Pulinaketju

[Hento Haave]

Hento Haave, ihanan näköinen kissa! Onko tuo rotukissa, kun on niin upea kuvio? Voi olla tosiaan, että Latviaan ei taas hetkeen pääse koronan takia, mutta kun ei ole omat solut käytössä eikä klinikan ikärajat lähesty, niin tuskin tosiaan muutama kuukausi sinne tänne vaikuttaa mihinkään. Ihanalta kuulostaa mökkeily, kun itse silmät ristissä tuijottaa työkonetta.

Rotukissa pitäis olla, tosin rekisteröimätön. Ei aiota näyttelyissä käyttää, joten tarpeetonta. Valloittavan ihana luonteeltaan tää yksilö! Alusta asti on nukkunut yöt meidän välissä. Hakeutuu lähelle kasvoja, kehrää ja puskee, osoittaa kiintymystään jatkuvasti. Ja kova puhumaan Aivan toisenlainen kuin nuo meidän muut kissat.

Meidän mökkeily sisältää miehen osalta myös työntekoa, lähinnä etäluentoja. Ihan normaali työviikko siis. Tänä aamuna repeiltiin täällä molemmat, kun luennon aikana tuo kissavauva istui pöydän reunalla näytön edessä ja tuijotti näytöllä liikkuvaa hiirtä, kun mies piirteli siihen jotain yhtälöitä. Se oli kissan mielestä niin vastustamattoman kiehtovaa, että yrittäessään pyydystää näytöllä liikkuvaa kursoria tassuillaan, kissa putosi pöydän reunalta. Videokuva ei ollut tuossa kohtaa päällä, (opiskelijoille näkyi vain diat näytöltä) mutta mies joutui selittelemään luentoa seuraaville opiskelijoille omia naurunpyrskähdyksiään. "Pahoittelen häiriötä, kissa putosi juuri pöydältä." Ihmeen hyvin hänellä pokka piti, ottaen huomioon että minä seisoin vieressä ja nauroin katketakseni Onneksi tää oli viikon ainoa etäluento. Meillä on mökillä ulkovessa johon on matkaa parisataa metriä, ja mökin sisällä on kannettava kemiallinen wc. Mietin aamulla herätessäni, mitähän luentoa seuraavat opiskelijat tuumaisivat, jos marssisin silmät sikkurassa alasti tupaan pisulle kesken luennon. Päätin tällä kertaa kuitenkin pikaisesti pukeutua, ja jaksaa mennä ulkohuussiin asti aamupisulle...

 

[CherryRed]

Rotukissa pitäis olla, tosin rekisteröimätön. Ei aiota näyttelyissä käyttää, joten tarpeetonta. Valloittavan ihana luonteeltaan tää yksilö! Alusta asti on nukkunut yöt meidän välissä. Hakeutuu lähelle kasvoja, kehrää ja puskee, osoittaa kiintymystään jatkuvasti. Ja kova puhumaan Aivan toisenlainen kuin nuo meidän muut kissat.

Meidän mökkeily sisältää miehen osalta myös työntekoa, lähinnä etäluentoja. Ihan normaali työviikko siis. Tänä aamuna repeiltiin täällä molemmat, kun luennon aikana tuo kissavauva istui pöydän reunalla näytön edessä ja tuijotti näytöllä liikkuvaa hiirtä, kun mies piirteli siihen jotain yhtälöitä. Se oli kissan mielestä niin vastustamattoman kiehtovaa, että yrittäessään pyydystää näytöllä liikkuvaa kursoria tassuillaan, kissa putosi pöydän reunalta. Videokuva ei ollut tuossa kohtaa päällä, (opiskelijoille näkyi vain diat näytöltä) mutta mies joutui selittelemään luentoa seuraaville opiskelijoille omia naurunpyrskähdyksiään. "Pahoittelen häiriötä, kissa putosi juuri pöydältä." Ihmeen hyvin hänellä pokka piti, ottaen huomioon että minä seisoin vieressä ja nauroin katketakseni Onneksi tää oli viikon ainoa etäluento. Meillä on mökillä ulkovessa johon on matkaa parisataa metriä, ja mökin sisällä on kannettava kemiallinen wc. Mietin aamulla herätessäni, mitähän luentoa seuraavat opiskelijat tuumaisivat, jos marssisin silmät sikkurassa alasti tupaan pisulle kesken luennon. Päätin tällä kertaa kuitenkin pikaisesti pukeutua, ja jaksaa mennä ulkohuussiin asti aamupisulle...

Ihana kissavauva teillä <3
Toi teidän mökki-idylli kuulostaa ihanalta myös. Jos meillä ei onnistu lastenhankinta mun soluilla Suomessa, niin saanko "haastatella" sua yv:llä teidän hoitopolusta?

 

[Yölento]

Heippa pitkästä aikaa.

Rakenneultrassa käyty reilu viikko sitten ja kaikki oli hyvin..meille olisi pieni poika tulossa. Laskettuaika pysyi samana vaikka vastasi paria päivää isompaa on kyllä helpottunut olo ja onneksi pahoinvointi on nyt loppunut kokonaan.
Nyt mennään jo rv 22. Liikkeet tuntuu päivisin ja mieskin tuntee jo masun päältä. Mä niin rakastan tätä keskiraskauden aikaa, kun masu on jo ihanasti pyöristynyt mutta olo ei oo vielä niin tukala. Mulle varattiin aika pelkopolilla maaliskuulle koska viime synnytys 1,5v sitten oli aivan hirveä, vauva oli kasvotarjonnassa ja ponnistusvaihe pitkittyi ja mun voimat hiipui, lisäksi lantionpohjalihakset on ihan surkeassa kunnossa, pyydän suunniteltua sektiota oman itseni takia, luulen että kroppaani ei kestä yhtään alatiesynnytystä, samalla haluaisin sterilaation, ei enää lapsia meille.

Onko täällä ketään kelle olisi tehty sektio joko suunniteltu tai hätä, millainen toimenpide, kuinka pitkä toipumisaika, ihan mitä vaan liittyen tähän aiheiseen on tervetulleita Kiitos

Minulla viimeisin synnytys oli kiireellinen sektio. Tarkoituksena oli synnyttää alateitse niin kuin aiemmatkin lapset, mutta tämä käynnistettiin oletetun suuren koon vuoksi. Lisäksi vauvaa käännettiin kahdesti ja hän teki käännösten jäljeen kuperkeikkoja. Kun hän oli oletetusti raivotarjonnassa, aloitettiin käynnistys. Synnytys ei edennyt ja sektiossa todettiin tarjontavirhe eli ei olisi mahtunut syntymään alakautta, vaikka olisin miten puskenut.

Toipuminen oli tietysti hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä. Näin reilun neljän vuoden jälkeen vatsan seutu on yhä vieras, vaikka tarkistusten mukaan olen ihan kunnossa. Vika voi toki olla siinäkin, että aiemmissa synnytyksissä olin nuori ja viimeisessä vanha.

 

[Hento Haave]

Ihana kissavauva teillä
Toi teidän mökki-idylli kuulostaa ihanalta myös. Jos meillä ei onnistu lastenhankinta mun soluilla Suomessa, niin saanko "haastatella" sua yv:llä teidän hoitopolusta?

Totta kai saat haastatella! Laita vaan rohkeasti viestiä.

 

[KatMa]

Peppipupulle kovasti tsemppiä, täällä jännätään teidän puolesta

Sariannalla ihania kuulumisia. Toivottavasti saat avun pelkopolilta.

Hentohaave, aivan ihana kissavauva teillä, ihana väritys Meillä on valkokirjokilppari, silläkin ihana väritys, mutta tuo on ihan omaa luokkaansa!

Perjantaina olisi mulla kohdun tähystys, hieman alkanut jännittää, että mitä sieltä löytyy. Siinä keskenmeno ultrassa gynenpolilla oli se epämääräinen löydös, jolle ei ole selitystä löytynyt. Ja hcg oli sillon lähes 119 000, niin pohti että onko istukan kanssa jotain ongelmaa. Ja kaikissa kolmessa keskenmenossa on ollut runsaat alkuraskauden oireet.

 

[Marcipa]

Toivottavasti @KatMa tulisi vaan hyviä uutisia kohdun tähystyksestä ja kaikki olisi kunnossa.

@Peppipupun tilanne vaikuttaa oikein lupaavalta. Kunpa tämä nyt vihdoin olisi se raskaus, josta saatte vauvan syliin saakka.

Mulla tänään kp1 eli ensimmäinen kierto keskenmenon jälkeen käynnistyi. Sen pari viikkoa sitten bongatun ovulaation perusteella arvelinkin että tänään alkaa, vaikka kierto lopulta oli 48 päivää. Kyllä myöla koko ajan vahvistuu se fiilis, että meille ei enää vauvaa suoda. Ensimmäistä kertaa vuoteen se ajatus ei ole enää niin tuskainenkaan. En vieläkään tiedä miksi tähän piti tulla tämä vuoden yrittäminen ja pettymyksen kemiallisine raskauksissa ja keskenmenoineen, kun lopputulos on pyöreä nolla (vai onko itseasiassa lopputulos reilusti miinuksen puolella?). Tämän viimeisen keskenmenon jälkeen vauvat ja kaikki siihen liittyvä on tuntunut kaukaisemmalta. Ehkä se on vaan mielen suojautumiskeino surulta. Tämä keskenmeno vaan niin jotenkin toi vahvan fiiliksen, ettei kroppa vaan enää kykene kantamaan raskautta, vaikka raskaudet alkaa edelleen aika helposti. Nyt tähän päälle sitten tuo matala ferritiini vielä, niin en usko että enää raskaus voisi onnistua. Ei me edelleenkään oteta ehkäisyä käyttöön, mutta tosiasiat on vaan hyväksyttävä. Ikä vaan tulee vastaan.

 

[Pikkuvarpaat]

2 sektiota ja en ole niitä pitänyt yhtään pahana ja voisin kyllä valita sektion ihan hyvillä mielin...nopea toimenpide toki toiset kipeempiä ku toiset..toiset paranee nopeampaa mutta kaikki on yksilöllistä kuten normisynnytyksessäkin...väkisinhän ei kannata alakautta pusertaa jos pelko on niin kova tai muuta huolta..ei ole yhtään huonompi vaikka ei synnytä alakautta ja jos Sterin haluut niin siinähän se tulis samalla kertaa mut jokainen tekee ite valinnat

 

[KatMa]

Tähystys tehty ja kaavinta samalla. Residuaa ja jotain poimuilevaa kohdun limakalvolla oli, näytteet sieltä otettu. Löydös jäi siis vieläkin epäselväksi, mutta pahanlaatuiselta tähystyksen perusteella ei näyttänyt. Nyt sit vaan odotellaan.

 

[MiuMau79]

Tähystys tehty ja kaavinta samalla. Residuaa ja jotain poimuilevaa kohdun limakalvolla oli, näytteet sieltä otettu. Löydös jäi siis vieläkin epäselväksi, mutta pahanlaatuiselta tähystyksen perusteella ei näyttänyt. Nyt sit vaan odotellaan.

Toivottavasti KatMa asia selviää mahd. pian, epätietoisuudessa vellominen on kaikkein pahinta. Pidetään peukkuja että kaikki järjestyy parhain päin ja pääsette jatkamaan yritystä.

Täällä oli munasolupunktio tänään. Selvisin hengissä vaikka jännitin etukäteen myooman takia. Sen puoleiseen ei kuitenkaan kajottu ollenkaan ja toiselta puolelta 4 munasolua saatiin, huomenna biologi soittaa ja kuullaan oliko kypsiä / hedelmöittyikö mikään.

 

[Kaarin]

Ihan juuri muutama päivä sitten mietin, että en varmaan enää kestäisi (jaksaisi) sitä kaikkea lääkitystä, odottamista, tutkimuksia ja varsinkaan sitä jännitystä, joka hedelmöityshoitoihin liittyy Minusta on kuitenkin ihanaa jännittää muiden tilanteita

Tietysti jos olisin nuorempi, tilanne voisi olla toinen. Nyt olen tyytyväinen näin, yksi ihana poika perheessä, näin on hyvä :)

Tämä korona-aika on kyllä saanut minut niin mökkihöperöitymään, kun ei juuri koskaan tarvitse missään käydä. Aamulla saa heti herättyä istua töiden ääreen vaikka yöpaidassa, ei tarvitse laittautua yhtään. Sitten kun jossain kohtaa on joku meno johonkin, niin melkein stressi iskee kun pitää käydä suihkussa ja etsiä jotkut ihmismäisen näköiset vaatteetkin päälle Onneksi olen erakkotyyppiä, niin ei ole ahdistanut tämä kotona oleminen kovin paljoa. Vaikka olisihan se kiva jo työkavereita nähdä. Ehkä sitten syksymmällä

 

[Hento Haave]

Tämä korona-aika on kyllä saanut minut niin mökkihöperöitymään, kun ei juuri koskaan tarvitse missään käydä. Aamulla saa heti herättyä istua töiden ääreen vaikka yöpaidassa, ei tarvitse laittautua yhtään. Sitten kun jossain kohtaa on joku meno johonkin, niin melkein stressi iskee kun pitää käydä suihkussa ja etsiä jotkut ihmismäisen näköiset vaatteetkin päälle Onneksi olen erakkotyyppiä, niin ei ole ahdistanut tämä kotona oleminen kovin paljoa. Vaikka olisihan se kiva jo työkavereita nähdä. Ehkä sitten syksymmällä

Sama juttu täällä! Oon viettänyt kohta 2kk kotona samoissa merinovillaisissa kerrastoissa. Isoin ongelma kodin ulkopuolelle lähtemisessä on se, kun pitää pukea rintaliivit päälle Ruokakaupassa ei tarvi, kun on toppatakki päällä, mutta jos menen johonkin missä täytyy sisätiloissa riisua takki, sitten on ongelma. En enää oikein haluaisi rintsikoita päälle pukea. Kotonaviihtyvyys on vähän liiankin hyvä.

 

[MiisaS]

Sama juttu täällä! Oon viettänyt kohta 2kk kotona samoissa merinovillaisissa kerrastoissa. Isoin ongelma kodin ulkopuolelle lähtemisessä on se, kun pitää pukea rintaliivit päälle Ruokakaupassa ei tarvi, kun on toppatakki päällä, mutta jos menen johonkin missä täytyy sisätiloissa riisua takki, sitten on ongelma. En enää oikein haluaisi rintsikoita päälle pukea. Kotonaviihtyvyys on vähän liiankin hyvä.

Ihan samaa mieltä! Välillä kun on tarvinnut isommalti käydä kaupassa (prisma/cittari) ni puen rintsikat sen takia että jos tarvii vaikka riisua takkia tai jos jostain syystä pitäisi matkustaa julkisilla tai jos vaikka joutuisi onnettomuuteen tai ihan mitä tahansa muuta oo Vielä ei sitä tilannetta oo tullut. Lasta päiväkotiin viedessä on kyl mukavan vapauttavaa lähteä ilman liivejä

 

[twisted]

Just puhuin että poika ei sano R eikä L. Eilen aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta hän alkoi sanomaan kummatkin oikein. S vielä vähän suhahtaa mutta eiköhän sekin tasoitu :)

 

[Chard]

Mä oon ollut etänä pian vuoden ja en oo vielä aloittanut sitä yöpuku päällä töihin vaihetta, toivottavasti en aloitakaan mulle on jotenkin tärkeetä "herätä" aamulla kunnolla ja siihen kuuluu suihku, pukeutuminen työvaatteisiin (perus farkut ja joku paita mitä pukisin konttorillekin), kevyt perusmeikki, aamupala ennen töiden aloitusta jne. Koen jotenkin olevani skarpimpi koko päivän kun aloitan aamun ns normaalisti. Ja joka toinen viikko ajan lapset kouluun (n 15km yhteen suuntaan) ennen kuin aloitan työt.

Illalla on sit mukava vaihtaa farkuista kotihousuihin ja tuntea selkeämmin olevansa vapaalla. Tosin mun työnurkka on olohuoneessa, joten koko ajan se tuossa muistuttaa olemassa olostaan
Me muutetaan lähiaikoina, joten tiedossa on vähän lomaa ja paljon kantamista, ajamista ja järjestelyä saan työnurkankin jatkossa vähän erilliseen tilaan niin jää se olohuone sitten puhtaasti vapaa-ajan käyttöön, ihanaa :)

 

[Suski75]

Minulle vaatteilla ja ulkonäöllä ei ole vaikutusta skarppiuteen tai vapaalla oloon, elämä vain on nyt parempaa, kun ei tarvitse yrittää miellyttää muita ulkonäöllä tai pukeutumisella, vaan voi pukeutua mukavasti ympäri vuorokauden. Verkkarit ovat mukavammat kuin farkut, ilman rintaliivejä on mukavampaa kuin rintaliivien kanssa, ja meikki on todella epämiellyttävä keksintö. (Samoin naisten sukkahousut, ne ovat kidutuslaite suoraan helvetistä.)

Töitä teen yleensä arkipäivisin puolenpäivän molemmin puolin, mutta sitten teen lisäksi vähän silloin sun tällöin. Tämäkin aamu alkoi niin, että luin kollegan whatsapp-viestin, jonka jälkeen kävelin koneelle ja tein töitä tunnin ja vasta sitten mentiin aamupalalle. Kollega tekee tänään töitä ja tarvitsi apuani. Joskus teen töitä klo 22-02, se olisi minulle kaikkein tehokkain työaika, mutta se ei onnistu, ellen saa vastaavasti nukkua joko aamulla pitkään tai päiväunet. Työnantajani ei määrää mitään työaikoja, ja tämä työaikojen joustavuus on loistavaa. Kun pari viikkoa sitten tuli lunta oikein urakalla totesin keskiviikkoaamuna, että menenpäs lumitöihin, enkä tehnyt sinä päivänä töitä ollenkaan. Töitä saa tehdä niin paljon tai vähän kuin haluaa.

 

[twisted]

Mä inhoan kans farkkuja, sukkahousuja, meikkiä ja rintaliivejä. Mut rintaliivejä on pakko pitää tai paidat on märkiä kokoajan. Oon kulkenut treenitrikoissa tai kollareissa aina. Koulussa laitan farkut jalkaan ja jotku nilkkurit / tennarit. Jos meikkaan niin ripsiväri ja kulmakynä tai pelkkä kulmakynä. Jos oon värjännyt ja siistiny kulmat, niin pärjään ilman meikkiä viikon kaks. Siis jos on esim koulua. Lähärinä töihin en meikkaa, harjaan tukan ja ponnarille. Työhousuina on yhdet kollarit. Ja kun valmistun niin työvaatteina on raksavaatteet joten ei oo mitään väliä miltä näyttää kun töihin menen. :D

 

[Kaarin]

Joo siis kyllä minä päivävaatteet laitan aamulla päälle kun en viitsi alasti sentään töihin ruveta Kesällä ja syksylläkin vielä kun oli riittävän lämmintä, käytin jotain nilkkapituisia yöpaitoja työpäivänkin aikana, mutta näin talvella lattiat on sen verran viileät, että mieluusti pistän jonkinlaiset housut jalkaan ja joskus jopa villasukatkin on tarpeen. Mutta on tosiaan vapauttavaa olla ilman rintsikoita. Olen samaa mieltä Suskin kanssa sukkahousuista, ei ole yhtään minun juttuni nekään! Hiostaa ihan kauheasti, vaikka olisivat ihan ohuetkin. Jotkut leggingsit ja trikoomekon laitan päälle kotona ollessa, mahdollisimman kiristämättömät ja rennot pitää olla. Pitäisi jostain löytää sellaisia sukkia, jotka eivät kiristäisi nilkoissa niin paljoa. Täytyy varmaan neuloa itse ohuesta villalangasta kotisukat.

Itse jaksotan työpäivää myös tarpeen mukaan, tosin en tee töitä klo 17-05 välisenä aikana koskaan, en myöskään viikonloppuisin. Päiväsaikaan on kyllä hyvä olla tavoitettavissa, jos jollakin on kiireellistä työtä, mikä pitää hoitaa mahdollisimman nopeasti, mutta hyvin tiimi kuitenkin saa hoidettua, kun meistä on aina joku paikalla, vaikka monet kyllä jaksottavatkin töitään pitkin päivää perheiden tarpeiden mukaan.

Lumitöitä on tosiaan saanut harva se päivä tehdä, alkaa jo kyllästyttää jatkuva kolaaminen, kyllä riittäisi jo lumentulo tälle talvelle Tykkään siis kyllä talvesta ja siitä että on paljon lunta, mutta rajansa siinäkin. Pihasta alkaa loppua tila, kun ei nyt tullut ensimmäisten lumien tullessa mieleen, että kasat pitäisi kolailla paljon kauemmas kuin mitä nyt tuli tehtyä. Alkaa olla aika korkeita jo kasat.

 

[Chard]

Minulle vaatteilla ja ulkonäöllä ei ole vaikutusta skarppiuteen tai vapaalla oloon, elämä vain on nyt parempaa, kun ei tarvitse yrittää miellyttää muita ulkonäöllä tai pukeutumisella, vaan voi pukeutua mukavasti ympäri vuorokauden. Verkkarit ovat mukavammat kuin farkut, ilman rintaliivejä on mukavampaa kuin rintaliivien kanssa, ja meikki on todella epämiellyttävä keksintö. (Samoin naisten sukkahousut, ne ovat kidutuslaite suoraan helvetistä.)

Töitä teen yleensä arkipäivisin puolenpäivän molemmin puolin, mutta sitten teen lisäksi vähän silloin sun tällöin. Tämäkin aamu alkoi niin, että luin kollegan whatsapp-viestin, jonka jälkeen kävelin koneelle ja tein töitä tunnin ja vasta sitten mentiin aamupalalle. Kollega tekee tänään töitä ja tarvitsi apuani. Joskus teen töitä klo 22-02, se olisi minulle kaikkein tehokkain työaika, mutta se ei onnistu, ellen saa vastaavasti nukkua joko aamulla pitkään tai päiväunet. Työnantajani ei määrää mitään työaikoja, ja tämä työaikojen joustavuus on loistavaa. Kun pari viikkoa sitten tuli lunta oikein urakalla totesin keskiviikkoaamuna, että menenpäs lumitöihin, enkä tehnyt sinä päivänä töitä ollenkaan. Töitä saa tehdä niin paljon tai vähän kuin haluaa.

Mut tää pukeutumisasiahan on just henkilökohtainen mieltymys eikä väittelyn aihe jos mulle tulee parempi olo ja fiilis niistä asioista mitä minä teen, niin ei siitä tarvitse kenenkään ottaa paineita, eikä minua haittaa miten muut tekevät tai kokevat. Toivoin että itse en siirry siihen kotivaate-moodiin, koska se laiskistuttaa MINUA, en tokikaan puhu muiden puolesta.

Tietysti on ihanaa saada olla sellaisissa vaatteissa kuin tykkää, etenkin jos kokee työpukeutumisen jotenkin vastemieliseksi ja muiden miellyttämiseksi :)

Mä tykkään strech tyyppisistä farkuista ja oon monesti iltaan asti ne päällä, nytkin, vaikka on lauantai, eikä työpäivä. Mä pidän töissäkin vaan semmosia vaatteita missä viihdyn ja samat kledjut on käytössä vapaa-ajalla, poislukien nyt tietty jotkut mökkihommat, lenkkeilyt, lumityöt ym vähän hiostuttavammat puuhat

Sukkahousuista en pidä minäkään, enkä mistään bleisereistä, jakkupuvuista, suorista housuista tai korkkareista
Meikki mulla käsittää ohuen värivoiteen ja ripsarin ja kulmiin sipaisen väriä siveltimellä kerran per puoli. Tähän menee yhteensä noin 4 minuuttia. Vapaapäivisin en useinkaan jaksa ehostautua, mutta tänään jaksoin, vaikka en ole tietääkseni mihinkään menossa. Se on vaan mukavaa, mun mielestä

 

[Kaarin]

Minulla varmaan ylipaino tekee sen, että farkut ja sen sellaiset vaatteet ahdistaa tavallista enemmän, oli ne stretchiä tai ei. Samoin jos paitamateriaali ei jousta, niin aika ahdistava tunne on. Töissä käytän kyllä stretchfarkkuja, siellä se vaan jotenkin kuuluu asiaan pukeutua jotenkin siistimmin, vaikka rennosti voikin pukeutua. En siis ole asiakaspalveluammatissa varsinaisesti, mutta silti tykkään pukeutua työpaikalle mennessä eri tavalla kuin kotona. Sitten kun pääsen töistä kotiin, niin on aika ihana tunne kuoriutua niistä työvaatteista ja vaihtaa kotivaatteisiin.

Kotona kyllä nykyään sen verran koitan pukeutua, että kehtaan mennä avaamaan oven jos ovikello soi, vaikka korvessa asutaankin. Jokusen kerran on postinjakaja soitellut ovikelloa, vaikkei mitään kotiin toimitettavaa pakettiakaan ole ollut, mutta on ollut jokin posti, joka ei ole mahtunut laatikkoon, niin täällä jotkut jakajat heittää kotiin sellaiset vaikkei tarvitsisikaan. Ajavat tuosta meidän pihan ohi joka tapauksessa, niin ei tule ylimääräistä ajoa kuin muutama metri ja tietysti vähän menee kuitenkin aikaa.

 

[twisted]

Olen samaa mieltä että ne on henkilökohtaisia asioita mutta Suski75 antoi myös oman mielipiteen miten tykkää pukeutua tai mistä ei tykkää. Samoin minä. :D

Yksi syy meikittömyyteen on itsellä tullut nyt ikä. Ei pelkkä korona lockdown. Olen huomannut että kun ei meikkaa niin iho on paremmassa kunnossa. Toki mulla on alkanut äidiltä peritty kuperoosa tulee poskiin johon kaipaisin jotain apua, mutta netti antaa sata tuotetta eikä mistään mitään takuita. Jos jollain on samaa ongelmaa niin antakaa vinkkejä millä torjutte sitä :)

Olen myös alkanut kiinnittää huomiota kemikaaleihin. Mulla on ollut luonnonkosmetiikka palashampoo, mutta ei, aika testasin puoli vuotta, mun päänahka ei siihen tottunut ja tukka oli rasvainen löntti. Joten pakko käyttää marketin shampoota joka toinen päivä. Dödöä en käytä, paitsi jos jumppaan tai kesällä (sekä imetyksen alkuvaiheessa hormoni hiki) käytän, mutta se on Foreverin Aloe Vera dödö, eikä missään tapauksessa enää rintasyöpää aiheuttavia kemikaalikuormia kuten alumiinia sisältävät rexonat.

Rasvat pyrin valitsemaan sen mukaan että ovat mahdollisimman hyvin tutkittuja, tällä hetkellä käytössä on Aqualan L, mutta se ei kosteuta mielestäni tarpeeksi. Hiuslakat ym on jäänyt pois. Hiuksia vielä värjään mutta niin harvoin kuin mahdollista. Siitä tykkään, koska sillä saa uutta ilmettä :)