Todellakin Starr, jotenkaan mulla ei ajatus kulkenut. Pidä salaa sullekin peukkuja pystyssä
Ja mä kans kattelin samaista sarjaa ja olihan se ihana huomata kuinka fiksu nuori äiti siellä odotteli pienokaista. Ikävä kyllä sama kateus heräsi myös minuun ja minun oli tosi vaikea eläytyä vaikka parikin kertaa huomasin silitteleväni omaa mahaani

Ensi kertaa raskaana, vahingossa, ja kaikki meni hyvin. En tietystikään kenellekään toivo keskenmenoja tai kätkytkuolemia tai muita geenivirheitä. Mutta olin vain niin kateellinen, kuinka onnellinen äiti siellä suunnitteli omaa elämäänsä vauvan kanssa.. Itse kun jo testatessa on sellainen tunne, että ihan turhaa sitä testailee kun negaa se vaan näyttää.

Voi kun osaisi elää stressaamatta ja pelkäämättä. Parasta muuten oli vielä kun eilen katsoin sitä Sivuraitella-sarjaa, jossa on syrjäytyneitä nuoria. No, eiköhän se yks pimatsu siinä sitten todennu olevansa raskaana. Huoh..
Ei merkkiäkään tädistä ja olen nyt niin kahden vaiheilla testailla vai eikö. Ei se tilanne testaamalla tietenkään parane ja pelkään taas pettyväni.
Rinnat ovat nyt olleet arat melkein kaksi viikkoa. Eikös se kerro jostain hormonitoiminnasta? Eikai ne nyt voi ihan mielettömän kauan kipuilla muuten vaan? Mutta toisaalta olen alkanut pohtimaan, että eikai vaan kroppa itse pidättele tätiä, kun toivon niin hartaasti olevani raskaana. Kerran yli 50+ kierrossa täti vihdoin tuli, kun olin samaisena aamuna saanut CB digitaalisella negan. Sitä ennen olin tehnyt monta liuskatestiä, joiden ajattelin olevan vain viallisia.