Verta, vih-doin-kin! Seitsemän päivää kuurin jälkeen. Eilen tuli myös vähän kupin pohjalle, ehkä joku ruokalusikallisen verran, mutta vissiin "sääntöjen" mukaan vasta tänään kp 1, koska eilinen ei vielä ollut kunnon vuotoa.
Piikit pitäisi aloittaa kp 2, niin soitan kyllä tänään lääkärille ja kysyn mielipidettä laskutavasta. Ja panikoin sitä osastoviikkoa
Jos tänään aloittaisi piikit, olisi 14 päivää aikaa kasvatella folleja ennen kuin punktio voi myöhäisimmillään olla. Edellisellä kerralla stimulaatio kesti 12 päivää, mutta silloin 3/4 solusta ei ollut vielä kypsiä. Ärsyttävästi tää viikonloppukin tuli tähän, jos tänään aloittaa ja kaksi viikkoa ei riitä kasvatteluun, punktio menee maanantaille ja se on jo 17 päivää stimulaatiota, mikä kuulostaa taas tosi pitkältä.
Pitääkin aina ylianalysoida kaikkea :banghead: eihän sitä oikeasti voi tietää miten keho reagoi, kun on eri lääkkeet käytössä. Ja muutenkin neljä vuotta välissä. Kun nyt joitain soluja tulisi ja esikoinen pääsisi tutkimuksiinsa
Kyllä muuten stressaa ihan jonnin verran.
Verta, vih-doin-kin! Seitsemän päivää kuurin jälkeen. Eilen tuli myös vähän kupin pohjalle, ehkä joku ruokalusikallisen verran, mutta vissiin "sääntöjen" mukaan vasta tänään kp 1, koska eilinen ei vielä ollut kunnon vuotoa.
Piikit pitäisi aloittaa kp 2, niin soitan kyllä tänään lääkärille ja kysyn mielipidettä laskutavasta. Ja panikoin sitä osastoviikkoa
Jos tänään aloittaisi piikit, olisi 14 päivää aikaa kasvatella folleja ennen kuin punktio voi myöhäisimmillään olla. Edellisellä kerralla stimulaatio kesti 12 päivää, mutta silloin 3/4 solusta ei ollut vielä kypsiä. Ärsyttävästi tää viikonloppukin tuli tähän, jos tänään aloittaa ja kaksi viikkoa ei riitä kasvatteluun, punktio menee maanantaille ja se on jo 17 päivää stimulaatiota, mikä kuulostaa taas tosi pitkältä.
Pitääkin aina ylianalysoida kaikkea :banghead: eihän sitä oikeasti voi tietää miten keho reagoi, kun on eri lääkkeet käytössä. Ja muutenkin neljä vuotta välissä. Kun nyt joitain soluja tulisi ja esikoinen pääsisi tutkimuksiinsa
Kyllä muuten stressaa ihan
Dpo9, aamulla alkoi tuhruttelu. Pitäkääs mulle nyt peukut ja varpaat pystyssä, että huominen kääntyis jo kp1 ja maanantaina pääsis ilmoittamaan meidät inssiin
Heräsin taas yöllä kolmelta syystä x ja otin rautatabun niinkuin monena muunakin yönä. Ne on alkanut aiheuttamaan mulle nyt pahoinvointia, jos otan täysin tyhjään mahaan. Niin nytkin ja viideltä heräsin kuvottavaan oloon. Mielessä kummitteli myös, että onkohan tiputtelu alkanut ja tekiskö taas testin. Kuudelta oli pakko nousta ylös kun mietin vaan eikä uni tullut.
Ei tiputtelua ja tein Rfsu:n herkän puikkotestin ja hetken mielijohteesta heti perään vielä onestepin herkän. Molemmat näytti negaa.Söin sit vähän banaania, niin etova olo hellitti sen verran, että sain vielä hetken torkuttua sohvalla. Äsken menin sit vessaan ja onesteppiin olikin ilmestynyt jotain!
Olin jo eilen näkevinäni jotain, mut musta tuo viiva oli omituisen kaukana, niin ajattelin sen olevan jotain muuta, mut tonne melko kauashan nytkin näytti väriä tulleen.
Onko nää onestepit näyttänyt paljon vääriä plussia? Jännä nähdä miten tää homma tästä nyt etenee.Nyt siis yk5 ja tänään kp 25/23-26.
Äh, onpa ärsyttävää!
Varsinkin toi viimeinen kuva on ihan niinkuin toi mun testi.
Äh, onpa ärsyttävää!
Tein nyt 2h pidätyksellä pc:n ja ihan todella hailakka haamu siihen mun mielestä tuli. Mieskin oli näkevinään sen, mut kuvassa näkyy kyllä aika huonosti. Huomisaamuna uusi yritys... Täytyy käydä ostaa testejäkin lisää. Onesteppejä on jäljellä, mut pc:itä enää 1.
Muokkasin vähän kuvan kontrastia, niin tuli paremmin tuo pc:n haamu kuvaan näkyviin.
Täydellinen päivä. Sushilounas ystävän kanssa koska keskenmeno sucks, kotona itsetehtyä pizzaa ja elokuvaa perheen kanssa, samalla vähän neulontaa ja kahvijäätelöä. Illalla vielä aikaa kipeän miehen kanssa ja aikaisin nukkumaan.
Ja mikä parasta, pystyin puhumaan ystävän kanssa keskenmenosta. En ole puhunut siitä oikein kenenkään kanssa, koska oon pelännyt romahdusta. En romahtanut, en edes itkenyt. Mutta teki hyvää puhua asiasta omassa tahdissa, ystäväkin sanoi ettei ole halunnut ottaa itse puheeksi koska tietää tämän olevan mulle niin vaikeaa. Mitä sitä tekisi ilman läheisiä?
Vielä kun saisi tän räkätaudin pois että pääsisi taas uimaan ja juoksemaan!
Onnea ja tsemppiä Sammie, toivottavasti pikkuinen pysyisi nyt mukana!
Tosin viimeksikin tiesin sen. Kun tunne muuttui, oli vauva jo kuollut, vaikka se varsinaisesti selvisikin vasta kaksi viikkoa myöhemmin. Ehkä siis yritän vain luottaa vaistooni :)
Kyllä sen monesti vaan tietää, jos kaikki ei oo kunnossa. Mulla oli aikoinaan kkm ja muistan, kun kerroin sillon kaverille raskaudesta niin, että sanoin "mä oon raskaana, tai siis ainakin olin, mutta en ehkä oo enää". Jotenkin se oli niin vahva tunne sillon, että kaikki ei oo kunnossa. Neuvolaankin soitin tästä, mut ei ne ottanut mua tosissaan. Lopulta menin sit yksityiselle, kun oltiin lähdössä tyttöporukalla festarireissulle ja ajattelin, että haluan varmistuksen asialle ennen sitä etten oo sit turhaan selvinpäin koko festareita. Kävin yksityisellä joskus rv8 ja niinhän se oli, että raskaus oli keskeytynyt 3 viikkoa aiemmin. Seuraavasta raskaudesta mulla oli alusta alkaen ihan erilainen fiilis ja sillon kaikki menikin hyvin loppuun asti. :)Kiitos!
Välillä uskon, että kaikki menee hyvin, mutta sitten pelko taas nostaa päätään... Mutta juuri nyt kaikki on varmasti hyvin, tunnen sen
: