Pulinaketju

Mä haen pcitä ja rfsuta ja digin. Meinasin etten mene veritestiin. Mä kun tulen raskaaksi helposti mutta loppuun asti ne ei mene.
 
Minulla RFSU näytti neganakin viivaa, ja sitten kun olin raskaana, ei viiva ollut juurikaan tuota negana saatua viivaa vahvempi, vaikka veressä arvot nousivatkin. Blankoa en ole ikinä saanut RFSU:n testistä.
 
Alimmat kaksi tänään iltapisusta, ehkä voi hetkeksi hengähtää. Aamulla viikkodigi ja virallinen testipäivä.
 

Liitteet

  • DSC_0004.JPG
    DSC_0004.JPG
    21.3 KB · Katsottu: 125
Täällä on mietinnässä puheterapia :scratch Päiväkodista tuli viestiä, että ehkä voisi olla syytä yrittää päästä pojan kanssa puheterapeutin arvioon. Poika on nyt siis 3v 4kk noin suurin piirtein. Neuvola taas odottaisi syksyyn ennen toimenpiteitä, jos silloin näyttäisi olevan tarvetta. En nyt itse ole huolissani vielä, kun kehitystä kuitenkin on koko ajan, ja ymmärryksessä ei ole mitään vikaa, oikeastaan päin vastoin, kun arkea eletään eikä itse aina muista, että täällä on jo kolmaskin hoksaava korvapari, hyvin osaa poika jo poimia asioita puheista :wideyed:

Kovasti poika kyllä juttelee kaikenlaista ja itsekseenkin leikkiessään höpisee ihan koko ajan. Suurimmasta osasta sanoja saa jo kohtuullisen hyvin selvää, mutta tietysti äänteitä puuttuu. Mutta niissäkin on ajan kanssa jo tullut kehitystä, ja jotkut äänteet tuleekin joskus ihan oikein, vaikka suurimman osan ajasta puuttuvatkin. Olisi kai se hyvä arvioon päästä, mutta ehkä sitten syksyllä, jos nyt on vielä kovin epäselvää tuo pojan puhe. Totta kai minäkin joudun välillä kyselemällä selvittämään, mitä poika tarkoittaa, ja joskus ei vaan selviä millään, mitä sanaa poika tapailee. Mutta arkiset jutut, syömiseen, juomiseen, pukemiseen yms. on ihan ymmärrettäviä puheita jo.

Olen koittanut saada poikaa mukaan jonkinlaiseen suujumppaan, mutta ei oikein taida olla mielenkiintoa sellaiseen. Mutta koitan nyt jatkossa panostaa siihen asiaan. Paljon poika kyllä toistelee sanoja koko ajan, ehkä se puhe tästä sitten ajan kanssa kehittyy suotuisaan suuntaan.
 
Täällä on mietinnässä puheterapia :scratch Päiväkodista tuli viestiä, että ehkä voisi olla syytä yrittää päästä pojan kanssa puheterapeutin arvioon. Poika on nyt siis 3v 4kk noin suurin piirtein. Neuvola taas odottaisi syksyyn ennen toimenpiteitä, jos silloin näyttäisi olevan tarvetta. En nyt itse ole huolissani vielä, kun kehitystä kuitenkin on koko ajan, ja ymmärryksessä ei ole mitään vikaa, oikeastaan päin vastoin, kun arkea eletään eikä itse aina muista, että täällä on jo kolmaskin hoksaava korvapari, hyvin osaa poika jo poimia asioita puheista :wideyed:

Kovasti poika kyllä juttelee kaikenlaista ja itsekseenkin leikkiessään höpisee ihan koko ajan. Suurimmasta osasta sanoja saa jo kohtuullisen hyvin selvää, mutta tietysti äänteitä puuttuu. Mutta niissäkin on ajan kanssa jo tullut kehitystä, ja jotkut äänteet tuleekin joskus ihan oikein, vaikka suurimman osan ajasta puuttuvatkin. Olisi kai se hyvä arvioon päästä, mutta ehkä sitten syksyllä, jos nyt on vielä kovin epäselvää tuo pojan puhe. Totta kai minäkin joudun välillä kyselemällä selvittämään, mitä poika tarkoittaa, ja joskus ei vaan selviä millään, mitä sanaa poika tapailee. Mutta arkiset jutut, syömiseen, juomiseen, pukemiseen yms. on ihan ymmärrettäviä puheita jo.

Olen koittanut saada poikaa mukaan jonkinlaiseen suujumppaan, mutta ei oikein taida olla mielenkiintoa sellaiseen. Mutta koitan nyt jatkossa panostaa siihen asiaan. Paljon poika kyllä toistelee sanoja koko ajan, ehkä se puhe tästä sitten ajan kanssa kehittyy suotuisaan suuntaan.
Me ollaan lapsen kanssa menossa puheterapiaan ensi viikolla äännevirheiden vuoksi. Hän puhuu kyllä paljon, sanavarasto on laaja ja lauseenrakenteet pitkiä ja oikeakielisiä, mutta äänteitä puuttuu ja hän korvaa ne epätyypillisesti.

Olemme harjoitelleet mm pillillä imemistä, tänään juuri pirtelöä, koska se on vaikeampaa. On myös tehty puhallusharjoituksia, kynttilä, höyhen, pallo yms. Nyt uusimpana on opeteltu ilmapallon puhaltamista.
Lapsella on suun motoriikka kehittynyt hitaasti, ei oppinut pureskelemaan niin kuin muut. Ruoka piti soseuttaa pitkään, jos ei soseuttanut, tuli oksennus. Vielä nyt (4v) on vaikea syödä ruisleipää ja appelsiinia /mandariinia.

Jos vaan puheterapiaan pääsee, niin sinne heti kun huolitaan!!
 
Meillä 4v ei sano L eikä R. Epäilen sen johtuvan siitä että vauvana leikattiin kireä kielijänne. Se on edelleen kireä, mutta ei niin paha kuin vauvana. Lapsi osaa ne sanoa mutta laiskottelee eikä käytä. Puhe puuroutuu kun innostuu. Neuvolan th sanoi että jos 5v ei käytä niitä niin sitten mennään puheterapiaan.

Meidän kunta on kokeilussa 2v eskariin. Toivon ihan sikana että meän lähieskari olisi kokeilussa mukana, opetusministeriö päättää alueet. Meidän poika saisi aloittaa jo syksyllä eskarin silloin ja puhe varmasti paranisi.
 
Heippa pitkästä aikaa.

Rakenneultrassa käyty reilu viikko sitten ja kaikki oli hyvin..meille olisi pieni poika tulossa. Laskettuaika pysyi samana vaikka vastasi paria päivää isompaa :Heartblue on kyllä helpottunut olo ja onneksi pahoinvointi on nyt loppunut kokonaan.
Nyt mennään jo rv 22. Liikkeet tuntuu päivisin ja mieskin tuntee jo masun päältä. Mä niin rakastan tätä keskiraskauden aikaa, kun masu on jo ihanasti pyöristynyt mutta olo ei oo vielä niin tukala. Mulle varattiin aika pelkopolilla maaliskuulle koska viime synnytys 1,5v sitten oli aivan hirveä, vauva oli kasvotarjonnassa ja ponnistusvaihe pitkittyi ja mun voimat hiipui, lisäksi lantionpohjalihakset on ihan surkeassa kunnossa, pyydän suunniteltua sektiota oman itseni takia, luulen että kroppaani ei kestä yhtään alatiesynnytystä, samalla haluaisin sterilaation, ei enää lapsia meille.

Onko täällä ketään kelle olisi tehty sektio joko suunniteltu tai hätä, millainen toimenpide, kuinka pitkä toipumisaika, ihan mitä vaan liittyen tähän aiheiseen on tervetulleita:Heartpink Kiitos:notworthy
 
Mulla on menkat viikon myöhässä. Ollaan nyt mökillä, kaukana sivistyksestä, ja täysin eristyksissä ulkomaailmasta. Vain minä, rakas mieheni, ja kolme kissaa. (En ole ehkä täällä muistanut mainita, että meillä on kissavauva :) )

En ottanut raskaustestejä mukaan. Ei mitään oireita raskaudesta, toisaalta ei myöskään mitään oireita mahdollisista menkoista. Nyt vaan katsellaan viikko ikkunasta räntäsadetta ja meren hyytymistä, saunotaan, ja nautitaan takkatulen loimusta. Ei tuonne saa edes avantoa, kun jää on korkeintaan 3cm paksuista rannassa, ja sen päällä on 5cm kerros vesihyytelöä.

En aio nyt stressata yhtään mistään. Ehkä nyt en kossupulloa vedä, enkä edes lasillista kossua, viiniä saatan ottaa lasin tai pari. Alan olla siinä kohtaa tän projektini kanssa, että en enää usko onnistumiseen luomuna, niin enpä myöskään panikoi oireiden kanssa. Jos ei tästä raskautta enää synny, niin olisihan se kätevämpää että nuo menkatkin pysyisi poissa :bored:

Näyttäis aika vahvasti siltä, että matkustusrajoitteet vaan tiukentuu. Eli ei ehkä päästä Latviaan hakemaan munasolua vielä seuraavassa kierrossa, vaikka niin oli suunniteltu. Toivottavasti ei siirry kesään asti. Toisaalta, jos intiassa on tehty onnistunut alkionsiirto 74-vuotiaalle, niin ei kai tässä sen puoleen niin hätää, vaikka hoidon aloitus siirtyisi vuodella :excited001

Meidän vauva.
20210125_122600.jpg
 
Muokattu viimeksi:
Alimmat kaksi tänään iltapisusta, ehkä voi hetkeksi hengähtää. Aamulla viikkodigi ja virallinen testipäivä.
Voi että miten kaunis näky :Heartbigred:Heartpink:Heartbigred:Heartblue:HeartbigredOnnea Peppipupu!!

Voi kun pääsisin itsekin vielä kerran näkemään tuollaisia viivoja.

Mitäs se digitesti viikkonäytöllä sanoo?
 
Muokattu viimeksi:
Heippa pitkästä aikaa.

Rakenneultrassa käyty reilu viikko sitten ja kaikki oli hyvin..meille olisi pieni poika tulossa. Laskettuaika pysyi samana vaikka vastasi paria päivää isompaa :Heartblue on kyllä helpottunut olo ja onneksi pahoinvointi on nyt loppunut kokonaan.
Nyt mennään jo rv 22. Liikkeet tuntuu päivisin ja mieskin tuntee jo masun päältä. Mä niin rakastan tätä keskiraskauden aikaa, kun masu on jo ihanasti pyöristynyt mutta olo ei oo vielä niin tukala. Mulle varattiin aika pelkopolilla maaliskuulle koska viime synnytys 1,5v sitten oli aivan hirveä, vauva oli kasvotarjonnassa ja ponnistusvaihe pitkittyi ja mun voimat hiipui, lisäksi lantionpohjalihakset on ihan surkeassa kunnossa, pyydän suunniteltua sektiota oman itseni takia, luulen että kroppaani ei kestä yhtään alatiesynnytystä, samalla haluaisin sterilaation, ei enää lapsia meille.

Onko täällä ketään kelle olisi tehty sektio joko suunniteltu tai hätä, millainen toimenpide, kuinka pitkä toipumisaika, ihan mitä vaan liittyen tähän aiheiseen on tervetulleita:Heartpink Kiitos:notworthy

Mun ensimmäinen synnytys oli kiireellisellä sektiolla, kun vauvan sydänäänet teki syviä dippejä ja hapetusarvot oli epäselvät. Kymmenessä minuutissa piti vauva saada ulos. Mä valitsisin koska vaan alatiesynnytyksen sektion sijaan, vaikka mun alatiesynnytykset ei menneet ihan helpoimman kautta. Sektio tuntui todella epämiellyttävältä, vaikka ei ollut kipuja. Vauvan sain nähdä vauvan vain nopeasti kun oli otettu ulos vatsasta. Mut kärrättiin heräämöön pariksi tunniksi ja kaipasin vaan saada vauvan syliin sen sijaan että yksinäni palelin hillittömästi siellä heräämössä. Sängystä oli todella vaikeaa nousta muutama ensimmäinen päivä ja kotiin päästyänikin välttelen tarpeetonta nousemista, kun se tuntui niin kipeälle ja hankalalle. Toipumiseen meni suunnilleen kuukausi. Synnytyksen jälkeen muutama päivä oli ihan hirveät vatsakipu, kun oli niin paljon ilmaa vatsassa, mikä on kuulemma tavallista leikkauksen jälkeen. Vauvalla oli paljon vatsaongelmia, enkä tiedä oliko osittain sektiosta johtuvaa, kun silloin vauva ei saa äidin bakteerikantaa.
 
Mull oli suunniteltu sektio etisen istukan takia. Ensin oli pettynyt että alatiesynnys ei ollut edes vaihtoehto, mutta siitä pääsin yli nopeaan. Minulla ei jäänyt pahaa sanottavaa itse toimenpiteestä, puudutus toimi hyvin ja sektio oli tosi nopea. Ainoa miinus oli että istukan paikan takia oli enemmän verenvuotoa ja olin heräämössä 7 tuntia....ja kauhea kylmähorkka jonkun aikaa lääkkeistä.

Miinusta myös, että vauvaa ei saanut heti syliin. Toisaalta isä pääsi heti hoitamaan pikkuista.

Toipuminen oli nopeaa, toki liikkumista pitää jonkun viikkoa varoa. Koin positiivisena sen, että ei ollut riskiä repeämisestä, välilihan leikkuista, häntäluun murtumista jne.

Toki sektiossa on omat riskinsä, mutta jos meille tulisi toinen lapsi niin ei harmittaisi ollenkaan jos sektioon toisen kerran joutuisi.
 
Upeat plussa Peppipupu! Piinaavat pari viikkoa jäljellä ennen ultraa, täällä piinaillaan sinun puolestasikin! :nailbiting:

Hento Haave, ihanan näköinen kissa! :love7 Onko tuo rotukissa, kun on niin upea kuvio? Voi olla tosiaan, että Latviaan ei taas hetkeen pääse koronan takia, mutta kun ei ole omat solut käytössä eikä klinikan ikärajat lähesty, niin tuskin tosiaan muutama kuukausi sinne tänne vaikuttaa mihinkään. Ihanalta kuulostaa mökkeily, kun itse silmät ristissä tuijottaa työkonetta.

Sarianna, tsemppiä pelkopolikäynnille! Kysy samalla miten tämä korona vaikuttaa synnytyksiin ja sektioihin ja miehen tai muun tukihenkilön läsnäoloon, ettei tule yllätyksenä. Ei tämä tilanne varmaan hirveästi kevään aikana muutu. :sorry:
 
Takaisin
Top