Raskaaksi 2026

[Tuutikintytär]

Hyvää pääsiäistä tähän ketjuun! Täällä ihmettelen miten onkaan, että kaksi aikuista ihmistä on voinut käydä keskenään aivan eri keskustelun? Hieman sivuten aihetta myös, että naisilla ja miehillä voi olla hyvin erilaiset odotukset ja oletukset raskauteen ja perheenlisäykseen liittyen, ja kuinka esimerkiksi lapsettomuuspelon kanssa tieto varmasti lisää tuskaa.

Mehän ollaan siis miehen kanssa jo pari vuotta sitten juteltu lapsisuunnitelmista, jolloin kerroin hänelle lapsettomuuspelostani. Hän tokaisi siihen silloin, varmasti lohduttaakseen, että ainahan me voidaan adoptoida, josta heräsi pitkä keskustelu raskautumisen realiteeteistä, ja sain hänet (tai luulin saaneeni) ymmärtämään, että katuisin syvästi jos aika ns. loppuu kesken ilman, että edes yritämme. Varsinaista aikataulua emme suunnitelleet siinä kohtaa.

No, nyt alkuvuodesta tammikuussa puhuimme asiasta taas, koska diabeteshoitajani muistutti minua siitä, ettemme saa noin vaan alkaa yrittää lasta. Pääsimme miehen kanssa yhteisymmärrykseen, että jahka lääkärin lupa saadaan, alkaa yritys. Tai luulin, että se oli lopputulema. Nyt alkaa arvot olla sillä mallilla, että voisin laitella taas lääkärilleni viestiä jottei sitten tule enää mitään ylläreitä "ai niin ja tämäkin asia x pitää olla kunnossa", kun mieheni yhtäkkiä sanoikin ajattelevansa, että vuoden kahden päästä olisi hyvä aika lapselle. VUODEN, KAHDEN? Minä kun olen ajatellut, että puhuttiin kuukausista!

Todella, kaikkien pitkien keskustelujen ja itkujen jälkeen, edelleen elämme eri tulevaisuutta tämän asian suhteen, vaikka olen monesti jo luullut että asia on selvä. No, hän ei ole kyllä (ilmeisesti) lasta vastaan vaikka alkaisimme heti yrittää, hän haluaisi vain olla paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Ymmärrän sen kyllä hyvin, mutta vaikka tulisin nyt heti raskaaksi, olisin 34 kun esikoinen syntyy, ja haluamme kaksi lasta. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos odottamalla "parempaa taloudellista tilannetta", emme enää voisikaan raskautua, saati kahdesti (ymmärtääkseni diabetes kaiken lisäksi tuo omat haasteensa aikaikkunaan, ja komplikaatioiden riski vaan kasvaa kasvamistaan kun tässä odotellaan).

Ahdistaa pirusti taas, mutta minkäs teet. Toisaalta asioista huolestuminen ei mitään auta tai edistä.

Mutta niin, kyllä vaan vähän naurattaa miten eri realiteetit voi olla, vaikka asiasta kuinka on keskusteltu. Mies on vielä kulttuurista (ei suomalainen), jossa pidetään ihan vanhana piikana jos ei ole lapsia alle 30-vuotiaana, ja hän on siitäkin minulle puhunut. En kyllä enää oleta/tulkitse yhtään mitään hänen puheistaan, vaadin tästedes suoria sanoja ja mustaa valkoisella.

 

[Puolikuu]

@Tuutikintytär Voi ettien että. Joskus sitä kyllä vain ollaan Marsista ja Venukselta, näin se on. Koita sanoa miehelle, että jos nyt alkaa yrittää, niin hyvinkin voi vasta 1-2 vuoden päästä olla vauva sylissä. Kyllä sitä nyt vähintään vuoden saa laskea siitä, kun yrittämisen aloittaa. Ja useimmilla lähemmäs kahta. Jos se herättäisi vähän.

 

[Vaaveilija]

Olen kyl nyt aseistautunut jo ensikiertoon, ja palstalta viisastuneena hankin gelee royalia, nac:ia ja ubikinonia. Ubikinolia täytynee tilata, koska se oli kaupasta loppu, ja myöskin donafertyä. Se on nyt "all in".

 

[Vaaveilija]

@Tuutikintytär ja @Puolikuu , todellakin yhdyn tuohon, että "naiset on venuksesta ja miehet marsista". En tiedä kuinka siinä käy, mutta itse vetäisin tiukkaa linjaa ja sanoisin, että "tätä lähdetään hoitamaan NYT".

 

[unikomentaja]

Mulla tässä kierrossa käytössä oli greippimehu, donaferty ja gelee royale. Mutta ei mitään ovistuntemuksia... En saanut ovulaatiota kiinni testeillä eikä ollut limoja. Näinköhän sitä tapahtui?
Jotenkin tosi mehh fiilikset ja odotukset tätä kiertoa kohtaan. Jos ovulaatio tapahtui, ei mulla ole mitään tietoa mikä kp se oli ja mikä Dpo nyt olisi? Ehkä jotain 1-2? Ei suuria odotuksia siis tähän kiertoon :/
Stressiä on paljon opiskeluissa, oon työharjoittelussa ollut kuukauden ja toinen edessä. Ihan kivaa, mutta vaativaa ja stressaavaa. Ehkä myös sen takia ovis on saattanut olla tapahtumatta, kun olo on niin stressaantunut jatkuvasti. Onneksi kuukauden päästä helpottaa! Uusi asunto täytyy etsiä, yllättäen ilmoitettiin että vuokra nousee satasella kuukaudessa. Tästä nyt lisää stressiä....
Ihan hirveä vauvakuume, kuopus täyttää muutaman viikon päästä 2v Pääsiäisen viettoon tulin kotiseuduille. Jos se ovulaatio tapahtuu nyt tai on tapahtunut viime päivinä, en usko mahdollisuuksiin raskautua kun seksiä ei ole nyt hetkeen ollut.
Lapissa on vielä lunta niin että saa hangessa kahlata. Myös pilkkiminen onnistuu

 

[Venkula]

Saanko keventää sydäntä vähän erilaisella, kiusallisemmalla aiheella Uskon etten naisena ole täysin yksin, vaikka välttämättä täysin kukaan ei voi samaistua…
Mulla tuli ennen nykyistä parisuhdetta sinkkuaikana oltua turhan huolimaton ja aktiivinen, noh tuli oireita ja lääkäri ei ollut varma diagnoosista, joten hoidettiin sekä kondyloomaa, että genitaaliherpestä. Hoidettiin todella pitkään eikä millään tahtonut oireet helpottaa. Lopulta yli 6kk aktiivisella hoidolla kierukan poiston jälkeen (sattumaa vai ei) oireet hävis. Meni toista vuotta ilman oireita, sit tuli jälleen haavaumia, joista pyysin et otettais näytteet kun ei koskaan oltu otettu ja aloitettiin tää ”lapsiprojekti”. Näytteet oli negatiivisia, myös herpes. Ainut et hiiva oli yhdellä plussalla. Lääkäri oli sitä mieltä ettei tarvi hoitaa, helpottaa itsekseen. No eipä helpottanu… Oon nyt sinnitelly sit viimeiset yli 6kk näitten välilihan haavaumien kans (eivät ole siis parantuneet kertaakaan tässä välissä) kunnes nyt viimesen kuukauden ajan on alkaneet tihkuttaa verta. Tiedän, oon ihan pöljä etten oo hakeutunut aiemmin gynelle mut aattelin et kyllä ne siitä ja ovat vaarattomia jne. ja mua aina vähätelty lääkärissä, joten aiempien kokemusten perusteella aattelin etten apua sais kuitenkaan. Nyt mulla on ens viikolla gyneaika kylläkin tuon munasarjakystan tarkistusta varten, mut toivottavasti nyt vihdoin ottais kantaa myös tähän loputtomaan haavautumiseen. Oon siis _kaikki_ mahdolliset itsehoitokeinot kokeillu (kaikki maholliset voiteet), eikä mistään oo ollu apua. Tarkka olen hygieniasta, mutta yritän välttää liiallista ”puunausta” Mitään muita iho- tai värimuutoksia ei alueella ole. Kutinaa ja kirvelyä toki näihin liittyy. Nyt tietenki oon googlaillu ja ei hyvältä vastaukset näytä. Ahistaa ja yritän sinnitellä nyt ens viikon lopulle. Ois vaan pitäny mennä ajoissa yksityiselle ja satsata sen verran omaan terveyteen ja mielenrauhaan
Anteeksi kilometrin mittanen viesti!

 

[Tähtiin tuijottelija]

Miehet on pihalla tästä teemasta, tässä katsauksessa https://academic.oup.com/humupd/article/23/4/458/3065332 löydettiin 47 eri tutkimusta, joiden viesti oli "This review shows that men aspire to parenthood as much as women do but have limited knowledge about the factors that influence fertility."

Mielestäni ei ole perusteetonta tarkistaa ja keskustella, että faktatietous olisi molemmilla suurin piirtein samalla tasolla, jos vaikuttaa siltä, että toinen tuudittautuu siihen, että aikaahan on loputtomiin. Hedelmällisyysmatikka on aika karua https://kaksplus.fi/vauvahaaveet/he...t-ihmiset-eivat-ehdi-saada-haluamiaan-lapsia/ ja esimerkiksi mulla jo ihan kolikonheittoa miten tässä käy.

 

[Kumpare]

Äh, miehet on kyllä tässä asiassa välillä niin uunoja! Monet miehet tuntuu heräävän lapsihaaveeseen lähempänä neljääkymppiä ja silloin ollaankin sitten sormi suussa, kun selviää ettei raskaustesti voi näyttää positiivista heti yhdynnän jälkeen.

Miehet kuvittelee, että kyllä heillä on varaa odotella, mutta tuppaa unohtumaan se, että naisilla ei todellakaan ole varaa odotella. Lisäksi sperman laatukin huononee iän myötä.

Omanapaa: Huomenna on dpo5 ja on kyllä kumman seesteistä. Ei MITÄÄN oireita mihinkään suuntaan, ei kertakaikkiaan yhtään mitään. En jaksa edes toivoa plussaa, joten en jaksa kyttäillä kehoa liikaa. Lämmöt mittaan us ne on nousseet hyvin.

 

[Tiramisu89]

@Tuutikintytär Voi ei. Nämä on kyllä hyvin hankalia aiheita ja myös meillä on ollut tässä alkuvuodesta paljon keskusteluita miehen kanssa varsinkin kun kohta itselle tulee 37 vuotta mittariin ja se raskautuminen ei välttämättä ole millään lailla itsestään selvää eikä tilanne varmasti mene paremmaksi kun mennään vuosia vielä eteenpäin. Ajattelen, ettei kaikkien puitteiden (taloudellinen tilanne & asunto) tarvitse olla 100% viimeisen päälle ennen raskautta vaan kyllä asioita pystyy kehittämään ja järjestelemään senkin jälkeen kun lapsi on jo taloudessa.

Mutta, voin samaistua tuohon lapsettomuuspelkoon ja toivottavasti saatte keskusteltua miehen kanssa asiasta lisää ja pääsisitte hyvään yhteisymmärrykseen asiassa. Eikä esimerkiksi adoptiot ja lahjasolut ole kaikille mitään itsestäänselviä saatika helppoja vaihtoehtoja vanhemmuuteen.

@Noora992 Onnittelut plussasta ja tarrasukkia!

Omanapailua: Vaikka itsellä ei ole yritystä vielä kauaa takana niin täytyy sanoa että tämä tuntuu toisinaan aika yksinäiseltä kun on aiheena sellainen, ettei oikein voi livemaailmassa jakaa sillä laajuudella kenenkään kanssa kuin haluaisi ja kuitenkin omat ajatukset pyörii vahvasti aiheen ympärillä. Parhaalle ystävälleni olen kertonut mutta hän taas aikoo todennäköisesti jäädä lapsettomaksi niin ei ehkä tunnu hyvältä liikaa hänelle asiasta jauhaa. Ja mitä piinapäiviin tulee niin on kyllä todella osuva nimitys! Jospa seuraavat piinapäivät osaisin otettua hieman rennommin ettei joka kerta olisi sellaista jatkuvaa oireiden tarkkailua ja tunteiden vuoristorataa.