :smiley-ashamed005 eipä enää. Kyllähän tämä minua paljon mieityttää ja olen itkenyt, raivonnut asiasta, mutta myös keskustellut asiallisesti ja kysynyt miehen mielipidettä. Hän on niin erikoinen persoona, kaikki mielipiteet pitää väkisillä tonkia esiin! Mutta olen jo "tottunut" ja toivoa on paremmastakin, sillä silloin kun seksiä on, se on onneksi nautinnollista ja se auttaa jaksamaan :rolleyes: lähinnä pelottaa se, että onnistuuko raskaus kun on niin vähän niitä yrityskertoja :D ja että kuoleeko seksielämä sit lopullisesti vauvan tulon myötä... mut turha kai tällasia on etukäteen murehtia :) tulipa kuitenkin parempi mieli kun sai vuodattaa ajatuksia! :signs001

Ja Elmiina, en ole varma oliko viestisi osoitettu minulle, mutta anyway, kiva että sinä olet löytänyt uuden parisuhteen, jossa olet onnellinen :) toki edellinen suhteesi kuulostaa hieman samalta, kuin mitä itsellä, mutta ehkä näistä vielä selvitään... :) keskusteltu ollaan paljon, tuntuu vaan miehellä unohtuvan aina seuraavana päivänä kaikki mistä ollaan puhuttu sen 100 kertaa... ja olen kyllä syyllistänyt/painostanut häntä synkimpinä hetkinäni :sad001 mutta enää ei ole ahdistus aiheesta niin suuri, vaan keskustelemalla eteenpäin!

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :dance018
 
Justiina juu siulle yritin vastata vaan ehti tulla viesti väliin kun kirjoitin :) Meillä se olin minä joka lopulta lähti, vaikka toive lapsesta oli kova niin itsellä tuli vastaan se ajatus että jos seksielämä on tätä nyt niin entäs sitten lapsen synnyttyä. Jos sitä lasta saa edes alulle.

Miulla toi söi itsetuntoa ja pahasti, olin vielä ravintola-alalla töissä missä toki humalaiset miehet kehui päivät pitkät. Olihan niillä takuulla taka-ajatuksia mut miulle oli ihan hirveä ajatus että tässä mä nyt oon, töissä miehet vaa kehuu ja kotona saan vongata ja ruinata sitä seksiä ja jos sitä saan se harvoin tyydyttää mua. Ja että oon alle 30-vuotias ja ihan kohtuu nätti, tähänkö miun seksielämä on nyt tuomittu lopuksi ikää.

Tietty nyt on niin tuore suhde vielä et paha sanoa kuinka tässä ajan kanssa eletään. Ite oon oppinu ottamaan ne kömpelötkin lähestymiset mieheltä vastaan ja seksielämä on nyt jaettu vastuu eikä vaan miun niskoilla. Plus että miullakin aiempi mies oli just sellainen et kaiken sai kiskoa pihdeillä ulos jos asioista halus jutella. Eikä tavallaan ikinä voinu luottaa siihen mitä se sanoi kun se halus olla miulle niin mieliks et kaikki oli tavallaan "kyllä kulta" eikä saanu sen miehen todellisia mielipiteitä tai ajatuksia ikinä esiin vaikka kuinka yritti kaivaa tai kysyä. Sit just käytöksestä näkyi et mikään ei muuttunut, sanoi vaan että muuttuu ku halus olla mieliks eikä halunnu loukata...
 
Meillä on onneksi vuokra-asunto (en nyt muista että kuka sitä kysyi) :) Ja saatiin uudempi asunto tilalle, tosin se on vähän pienempi. Menee kuitenkin toistaiseksi. Saa nyt nähdä kun miehen kanssa kumpikin haluttaisiin muuttaa omakotitaloon ja mieluiten maaseudulle. Vielä vaan ei oo varaa omaa taloa hankkia...

Kieltämättä meillä on aktiivista makuuhuoneen puolella. Ehkä se johtuu siitä, että meilläkin on tuore suhde. Hieman sinänsä pelottaa, että kumpikin olemme valmiita vauvalle kun sen aika koittaa. Ehkä molemmilla alkaa ikä tulla vastaan pikkuhiljaa ja kun kerta varmuus on toisesta niin mitä sitä odottelemaan.

Mies kyllä tietää palstailustani ja joskus luen hälle mitä täällä jutellaan :D Ei hän niin kiinnostunut ole, mutta kuuntelee kyllä :) Ja "termitkin" hänellä on suunnilleen hanskassa :D
 
Freyja86 kiva että on muitakin tuoreessa suhteessa. Meillä miehellä on lapsia jo ennestään joten hän kyllä tietää mihin on joutumassa :) Itelle taas ollut hyvin nuoresta pitäen selvää että niitä lapsia haluaa ja tosiaan ikää molemmilla sen verran, ettei ole juuri aikaa odotella. Mies on 43 ja minä 29.

Ja kyllä ymmärrän ettei miulla tällä iällä ole "oikeasti mitään hätää." Vaan ensinnäkin kun ei voi tietää tärppääkö ekasta vai meneekö kolme vuotta vai tärppääkö ollenkaan. Ja toisekseen kun itsellä on ollut toiveissa aina *vähintään* kolme lasta. Niin kyllä hirvittää että on näinkin myöhäiseen jättänyt.

Täyttä varmuuttahan ei ikinä voi olla mistään. Itellä päätös lähteä tähän näin nopeasti oli osittain todella kovaa vauvakuumetta ja osittain se, että mitä tuota miestä nyt tuntee, niin kaikki on mahdollista sopia ja hoitaa hyvin. Ensinnäkin uskon sen takia suhteeseen, koska aivan kaikesta on mahdollista puhua ilman, että jompi kumpi vetää herneet nenään. Loukkaantua saattaa kummatkin joskus, mutta aina päällimmäisenä halutaan selvittää asiat. Eikä oteta nokkiinsa, mökötetä ja kosteta tms. Plus sit että vaikka se ero tulis niin asiat voi varmasti hoitaa fiksusti kuten mies on kahden aiemman exän kanssa asiat lasten suhteen sopinut.
 
Täältä tuli nyt niin hyviä juttuja Justiinalle että siirryn suosiolla taka-alalle :D En tiedä mikä lasketaan tuoreeksi suhteeksi, mutta meillä on tämän 5vuoden aikana ollut kyllä vilkasta makuuhuoneessa. Yhdessä kohtaa oli erittäin kuivakausi mikä johtui mun masennuksesta ja se kyllä meinasi kaataa koko parisuhteen. Mies on erittäin aktiivinen, olen toki minäkin omalla tavallani mutta en meinaa perässä pysyä välillä. itseäkin on mietityttänyt myös tuo jos se vauva joskus suodaan että mitä jos seksi jää vähemmälle.. Mitä tapahtuu..

Ja Allison, otan kyllä antibiootit vastaan mielelläni jos ne saan mutta mietin vain että vaikuttaako johonkin.. Mutta kuten jos totesin niin ei kai sillä väliä kun ei tärppää muutenkaan :D

Mies kysy eilen että kenelle kirjoitat noin paljon, ja vastasin että vauvaforumille. Oli kovin kiinnostunut mitä täällä ja puhutaan ja etten saa hänestä mitään kirjoittaa.. On muutenkin kauhean tarkka tämän lapsettomuus asian kanssa, ei hän haluaisi kertoa kenellekkään.. -.-
 
Justiina89 Tervetuloa ja pakko sanoa, että tuo seksielämänne on juuri kuin meidän elämästä! Takuttu on, painostettu on, itketty on kun mies ei halua jne. ja ärsyttänyt on kun itse oon yleensä se joka tekee aloitteen sekä siitäkin on puhuttu, että kun muut kehuu mut tuntuu, että oma mies ei. Tällä hetkellä kuitenkin oon ihan tyytyväinen meidän elämään. Välillä kyllä pyörii mielessä, että eikö siksi vielä ole tärpännyt kun niin vähän pupuillaan, mutta ajoitus on tärkein. Mies on kyllä nyt ruvennut tekemään aloitteita vaikka minä vieläkin teen niitä enemmän mutta oon kuitenkin ihan tyytyväinen että mieskin yrittää :) ja vaikka pupuillaankin juuri noin 1-2 kertaa viikossa tai kahdessa niin se riittää minulle kunhan vähän enemmän panostetaan oviksen aikana :) ja kun itse lopetin pillerit niin halut eivät juuri muuttuneet joten sekin on niin yksilöllistä :) Pienenä vinkkinä sulle kun ollaan niin samassa tilanteessa ton makkarin puolesta, että oviksen aikoihin ei kannata miestä painostaa tai ainakaan huutaa korvaan koko ajan että ''pannaan nyt..nyt pitää kun on oviksen aika jne!'' meillä se ei oo tuottanut tulosta ja sen on moni täällä huoamnnut että mies vaan pelästyy ja halut katoo. nyt tässä kierrossa ekan kerran kokeilen niin että en kerro miehelle että nyt on ovis vaan vonkailen muka muuten vain ;) katsotaan kuinka käy... :) suhde meillä on mielestäni muuten kunnossa. Ja yritys kerta 6 on tämä joten on aika kokeilla muuta taktiikkaa... mies kyllä haluaa lasta! Mut ei ehkä ihan tajua aina kuinka tärkeää tää todella mulle on...

siitä tulikin mieleen, että etäs tuttu pariskunta saa lapsen. sain juuri tietää ja se oli kyllä kuin nuoli ois lentänyt läpi sydämmen. Ja vielä heti oli tärpännyt. huoh.
 
Ai niin! ja mies tietää että pyörin foorumeilla, mutta en tiedä hoksaako se että kirjoittelen tänne en ole sit suoraan sanonut eikä sitä kyllä niin kiinnostakkaan :) parempi ehkä ku ei tiiä niin saan rauhas vapaasti kirjoitella ja purkaa ajatuksia. :)
 
Joku kyseli mistä tuollaisen sylkitestin saa. Yhden vastauksen taisikin jo saada, mutta voin vielä sanoa että tuo omani on mammaksi.fi sivustolta. Ja tosiaan ei tarvitse tilailla uusia vaan tuolla samalla voi testata aina uudelleen. :>

Tervetuloa Justiina ja onnea yritykseen sitten kun pääset ehkäisystä eroon. Meillä sänkypuuhailu on vaihtelevaa. Toisinaan voi mennä viikkokin niin ettei tapahdu mitään. Toisinaan taas, yleensä oviksen paikkeilla, ennen kuukautisia ja heti niiden jälkeen voidaan pupuilla muutaman päivän ajan joka päivä (kutsutaan miehen kanssa näitä aikoja kiimaksi leikillämme :p ). Minä teen aloituksen useammin, mutta mieskin sentään joskus. Kaikkiaan ollaan molemmat ihan tyytyväisiä seksielämäämme. Yhdessä ollaan oltu reilu neljä vuotta, mistä naimisissa kaksi vuotta. Muut on jo sanoneet paljon kaikkea viisasta, että en viitsi toistella kaikkia samoja asioita. Hienoa että pystytte keskustelemaan asiasta.

Mieheni tietää että olen täällä. Ei hän asiasta mitenkään erityisen kiinnostunut ole. Toisinaan kyselee, mitä me täällä puhutaan/mitä kirjotin tänne. Molemmat ollaan muillakin foorumeilla, joten tänne tulo oli tavallaan luonnollista tässä elämäntilanteessa ja mieskin pitää sitä ihan normaalina ja neutraalina tai positiivisena asiana. Olipa Mirmeli miehesi suhtautuminen nuiva. :\

Freyja, toivottavasti sairastelut loppuu kun pääset pois homeasunnosta. Tsemppiä oviksen hyödyntämiseen.

Allison, vieläkö se digitesti on kaupan? Jos on, oisin kiinnostunut. Ei sillä että nyt olisi tarvetta, mutta kuitenkin vielä joskus tärppää ja kumminkin haluan tarkistaa digitestillä.

Hmmh, tuntuu että oli jotain muutakin sanottavaa, mutta ehdin jo unohtaa.
 
Vargynja, ei mieheni oikeastaan palstailulle ole nuiva mutta jotenkin tämä yhteinen ongelmamme on hänelle iso pala. Eipä hän muutenkaan kauhean hlökohtasista asioita tykkää huudella muille.. Minä taas olen avoimempi ja kertomalla asiat niin kuin ne ovat, säästyttäisiin paljolta mielipahalta.. Mutta yhdessä tässä ollaan ja kunnioitan mieheni mielipidettä.

Onneksi minulla on teidät :) tämä on ollut pelastukseni viime kuukausina. Nyt pitää mennä maate, flunssa ottaa taas voiton. Jos huomenna saisi apua tähänkin.

Mukavaa alkavaa viikkoa! <3
 
Äää.. nyt tulee OmaaNapaa mutta pakko hihkua, ystävä sai ipanan tänään, tuntuu kun ois sukuun tullut kun ollaan oltu polvenkorkusesta ystäviä, on kun veli jota mulla ei ole ollut.. Aikuisiällä erilleen kasvettu mutta hurjan tärkeä on edelleen ja oon vaan ihan käsittämättömän onnellinen nyt tuosta syntyneestä pikkujäpästä. Olin häistä ja uutisesta ja nyt tää uutinen pitänee mut tolkuissani tulevan tiukan kuukauden vaikka meinais kuppi mennä nurin.
Omat yrittelyt tai TJOT ailut alkanee enskuussa vasta mutta tässä tuli joku "viimehetken" paniikkikin ("ei musta oo mihinkään ja oisin kelvoton äitikin varmaan" ajatukset ja että "onko se sit siin, mun elämä on vaa vaippoja seuraavat 100v", eli kaikkee naurettavaa) niin hyväkin että saa tasotella päänsä eka. Mies oli tukipilari ja jaksoi vaikka vähän hajosin tuossa kaikessa hetkeksi. Sanoi että pysytään nyt vaan suunnitelmassa vaikka jo aloin miettiä että paree ku tälläne vanha akka mitää muksua ala ees koittaa, pilaan vaa kaikkien elämän yms säälittävää kitinää.
Mutta oon vaan kerta kerralta, vuosi vuodelta onnellisempi ukosta kun jaksaa tällästä elosalamaa joka murehtii koko maailmaa välillä vaikkei tarvittis.Ties kertoo että ko murehin tai ees aattelen tollasta, meinaa et must tuliee hyvä äiti. Multa se ton tosin oppinu, kun joskus järkeilin aikanan murehtimisieni päälle että ei VOI mennä ihan pieleen kun murehtii ja miettii asioita tälleen etukäteen. Se on merkki siit että on vastuuntuntoa ja moraalia tms. Toivotaan että pitää paikkaansa :)

Lisäilen tänne kommentteja, kuten sanottu, vähä hoppua pukannu ja tulee pukkaamaan mutta josko tässä taas tasottus tuo muu elämä senverta että ehtis täälläkin vähän jorista :)

Starr: Onneks ei käyny pahemmin. Se on joskus niin pienestä kiinni, ollut itselläkin noita "pienestä kiinni" tilanteita, niit on kamala miettiä kun tajuaa mitä melkein tapahtui. Onneks mies on kunnossa, kyllä sitä pääsee pupuilemaan onneks myöhemminkin(vastaan siihen siis ettei huvittanut siinäkohti hommailla kun toinen oli kipeä) :)

Nonna- kurja kuulla että muiden raskautumiset kirpoo, ymmärrän sen hyvin, mutta ajattelin itse asian niin että se että muilla on vauvoja, ei ole mitenkään fyysisesti oikeasti pois minulta, eli edelleen on mahikset, oli heillä pientä taikka ei. Sanoisin vaikken muita ole mikään neuvomaan ja sulla on yritystä takana, mulla ei, mutta että vaikka tuntuu pahalle, yrittäkää keksiä niitä positiivisia juttuja ja olla noteeraamatta niitä tylsiä ikäviä sen minkä mahdollista on. Pätee siis yleisesti, ei vaan ipanajuttuihin.
Olen lähiaikoina huomannut että saa välillä ihan oikeasti tapella itsensä kanssa ettei solahda sinne kakka-ojaan ajatustensa kanssa kun on niin paljon kaikkea tylsää stressaavaa ja ikävää ympärillä. Unohtaa katsoa niitä kivoja juttuja ja haaveilla, huomata miten hyvin asiat on NYT ja mitä kaikkea on saatavilla. Joku asia kauempana, joku lähempänä. Kun saa kammettua sen valtasuhteen päässään oikein päin, on taas helpompi uskoa huomiseen ja kirjoittaa kannustavasti(niinku tällee, olevinaan :D ). Helpolla lähden siihen rutkutuslinjalle ja yhtäkkiä onkin sitten OIKEASTI pjasha olo. Eli pakko tsemppaa, muuten löytyy vollottamasta sängynpohjalta. Done that, en taho uudelleen.

MUTTA huomasin että te ootta puhuneet miekkosen kans ja oot tosi iloinen ja innostunut, päättäväinen ja positiivinen vauvautumisen suhteen, jee! :) Se on hyvä, ja kyllä se vaavi sielt teille tulee :)

Justiina89
Täällä samis, yrittämisen aloittamisen odottaja, teretulemas joukkoon :)


Mirmelin kysymykseen, meillä miekkonen tietää että jotain kirjottelen tänne, ja sanoinkin sille että en meidän petihommia täällä ala erittelemään ihmeemmin kun ei simmeemmin laskeskella ni ei tarttene, TJOT. Eli kun tietää että en jaa koko elämäämme täällä yksityiskohtaisesti, on vaan tyytyväinen että mulla on joku paikka missä on muita vaihtelevasti inostuneita ja jännittäjiä :)
 
Allison, vastasin viestiisi (ja laitoin sähköpostia). En tosin tiedä teinkö oikein, kun en ole täällä ikinä ennen täällä laittanut muita kun näitä julkisia viestejä.
 
Tervetuloa Justiina89! :)

Tämän kuukauden piti olla tauko kuukausi ja tässä mä taas oon jännityksestä sekopäisenä ettimässä kaikkia oireita. :laughing002 Alavatsaa juilinut joitakin päiviä aina vasemmalta puolelta ja väsyttää ihan sairaan paljon. En yhtään tiiä miksi mulla on nyt niin toiveikas olo, kun monta kuukautta on menny ihan epätoivoisena. Tämmöstä jännityksen tunnetta mulla ei oo varmaan kertaakaan ollu koko yrityksen aikana! :) 6 päivää vielä teroja ja sitten jänskäämään alkaako menkat vai ei! Toivottavasti älyävät jäädä tulematta, mutta en aio masentua vaikka tulisivatkin. :)
 
Justiina89 Olen iloinen, että otit tämän ei-niin-aktiivisen petielämän puheeksi. Luulin jo olevani ainut tämän ongelman kanssa painiskelija (mielummin painiskelisin mieheni kuin ongelman kanssa :happy090). Olen kateellisena lukenut muiden aktiivisuutta ja haaveillut, että kumpa meilläkin olisi noin... Ja olihan se alussa. Viime vuodet on kuitenkin ollut olevinaan täynnä kaikkea surua, työstressiä ja väsymystä, joiden piikkiin olen yrittänyt asian laittaa. Todellisuudessa syytän itseäni; en vain ole tarpeeksi viehättävä ja tämän takia hän ei vain halua minua. On tullut vähän vatsaa ja jalastanikin löytyy useammin gollegehousut kuin stay upit... Näistä asioista miehenikin huomauttelee, mutta väittää ettei vaikuttaisi haluttavuuteeni. Hän on vain väsynyt. Blaah! Arvatkaa vaan uskonko tätä! No en! Ja okei, voisin panostaa itsekkin enemmän ja laittaa vaikka ne stay upit jalkaan, mutta samat vatsamakkarat minulla on siitäkin huolimatta (eikä ne makkarat ole oikeesti edes niin pahat). Olenkin todennut, että suurin syy tähän laimeaan petielämään on heikko itsetuntoni. Toivoisin mieheni vahvistavan tätä, mutta häneltä taittuu paremmin negatiiviset huomauttelut kuin kehut. Kaipaan kehuja! Kuten ainakin Elmiina kertoi, niin ennemmin ne kehut kuulisi omalta mieheltä kuin vierailta taka-ajatuksia omaavilta humalaisilta miehiltä baarissa. Tosin kelpaavat nekin paremman puutteessa. Aika epätoivoista :confused5

Mutta ehkä se aktiivinen aika koitttaa taas meille, ja sitä odotellessa takerrun väitteeseen: Ei se määrä vaan se laatu! Eli silloin kun sitä on, niin kyllä kelpaa! Nyt vielä kun se "laatu" osuisi oikeaan ajankohtaan ja tuottaisi sen toivotun lopputuloksen... Sitä odotellessa vedän vatsaa sisään, ja ehkäpä yllätän mieheni joku päivä laittamalla stay upit gollegehousujen alle... Heh!

Kummasti helpotti asiaa jo se, että sai sanottua tämän ääneen. Ihana palsta, ihana te <3

Niin ja mieheni ei tiedä palstailustani. En palstaile enkä muutenkaan surffaile kotona netissä juuri ollenkaan, pelkästään töissä... Hups :)
 
Kommentoin nyt mäkin tohon seksikeskusteluun. Meillä touhutaan usein(joskus jopa pari kertaa pv.) ja vähän siellä täällä ja kokeilunhalua löytyy, mutta homma on mennyt vähän liiaksi vauvan teoksi. Ainakin mun osalta. Huomaan itse monesti ajattelevani ihan kaikkea muuta kuin itse nautintoa ja ryhdyn hommiin ihan vain että saisin siittiöt sisälle ja kun mies laukeaa niin mulle on ihan sama lopettaa. Meillä usein menee niin että minä teen aloitteen. Ja silloin kun mun tekis oikesti mieli, niin mies pelaa mielummin ipadilla.:angry9 Pitäs varmaan vähän jutella...
 
Plah, kyllä täällä sitten on sekä poskiontelotulehdus, että korvatulehdus :/ olo on kuin rekan alle jäänyt mutta pakko sitä on lähteä harrastusten pariin ettei ihan jää jälkeen.. :/

Anteeksi kun nyt en kommentoi, mukana hengessä kuitenkin :)
 
Naapantuura, on kyllä "mukava" että on olemassa kohtalotovereita tässäkin, ei-niin-imartelevassa aiheessa... :) ja kiitos kaikille muillekin kannustavista kommenteistanne, seksielämiä on näköjään niin monenlaista kuin on parisuhdetta/ihmistäkin... :confused013 onneksi tilanteemme ei ole kuitenkaan ihan toivoton!

Starr kiva kuulla, että oot positiivisella mielellä, toivottavasti sulla lykästää pian! :thumleft

Mirmeli kyseli, että tietääkö mies tänne kirjoittelusta... no ei nyt suoranaisesti, mutta on varmaan huomannut, että selailen vauvafoorumeita. Varmaan hänen suhtautuminen olisi samansuuntainen, kuin Mirmelin miehellä, että ei niin tykkää, jos meidän "henk koht" asioista kerrotaan muille... mutta täällä kirjoitetaan anonyymisti, joten luulisin etten hänen yksityisyyttään kovin loukka tänne kirjoittamalla, tämä on kuitenkin henkireikä!

En nyt tällä kertaa ehdi enempää kirjoittaa, mutta "kuulemisiin" myöhemmin :) :dance008
 
Justiina: ja muutkin :D en sen enempää kommenttia ole tästä saanut. Eilen hyvän tahtoisen kommentin että onko forumeilla ongelmia kun tuskailin yhdn tietokoneohjelman kanssa :D alko vaan mietityttää että miten teillä kun huomasin kirjoittavani aina vähän "salaa". Yllätyin itsekin vaikka emme ole sen enempää edes aiheesta puhunut. Mutta toi ettei asioista saa puhuua niin luulen ettei hånen yksikään ystävänsä tiedä mitä meillä on meneillään. Toisaalta hän on myös minun kallioni joka nostaa mut ylös kun tipun liian alas :) <3
 
Iltaa kaikille :)

Mulla on ollut jo muutaman päivän sellainen "warm and fuzzy feeling", johtunee siitä, että paras ystäväni lapsuudesta lähtien sai vastikään esikoisensa ja näin hänet viime viikonloppuna. :love017 kun pidin häntä sylissä, tuli sellainen olo, että tämä tuntuu oikealta! Ja olen jo ikävöinytkin pientä tulevaa kummityttöäni. Kuinkahan mahtavalta sitten tuntuu pitää omaa lastaan sylissä, varsinkin sen ensimmäisen kerran? Eihän sitä voi kuin yrittää kuvitella me, jotka esikoista toivomme/yritämme. Toivotaan että me kaikki saamme sen kokea! :signs003

Mirmeli, ihanaa että miehesi on sinulle tuki ja turva, niin minunkin mieheni mulle, vaikka omanlaisensa jäärä onkin :laughing002

Mites naiset, uskotaanko täällä "vippaskonsteihin", kuten greippimehuun, lapsen yrittämisessä? Ja mites se greippimehu sitten auttaa? :confused004 minä kun olen niin tietämätön näissä asioissa. En siis tarkoita sitä, että esim. greippimehun juominen olisi väärin, pikemminkin kysyn teiltä vinkkejä ja kokemuksia :) itse en ainakaan aluksi osta mitään ovistestejä, kun ei kierron pituudestakaan ole mitään hajua. Ehkä sitten, ku pari kiertoa menee ja alkaa tulla kärsimättömäksi :wink

Niin ja olikohan täällä jo puhetta siitä, että tietääkö teidän lähipiiri/ystävät vauvahaaveista? Mä oon kertonu parille läheisemmälle ystävälleni ihan suoraan jo aikoja sitten, on ollut helpotus puhua niiden kans aiheesta ja suunnitella tulevaa. Mies tuskin on ikinä puhua pukahtanut aiheesta mitään kenellekään :D Sitten kun itse yritys alkaa, niin en ole varma haluanko siitä kertoa... entä jos se ei onnistukaan ikinä, tai menee tosi kauan? Silloin ei jaksaisi ehkä kuunnella uteliaiden kyselyä... Ehkä kuitenkin näille läheisimmille ystävilleni avautuisin, he kun tietävät siitäkin, että ehkäisy olis tarkoitus pian lopettaa, joten ois outoa sit yhtäkkiä väittää, että "eeeei me mittää lapsia olla suunniteltu..." o_O

Eipä mulla muuta, mukavaa viikkoa kaikille, perjantai lähestyy! :smiley-bounce012
 
Takaisin
Top