Kiitoksia vaan kaikille tervetulo-toivotuksista, otan ne ilolla vastaan. Täällä tulee käytyä palstailemassa kyllä useammankin kerran viikossa ja on mukava, kun on muitakin samassa tilanteessa olevia, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia.
Meillä täällä lasketaan kuumeisesti päiviä, ei...ei kylläkään ovispäiviä vaan päiviä siihen, kun miehen koeaika loppuu. Mitenkään erityisen tarkkoja ei kyllä olla oltu viime aikoina ehkäisyn suhteen, että raskautuminenkaan ei ihan mahdottomuus ole, mutta epäilenpä, ettei se ihan suunnittelematta napsahda. Ei ainakaan tule äkkiseltään mieleen, et oltais sellasina päivinä pupuiltu.
Mä oon itseeni ihan raivona, tai siis mun ajatuksen juoksuun. Mulla kun nää tunteet hiissaa eestaas, välillä olisin niiiin valmis raskauteen/äitiyteen ja välillä keksin tuhat syytä, miksi (muka) kannattaisi vielä odottaa. Mut oikeesti en mä halua lykätä enää, kun sit "oikeaa aikaa" ei vaan ole. Jonkun pitäis vaan sanoa mulle, et nyt lopetat sen jahkaamisen ja alat hommiin, kun niitä syitä ja pelkoja tän asian lykkäykselle löytää kyllä varmasti aina, jos niitä oikein etsii.
Sen oon päättäny, et sit jos se miehen työpaikka varmistuu, niin sit ei ainakaan enää estellä
mitään, mies on samaa mieltä. Sitä en vielä tiedä alanko nyt alusta asti vielä
suunnitelmallisesti ovista laskemaan vai annanko asioiden mennä omalla
painollaan. Mulla kun on tapana ressata kaikesta, niin ei välttis ole
hyvä, jos alan hulluna sitä ovista miettimään ja sen mukaan elämään.
Huoh...et tällasta tänne.
Tsemppiä kaikille
oviksen bongaajille meneillään olevaan kiertoon ja oikein paljon plussatuulia jo sen ohittaneille!
