Myös mulla se vähäinen kuvotus mitä tähän saakka on ollut, on seki kadonnut lähes kokonaan. Rinnat on edelleen kipeät ja erinäköiset kuin ennen. Mulla edelleen se Cyclogest tukilääke joten sekin varmaan osaltaan rintojen kipuiluun vaikuttaa.. Viikko sitten oli se varhaisultra missä kaikki oli kyllä hyvin, mutta on alkanut taas jännittää tää oireiden vähentyminenvaikka kai se tässä vaiheessa voi jo asiaan kuulua. Nyt siis 9+4, nt-ultraa pitäisi odottaa vielä kolme viikkoa Confounded Face odottaminen ei muuten haittaisi, mutta ajatus siitä tuntuu hirveältä jos sitten siellä todetaankin ettei tyyppi olekkaan enää hengissä ja koko tämän ajan luulen kaiken olevan hyvin Anxious Face With Sweat-
Tiedän, että tätä ensimmäisen kolmanneksen (tai varmaan koko raskauden) epävarmuutta ei auta kestämään oikeastaan mikään muu kuin se, kun vauva sitten joskus on sylissä. Mutta mua varhaisultrassa kätilö rauhoitteli km:n suhteen sillä, että todennäköisimmin km olisi tapahtunut jo rv 7-8 välillä. Ilmeisesti tuolloin jotain keskeistä tapahtuu kehityksen kannalta. Tämän jälkeen riski on toki olemassa, mutta on jo pienempi. Kolme viikkoa on hitsin pitkä aika, täälläkin sitä jännitetään. Siispä levollisia ajatuksia matkaan. <3
On tää hormonisyöverissä pyöriminen tämmöstä. Mites muilla, joko helpottaa olot?
mut sitte kun alkaa tarkemmin miettiä, niin oon kuitenkin joka päivä käynyt koirien kanssa kävelyllä (muutamana tosi huonona päivänä vaan kahden kilsan lenkin mutta silti), ja edes jotakin ruokaa laittanut päivittäin. Vaikka sitten vain nopeita yksinkertasia tai puolivalmiita. Että ehkä se että alkuillasta lenkin jälkeen on vähän väsynyt on ihan ookoo ja pitäis vain muistaa olla armollisempi 
nytkin kyhjötän sohvannurkassa ja yritän hiukan suunnitella päivääni jos saisi jotain aikaiseksi. Hammaslääkäriin on kohta pakko lähteä niin saahan itsensä liikkeelle
