★The Tammikuu!★
- Ketjun aloittaja TaTaa
- Aloituspäivämäärä
Mäkin menin illalla miehen seuraks sänkyyn köllimään kun se pyysi, nukahdin sitten siihen! Muutaman kerran yöllä heräsin vinkkaan miehelle että vois taas vähän vaihtaa asentoo kun naapuritkin herää kohta norsaukseen (ja me asutaan kuitenkin oktssa!) mut muuten heräsin vasta ku tyttö tuli seiskan aikaan naaman eteen pyöritteleen isoja silmiään. Kun sain omia silmiä varovasti raotettua, tyttö sanoi muikeesti että mooooooooi. ♡
Torakka
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kyllä meilläkin mies auttaa jos pyyttää, mutta tuntee mut niin hyvin että en vähästä välitä ja taistelen itsekseni. Vähän niinku lapsilla "minä ite" vaihe.:) Ja toistaseks oon pystynyt ite hyvin pukee ja touhuu kun maha on niin pieni, eikä kipuja ole ollut kamalasti. Ajattelee varmaan että turha tuohon on mennä säätämään pyytämättä, tulee pian korville.
Ihanaa kun pitkästä aikaa on saanut nukuttua melkein koko yön, en valvonut kuin pari tuntia viime yönä närästyksen takia. :) Mä oon kans pystynyt ilman apuja touhuileen koko raskauden ajan. Maha ei oo ollut tiellä pahasti ja oon nostellutkin kaikkee ilman apuja. Ainoo mitä raskaus on vaikeuttanut on liikkuminen, ei mikään normi kävely vaan esim ulkoilussa alkaa supisteleen niin pahasti et siitä ei tuu mitän. Mut muuten kävelen ihan normisti ja ei oo tarttenut lyllertää vaivojen kans! Et helpolla oon päässyt!! Oon siitä kyl miehelle kuittaillutkin kuin helpolla se on tän raskausajan päässyt!
Oon siitä kyl miehelle kuittaillutkin kuin helpolla se on tän raskausajan päässyt! 
Emmä tosiaan tiedä mitä se siellä teki, mut ilmeisesti pelkillä käsillä. Ultra oli eka, siitä arviot. Se tehtiin ihan päältä.
Ja siitä alkaen ollu liikkuminen vaikeeta. Jalkoväliin sattuu ja mahaki kovettelee kokoajan. Sukkapuikkoja viuhuu jatkuvasti. Eritoten makuulla olo on kivuliasta. Mieluummin oisin ollut kivuton siihen synnytyksen käynnistymiseen saakka, ku nyt sitten pahimmillaan monta viikkoa vielä kärsiä tällaisesta, kokoajan...
Onneks oon aina vähän aikasessa. Ei meinannu auto lähtee käyntiin (vähä huono akku + pakkaskelit) mutta onneks sain sen käyntiin ja pysy käynnissäkin vielä tyhjäkäynnillä. Piti antaa hetki lämmitellä itteensä ja sit ajella tähä neuvolan pihaan. Ois tullu muuten kiire neuvolaan.. Saa nähä vaan millä mää pääsen poies täältä, kun en tajunnu varulta ottaa sitä akkulaturia mukaan :D
Hyvä hyvä!
Täällä oli niin kauniit kolme päivää, tänään melkein nollassa ja paljon harmaampaa. No, päästiinpä nauttimaan kauniista säästä kävelyllä miehen ja koirien kanssa.
Tuntui ihanalta, että osui vapaisiin (vaikka mies maanantaina töihin menikin) noi kauniit auringonpaistepäivät. Melko usein kun ne tuntuu menevän ohi työpäivinä.
Täällä oli niin kauniit kolme päivää, tänään melkein nollassa ja paljon harmaampaa. No, päästiinpä nauttimaan kauniista säästä kävelyllä miehen ja koirien kanssa.
Tuntui ihanalta, että osui vapaisiin (vaikka mies maanantaina töihin menikin) noi kauniit auringonpaistepäivät. Melko usein kun ne tuntuu menevän ohi työpäivinä.
No joo oli kyllä nätit kelit muutaman päivän! Oli kiva käyä jäälläkin ku ei ollu liukasta, mutta oli tasasta :)
Täälä pyryttää nyt vähän lunta ja tuulee :/ Kai se on silti illemmalla käytävä lenkillä ni jos nää supistukset sais vielä taas potkua :)
Täälä pyryttää nyt vähän lunta ja tuulee :/ Kai se on silti illemmalla käytävä lenkillä ni jos nää supistukset sais vielä taas potkua :)
Sain nukuttua 5 tuntia putkeen! Ja sen jälkeen vielä 4h torkkumista. Oli niin virkee olo että vedin aamukävelyn päälle vielä kotizumban ja -jumpan. Supistuksista ei tietookaan, mutta käsien ja jalkojen kutina on kyllä lisääntyny tällä viikolla. Pitää kysyä neuvolassa perjantaina että tartteeko mennä verikokeisiin ja tsekkailla sitä raskaushepatoosia. Onko kellään ollu sitä?
Täällä yksi tammimamma, joka on tähän mennessä vain aktiivisesti seurannut palstaa ja lukenut muiden keskusteluja. Ensimmäistä odotetaan ja la 30.1, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä. Paljon olen teiltä kokeneemmilta oppia ja tietoa jo nyt saanut. Kärsin aika pahasta synnytyspelosta ja utelenkin onko täällä kohtalotovereita. Neuvolassa olen ottanut asian puheeksi jo ekalla käynnillä. Olen päässyt keskustelemaan kätilön kanssa ja tällä hetkellä olen sillä kannalla, että alatiesynnytystä lähtisin "kokeilemaan". Koko- ja synnytystapa arvio oli maanantaina ja kuulemma ollaan sopusuhtainen pari ja pitäisi mahtua syntymään normaalisti. Mutta tosiaan minullakin jo tuo parilla sormella tehty tutkimus sattui jonkun verrankin, niin pisti taas miettimään, että mitenkäs sitten synnytys.
Luulen, että se kipu on erilaista synnytyksessä - en tiedä. Haluan uskoa, että sitä vaan kestää eri tavalla. Toisaalta kipua voidaan myös helpottaa sekä lääkkeellisesti että ei-lääkkeellisesti.
Esim. yleensä kuukautiseni eivät ole olleet kivuliaat, mutta kerran ne olivat todella, todella kivuliaat (lähes nyrkin kokoisia limakalvon palasia tuli ulos). Liikkuminen auttoi, vaikka ensisijaisesti en olisi halunnut kivun vuoksi liikkua. Uskoisin, että kokeilemalla voi löytää helpotusta; kuumasta suihkusta, jumppapallosta, kävelystä.
Harmittaa, ettei synnytyslaulamista ole missään opetettu, mutta ajattelin kokeilla semmosta matalaa hyrinää, jos se tuntuu luonnolliselta. Uskon, että sillä voi rentouttaa elimistöä ja jossain määrin hallita kipuakin. Aika kuitenkin näyttää, koenko sitä mitenkään hyödylliseksi tai omakseni.
Lisäksi aion pyytää, että kipulääkitystä tarjotaan aktiivisesti. Niin kauan kuin kestää ilman en aio ottaa, mutta kun kipukynnys alkaa ylittyä, haluan kivunlievitystä.
Kivuttomasti en usko synnytyksen menevän, mutta jotenkin haluan ajatella, että synnytyskipu tulee ja menee ja johtaa siihen, että keho valmistautuu ja vauva syntyy. Aion myös luottaa kätilöihin ja siihen, että oma kehoni pystyy. Jos sitten synnytys ei etene toivotusti, luotan että mahdollinen sektio sujuu hyvin.
Esim. yleensä kuukautiseni eivät ole olleet kivuliaat, mutta kerran ne olivat todella, todella kivuliaat (lähes nyrkin kokoisia limakalvon palasia tuli ulos). Liikkuminen auttoi, vaikka ensisijaisesti en olisi halunnut kivun vuoksi liikkua. Uskoisin, että kokeilemalla voi löytää helpotusta; kuumasta suihkusta, jumppapallosta, kävelystä.
Harmittaa, ettei synnytyslaulamista ole missään opetettu, mutta ajattelin kokeilla semmosta matalaa hyrinää, jos se tuntuu luonnolliselta. Uskon, että sillä voi rentouttaa elimistöä ja jossain määrin hallita kipuakin. Aika kuitenkin näyttää, koenko sitä mitenkään hyödylliseksi tai omakseni.
Lisäksi aion pyytää, että kipulääkitystä tarjotaan aktiivisesti. Niin kauan kuin kestää ilman en aio ottaa, mutta kun kipukynnys alkaa ylittyä, haluan kivunlievitystä.
Kivuttomasti en usko synnytyksen menevän, mutta jotenkin haluan ajatella, että synnytyskipu tulee ja menee ja johtaa siihen, että keho valmistautuu ja vauva syntyy. Aion myös luottaa kätilöihin ja siihen, että oma kehoni pystyy. Jos sitten synnytys ei etene toivotusti, luotan että mahdollinen sektio sujuu hyvin.
On se kipu niin erilaista synnyttäessä. Vertaanko kakkaamiseen? :D vatsa kovalla ja ilmavaivoja, kakkaaminen sattuu, mutta silti sen pungertaa ulos koska tietää että se hetkellinen kipu palkitaan ja olo helpottuu. :)
Karski vertaus mutta lähinnä tuli tuo mieleen!
Karski vertaus mutta lähinnä tuli tuo mieleen!
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Mä "lauloin" koko esikon synnytys ajan :D auttoi mua tosi hyvin rentoutumaan.
Mulla aikalailla sama tilanne! La 31.1. ja kävin kerran jo kätilön kanssa juttelemassa pelkopolilla, josta sain uskoa siihen että olen hyvissä käsissä ja kipupelkoni otetaan tosissaan. Eli alatiesynnytykseen lähdetään näillä näkymin. Huomena on kyllä vielä ultra että saa nyt sitten nähdä. Ja sain pelkopolilta vielä ajan suggestiorentoutukseenkin, vois olla kuulemma apua tälläselle superjännittäjälle :)