Enpä itsekään pääse edistymään moneen kuukauteen hoidoissa.. täällä on hyvävaikka ei enää paljoa porukkaa.. keskenmeno ryhmässä juttelen myös ja joskus sitten aktivoidun ivf ryhmässä, vaikka onneksi täälläkin ivf vinkkejä
Katsotaan sitten koska lääkäriin pääsee ja siihen asti, noh, eipä tarvi hengitystä pidätellä näköjään 
Enpä itsekään pääse edistymään moneen kuukauteen hoidoissa.. täällä on hyvä
Joo mä huhuilen täällä sitten vaikka keskenäni
en vaan itse osaa aina kommentoida. Vaikka pyörin täällä aina mut eiköhän sullakin ala hommat etenemään 
Joo ainaki tässä ekassa huomasin että suomennoksessa puhuttiin väärästä naisesta :bag:
Voi apua ootan jo et nään tokan jakson..
Ajattelemattomista kommenteista tuli mieleen mitä mun kaveri sanoi..että ehkä kaikella on tarkoitus ja toivottavasti joskus vielä onnistuu..postasin siis jonkun lapsettomuusjutun (ja tietää keskenmenoista), sanoin että paskaa tuuria että ei ainakaan ole mitään tarkoitusta
ja siis eiks ne tanskas saa kunnon kipulääkkeitä punktioon kun näyttänyt niin kivuliaalta kahen naisen punktiot tossa et mikä juttu 
varmaan on tarkotettu lohdutukseksi mutta eipä ne siltä varmasti tunnu.
koko yhteystiedotko se puhelimesta käy läpi ja kertoo uutisia..
Joo mäki mietin et aika jännä lääkäri..
Ja huoh noita kommentteja
Jukkapalmulle piti kommentoida siihen et vanha ystävä laitto ultrakuvaa. Siis musta tosi outoa tollane et pitää hieroa tollasta naamaan jos ette oo ees enää juuri yhteyksis.
sanoin vaan et juujuu..
Mä näin vasta yhden punktion eikä se näyttänyt kovin kivuliaalta, ei sattunut häntä se puudutuspiikki ainakaan..mutta saako Suomessa morfiinia?
Ja nyt just yks tuttu sanoi et pitää vaan ajatella hyviä asioita ja olla kiitollinen (The secret kirjan mukaisesti) niin hyviä asioita tapahtuu..joskus luin kirjan ja joo varmasti hyvä olla kiitollinen ja ajatella positiivisesti mutta en usko että lapsettomuus on siitä kiinni jos joskus panikoi
Toki jos on kiitollisuutta ja positiivisuutta niin varmaan helpompi täällä elellä ja suhtautua asioihin mut sillä ei kyl oo mitää tekemistä sen kans mitä asioita sulle elämässä tapahtuu. Niinkun muka olis itse vastuussa kaikesta ton ajatuksen mukaan.
Mä näin vasta yhden punktion eikä se näyttänyt kovin kivuliaalta, ei sattunut häntä se puudutuspiikki ainakaan..mutta saako Suomessa morfiinia?
Ja nyt just yks tuttu sanoi et pitää vaan ajatella hyviä asioita ja olla kiitollinen (The secret kirjan mukaisesti) niin hyviä asioita tapahtuu..joskus luin kirjan ja joo varmasti hyvä olla kiitollinen ja ajatella positiivisesti mutta en usko että lapsettomuus on siitä kiinni jos joskus panikoi
Joo mäki mietin et aika jännä lääkäri..
Ja huoh noita kommentteja
Jukkapalmulle piti kommentoida siihen et vanha ystävä laitto ultrakuvaa. Siis musta tosi outoa tollane et pitää hieroa tollasta naamaan jos ette oo ees enää juuri yhteyksis.
Muistaako kukaan pitikö Primolut tabletti ottaa aamulla vai illalla? Mulla alkaa kuuri huomenna ja eipä siinä ohjeessa lukenutkaan mitään. Muistan vain että apteekissa viimeksi sanoi, että kannattaa ottaa jompaan kumpaan aikaan kun silloin hormoonitoimintaa tapahtuu luonnollisestikin. Vissiin nyt sitten sitä muistan enää kun silloin syksyllä hain sen paketin ja nyt menee samasta paketista.:banghead:
Joo itselläkin vähän orpo olo foorumilla. Jotenkin tuntuu et kaikilla tässä ketjussa kohta selvät sävelet ja hoidot menossa ja mä vaan junnaan samassa tilanteessa. Toki tuolla keskenmeno puolella jubailen, mut sielläkin välillä tuntuu et nimimerkit vaihtuu ja välil vaikeaa pysyä kärryillä kenellä mitäkin taustaa. Plus sit kun nyt ees ekat menkat/ovis edes tulis nyt sen kkm tyhjennyksen jäljiltä niin olis ees kirjoitettavaa
Mut toisaalta välillä tuntuu niin oudolta sekin, että joissaan jutuissa en ns kuulu joukkoon, kun sekundäärinen lapsettomuus on jotain mistä puhutaan vielä vähemmän kuin lapsettomuudesta. Ja tuntuu pahalta puhua joistain jutuista kun onhan mulla tämä yksi lapsi ja toisilla ei sitä ensimmäistäkään. Plus sit saa kuulla sitä, et no onhan teillä onneksi jo yksi - ja siis tottakai luojan kiitos että on, mut ei se sitä tuskaa poista. Tavallaan joutuu jopa itselleen vakuutella, että saa tuntea tuskaa, kun sitä lasta ei kuulu ja ne menetykset on menetyksiä silloinkin kun niitä lapsia on jo
sinulla on oikeus molempiin tunteisiin paljon Tsemppiä tulevalle matkalle parhaani puhallan plussatuulia tähän ketjuun!
tämä tuntuu niin kotoisalle paikalle rupatella ja porukka on tullut jo tutuksi
Joo ainaki tässä ekassa huomasin että suomennoksessa puhuttiin väärästä naisesta :bag:
Voi apua ootan jo et nään tokan jakson..
Ajattelemattomista kommenteista tuli mieleen mitä mun kaveri sanoi..että ehkä kaikella on tarkoitus ja toivottavasti joskus vielä onnistuu..postasin siis jonkun lapsettomuusjutun (ja tietää keskenmenoista), sanoin että paskaa tuuria että ei ainakaan ole mitään tarkoitusta
Mä näin vasta yhden punktion eikä se näyttänyt kovin kivuliaalta, ei sattunut häntä se puudutuspiikki ainakaan..mutta saako Suomessa morfiinia?
Ja nyt just yks tuttu sanoi et pitää vaan ajatella hyviä asioita ja olla kiitollinen (The secret kirjan mukaisesti) niin hyviä asioita tapahtuu..joskus luin kirjan ja joo varmasti hyvä olla kiitollinen ja ajatella positiivisesti mutta en usko että lapsettomuus on siitä kiinni jos joskus panikoi
Joo itselläkin vähän orpo olo foorumilla. Jotenkin tuntuu et kaikilla tässä ketjussa kohta selvät sävelet ja hoidot menossa ja mä vaan junnaan samassa tilanteessa. Toki tuolla keskenmeno puolella jubailen, mut sielläkin välillä tuntuu et nimimerkit vaihtuu ja välil vaikeaa pysyä kärryillä kenellä mitäkin taustaa. Plus sit kun nyt ees ekat menkat/ovis edes tulis nyt sen kkm tyhjennyksen jäljiltä niin olis ees kirjoitettavaa
Mut toisaalta välillä tuntuu niin oudolta sekin, että joissaan jutuissa en ns kuulu joukkoon, kun sekundäärinen lapsettomuus on jotain mistä puhutaan vielä vähemmän kuin lapsettomuudesta. Ja tuntuu pahalta puhua joistain jutuista kun onhan mulla tämä yksi lapsi ja toisilla ei sitä ensimmäistäkään. Plus sit saa kuulla sitä, et no onhan teillä onneksi jo yksi - ja siis tottakai luojan kiitos että on, mut ei se sitä tuskaa poista. Tavallaan joutuu jopa itselleen vakuutella, että saa tuntea tuskaa, kun sitä lasta ei kuulu ja ne menetykset on menetyksiä silloinkin kun niitä lapsia on jo
