Unelmakartta
Vasta-alkaja
Hei kaikki! Lueskelin tässä viime päivät teidän ihania, jännittäviä ja surullisiakin tarinoitanne... 
hyppään mukaan palstailemaan. Toiveissa olisi kolmas lapsi, meillä vuosina -17 ja -18 syntyneet. Tuntuu, että kaikki on taas ihan uutta. Ja hurjaa. Oltiin just tavattu (meikä 22v ja mies 23v) ja jollain tutustumisvyöhykkeellä kun aloin meidän ensimmäistä sitten odottamaan, mutta päätettiin jatkaa elämää yhdessä. Toinen tyyppi ilmoitti tulostaan esikoisen ollessa suunnilleen vastasyntynyt, ikäeroa vuosi. Minä taas vanhenin silmissä sen valvomis-vahtimis-ruokkimisrumban keskellä yksikseni miehen opiskellessa ja vuoroduunitellessa mut joku hulluus tässä nyt vaan iski että voooi, se on saatava kokea vielä 
Nyt oon 31v. Meillä molemmilla ollut aina toiveissa iso perhe, mut meidän esikoisella ilmenneet erikoisuudet pisti sit vähän ajatuksia ja perspektiiviä uusiks ja päätin vuosia sitten että näillä mennään eikä lapsia tähän taloon enää tule jotta selvitään täysjärkisinä. Hautasin haaveeni. Pitkistä ja traumaattisista raskauspahoinvoinneista puhumattakaan. Kunnes tajusin tässä eräänä päivänä, että ihan hyvinhän me ollaan selviydytty vaikeuksista huolimatta ja jos se lapsiluku ei omassa pääkopassa tunnu täydeltä... no ei se vaan oo. Että nyt minä haluan vauvan tähän torppaan ja piste!!!! Ei tietoa millä mallilla hedelmällisyysasiat tätä nykyä on, mutta tästä se yrittäminen alkaa. Ylipainoa mulla on nykyään ihan liikaa ja se huolettaa sekä mahdollisen raskauden ja vauvan että ihan itseni takia. Ovulaation ajankohdat on kans vähän hukassa heittelevän kierron takia mutta onneks mies on "valmis vaikka joka päivä..." 
sovittiin ettei hiiskuta tästä kenellekään, katotaan kuka kehtaa ekana alkaa kyselemään mun lihomisista jos sinne pienokaista saadaan. Tää keskustelu on ihana. Toivon kaikille plussia ja kaunista kevään alkua. 
hyppään mukaan palstailemaan. Toiveissa olisi kolmas lapsi, meillä vuosina -17 ja -18 syntyneet. Tuntuu, että kaikki on taas ihan uutta. Ja hurjaa. Oltiin just tavattu (meikä 22v ja mies 23v) ja jollain tutustumisvyöhykkeellä kun aloin meidän ensimmäistä sitten odottamaan, mutta päätettiin jatkaa elämää yhdessä. Toinen tyyppi ilmoitti tulostaan esikoisen ollessa suunnilleen vastasyntynyt, ikäeroa vuosi. Minä taas vanhenin silmissä sen valvomis-vahtimis-ruokkimisrumban keskellä yksikseni miehen opiskellessa ja vuoroduunitellessa mut joku hulluus tässä nyt vaan iski että voooi, se on saatava kokea vielä Nyt oon 31v. Meillä molemmilla ollut aina toiveissa iso perhe, mut meidän esikoisella ilmenneet erikoisuudet pisti sit vähän ajatuksia ja perspektiiviä uusiks ja päätin vuosia sitten että näillä mennään eikä lapsia tähän taloon enää tule jotta selvitään täysjärkisinä. Hautasin haaveeni. Pitkistä ja traumaattisista raskauspahoinvoinneista puhumattakaan. Kunnes tajusin tässä eräänä päivänä, että ihan hyvinhän me ollaan selviydytty vaikeuksista huolimatta ja jos se lapsiluku ei omassa pääkopassa tunnu täydeltä... no ei se vaan oo. Että nyt minä haluan vauvan tähän torppaan ja piste!!!! Ei tietoa millä mallilla hedelmällisyysasiat tätä nykyä on, mutta tästä se yrittäminen alkaa. Ylipainoa mulla on nykyään ihan liikaa ja se huolettaa sekä mahdollisen raskauden ja vauvan että ihan itseni takia. Ovulaation ajankohdat on kans vähän hukassa heittelevän kierron takia mutta onneks mies on "valmis vaikka joka päivä..." sovittiin ettei hiiskuta tästä kenellekään, katotaan kuka kehtaa ekana alkaa kyselemään mun lihomisista jos sinne pienokaista saadaan. Tää keskustelu on ihana. Toivon kaikille plussia ja kaunista kevään alkua. 
Yhden kerran oli vahvat viivat testissä, parina kertana kuten nyt ollut digitestissä raskaana tulos. Toivottavasti ois enne unia. 
Epäilen, että ovulaatio oli myöhemmin kuin ajattelin ja meni hukkaan, koska mies ei ollut kotona. Joten tein tänään negan testin, enkä yllättynyt yhtään. Odotellaan menkkoja alkavaksi. Jos menkat alkaisikin vähän myöhemmin, niin kuun viimeisenä päivänä on se eka käynti lapsettomuustutkimuksissa ja se osuisi sitten aika lähelle ovulaatiota ehkä sopivasti. 
Toki nyt tulevaan kiertoon en letrozolia ota, kun vaste oli tässä kierrossa niin (liian) hyvä.
Noh, ainakin voi juoda kahvia hyvällä mielellä. Onko muilla kuukautisia edeltäneet krampit jääneet puuttumaan kokonaan ja menkat tulleet silti? Voiko olla raskaana, jos ei tunnu yksinkertaisesti mitään nippailua/vihlontaa/kramppeja, vai onko mun kohtu vaan päättänyt että "f*ck this 
" ja mennyt lakkoon?
Koska luultavemmin liian aikaista jos olisikin tärpännyt. Tai voi olla että dpo10 eli pääsiäis maanantaina uskallan testata ehkä.
jos nyt raskautuisi ja laskettu aika menis tammikuulle, niin sit vois syksyllä käydä vähän vähemmän sukuloimassa ja jouluna sitten yllättää kaikki, että ens kuussa syntyy 
Enkä nyt halua maksaa ultrastakaan uudelleen, kun on joka tapauksessa se julkisen käynti tulossa. Joten mennään tuleva kierto luomuna ja siinäpä sen näkee, millainen kierto tulee... Oliko sulla ollut aiemmin letrot käytössä?
Tiedän että kierron lopussa LH-kuuluukin nousta, mutta aiemmin ei oo ovistestit näyttäneet plussaa kun vain huipun aikana/raskaana ollessa. Nyt alko vähän jännittää… Voihan tietty olla, että ovis on tosiaan vasta nyt, mutta mulla ei oo näin myöhään sitä kyllä koskaan (tietääkseni) ollut. Täytyy silti yrittää hyödyntää tämäkin mahdollisuus jos kyseessä onkin ovis 
Ja tissit on tosi kipeät, närästää, väsyttää hulluna ja vähän ällö olo koko ajan! 
Jos ei oo raskausoireita, nii on varmaan jotkut supermenkat alkamassa ens viikolla, ku on näin aikasin näin paljon oireilua. 
