Täällä myös riskiryhmään kuuluva
1-Tyypin diabetes.

1-Tyypin diabetes.
Täällä yksi raskausajan pelkääjä. Minulla on autoimmiinisairaus, joka tekee raskausiin oman lisänsä. Esikoista odottaessa meni massiiviset lääkitykset ja osa ajettiin alas ebnen yrityksen aloittamista. Raskausaika meni ilman sen kummempia pelkoja, kunnes rakenneultran aikoihin minulla alkoi olla toksemian oireita. Jouduin olemaan viikkoja osastolla seurannassa ja raskaus päätyi sektioon 28. raskausvikkolla. Esikoinen oli syntyessään alle kilon ja vietti sairaalassa ensimmäiset kaksi kuukautta.
Kuopusta odottaessa pelkäsin koko alkuraskauden, että raskausmyrkytys tulee aikaisemmin ja ettei vauvaa voida pelastaa kropassa riehuvalta myrkytykseltä keskoskaappiin. Raskauden ajan käytin Klexanea ja suolistosairauteni oli myös rauhallisena. Raskaus sujui lievästä toksemiasta huolimatta hienosti ja kuopus syntyi pari päivää lasketun ajan jälkeen.
En pelkää synnytystä, enkä vauva aikaa, mutta riskiraskaus pelottaa. Viime yrityskierrosta tulleen kohdun ulkoisen jälkeen pelkään myös sen tulevan uudestaan. Ohjeena on, että neuvolan pitää lähettää minut alkuraskauden ultraan rv 7-8, jotta varmistetaan raskauden sijainti. Samoilla viikoilla aloitetaan Klexane. Seuraava piina onkin, että rv 24+ on kasassa, jotta vauvalla olisi mahdollista jäädä henkiin, mikäli raskaus joudutaan jälleen purkamaan.
Kyllähän sitä miettii välillä, että onko tässä omalla terveydellä ja hengellä leikkimisessä mitään järkeä.![]()

niin paljon kun ennen rv 12 pystyy 





). Vauva kyllä mullistaa sitten kaiken, eikä mikään olo varmasti siihen täysin valmista, mutta uskoisin että jos on itsetunto ja oman elämän palikat suht hyvin, niin sen sisäisen maailman asetteleminen uudelleen vauvantahtiseksi onnistuu hieman helpommin. Me ollaan matkusteltu jo paljon, nykyään kotimaassa ja luonnossa ja aiotaan vauvan kanssa jatkaa samaa. Onhan siinä vauvan kamojen kantoa, mutta eiköhän siitäkin selviä.



