@Pakkanen hurjan tiukkaa vauvaliimaa ja lämpimiä rutistuksia sinne! <3 Toivottavasti progesteronituki auttaa ja pikkutyyppi pysyy kyydissä! Ihan silmät kostuu onnesta, ja sydämessä läikähtää. <3
@Trieste teilläkin aikamoinen matka jo kuljettuna. Toivottavasti onni kääntyisi ja hoidot auttaisi teitä saamaan oman lapsen syliin. <3 Oon miettinyt muuten itse tota samaa, että täällä jaetuista plussista on jotenkin helpompi iloita kuin lähipiirin plussista. Toki olen iloinen myös silloin, kun joku ystävä kertoo raskaudestaan, mutta ehkä täällä keskustelussa ilo on jotenkin syvempää. En tiedä, voisiko se johtua siitä, että täällä on saanut seurata monen matkaa ja moni on jakanut niitä kimpeimpiäkin tunteita ja pettymyksiä, ja ihmiset on täällä tosi avoimia, vaikka ollaankin nimimerkin suojissa. Lähipiirissä ei välttämättä tiedä mitään muuta kuin, että plussa tuli, eikä tiedä, onko yritystä vaikka ollut takana pidempään...
Ainakin mulle tänne on monesta tullut sillä tavalla läheinen, että heidän tarinoitaan luen mielenkiinnolla ja ihan päivittäin mietin monien kokemuksia, että mitenköhän sillä tai tällä menee ja miten jonkun alkionsiirto onnistui tai riittiköhän jollekin progesteronituki ja voi miten ihanaa, kun se yksi plussasi lopulta.
@Round2❤️ joo tungin ja tungin sitä testipäätä antaumuksella varmaan toista minuuttia sinne tietokoneeseen ja ihemttelin, että mikä piru tässä nyt on?!!?! xDDD Alkoholista oli puhetta, niin eipä oo itse tullut juotua sitä enää moneen vuoteen. Ei tee mieli, ja vaikka en oo mikään absolutisti eikä alkoholiin liity mitään intohimoja tai antipatioita, niin sitä korkeammaksi yhdenkin lasillisen juomisen kynnys kasvaa, mitä pidempään on juomatta.
Yksi syy, miks lopetin juomisen jo ennen kuin edes tiesin, haluanko lapsia, on se, että lisääntymisikäisten naisten syömisiä ja juomisia kytätään ihan tarpeeksi muutenkin. En halua, että kukaan voi mun juomisia kyttäämällä yrittää päätellä jotain siitä, olenko raskaana vai en. Puolison synttäreillä jokunen vuosi sitten olin nimittäin vesilinjalla, ja
kaksi eri naista tuli useampaan kertaan illan aikana kysymään, miksi en juo ja olenko raskaana ja
kyl sä voit mulle kertoo. No en ollut raskaana ja tämän myös heille kerroin, mutta tuntui, että mun yksityisalueelle tunkeuduttiin tavalla, joka ei ollut mulle fine. Että jos sua kiinnostaa, onko joku raskaana, niin odota rauhassa – sä saat kyllä tietää, kun aika on.
Viime aikoina en oo syönyt edes graavi- tai kylmäsavulohta, koska rakastan niitä, mutta en halua, että mun syömisiä kyttäämällä ruvetaan arvuuttelemaan siitä, olenko raskaana vai en.
Itselle ei ole tullut koskaan mieleenkään kyttäillä toisten syömisiä ja juomisia, ja jos olenkin kiinnittänyt johonkin huomiota, en ole siitä puhunut kenellekään – varsinikaan sille, kenen mahdollisesti arvelen voivan olla raskaana. Point being: ei kuulu mulle ennen kuin kuuluu mulle, ja ihmiset kertovat asiasta itse jos ja kun kertovat. Totuus selviää kyllä väistämättä aikanaan.
@Kali en varmasti voi edes kuvitella miltä susta tuntuu ja millaisia kokemuksia käyt parhaillaankin läpi. <3 En ole koskaan ollut raskaana, niin en ole kokenut sitä, miltä tuntuu saada kiinni toivosta ja sitten menettää se. Pienten lasten tai vauvojen näkeminen ei varmasti helpota oloa, ja uskon ymmärtäväni, miksi tunnet katkeruutta ja kyynisyyttä. Oletko saanut puhutuksi miehen kanssa ja mikä teillä on nyt fiilis jatkon suhteen? Aiotteko vielä yrittää nämä seuraavat kierrot?