Raskaaksi 2019
- Ketjun aloittaja Äiti1977
- Aloituspäivämäärä
Jukkapalmu23
Puuhakas puhuja
Luin nyt aamulla Ellen jokikunnaksesta artikkelin. Kuusi vuotta olivat lapsettomuushoidoissa ja nyt sitten ovat adoptiojonossa kun hoidot eivät tuottaneet tulosta. Tiiättekö, mua rupes tosissaan pelottaa ja ahdistamaan. Ei saisi liikaa miettiä asioita ja varsinkaan kun me ei vielä olla pääsemässä edes tutkimuksiin, mutta silti...
en osaa sanoa muuta kuin että tiedän tunteen. Jännä kun juuri eilen näin Ellenin tv-mainoksessa ja katsoin häntä ja mietin itkemässä sikiöasennossa negatiivisen testin jälkeen. Että tuo ihminen on kokenut täysin saman mutta vielä pahempaakin. Elämä on niin epäreilua.
Niin on:arghh: mutta silti tällä taipaleella pitäisi löytää itseen se usko ja voima, että vielä tämä onnistuu
ymmärrän oikein hyvin kun lukee näitä juttuja, että tulee olo että miksi minäkään onnistuisin, kun ei tuo ja tuokaan, mutta tilastojen valossa kuitenkin hoidolla suurin osa raskautuu ennemmin tai myöhemmin siihen vaan täytyy koittaa jaksaa uskoa, tai tulee ihan tosi pitkät ja kurjat ajat tämän asian kanssa. Ja hoitoon hakeutuvien suosittelen lämpimästi käyttävän tilaisuuden ammattiauttajan keskusteluapuun, vaikkei välttämättä kokisikaan että olisi sille suurta tarvetta aina ne keskustelut kumminkin toivottavasti jotain helpotusta antaa omalle mielelle.Ihanaa torstaita naiset
kyllä tästä vielä selvitään voittajina!Omaa napaa, limat jatkuu, täytyy varmaan ukkoa vielä selättää tänään. Se ite jo vihjaili jotain sen suuntaista aamulla. Ihmeen viriili se onkin ollut tässä kierrossa
huomaa omasta asenteesta että on tää positiivinen keskikierto, kyllä tää taas synkäksi muuttuu hetken kuluttua
Tepsu19
Puuhakas puhuja
Oliko se jossain lehessä muistan nähneeni ja haluaisin kanssa lukea
Niin on:arghh: mutta silti tällä taipaleella pitäisi löytää itseen se usko ja voima, että vielä tämä onnistuu
Ihanaa torstaita naiset
Omaa napaa, limat jatkuu, täytyy varmaan ukkoa vielä selättää tänään. Se ite jo vihjaili jotain sen suuntaista aamulla. Ihmeen viriili se onkin ollut tässä kierrossa
Pahoittelut negatiivissävytteisestä kommentistani, oon ehkä taipuvaisempi sellaiseen luonnostani ja kun kevyet hoidot ei oo itselleni mitään tuloksia tuoneet. Mutta oon samaa mieltä että pakko on toivoa pitää yllä muutenhan tässä yrittämisessä ei olisi mitään mieltä. Ja suurin osa onneksi todella onnistuu ja täälläkin monilla on täydet mahdollisuudet onnistua luomusti tai kevyillä hoidoilla. Mutta se toivo ja tilastot ei kuitenkaan poista sitä pakokauhua mikä syntyy kun ajattelee täysin lapsetonta elämää. Me emme myöskään koe adoptiota omaksi vaihtoehdoksi (ainakaan tähän mennessä). Se toivo, usko ja pelko kulkee kuitenkin yhdessä käsikädessä tässä taipaleella koko ajan.
Nyytti
Asioista perillä oleva
Mulla taas limat loppuu ovispäivänä ja eiks joku lääkäri sanonu et kivut kun tulee niin ovis on jo "ohi". Eli aiheuttaako se munasolun irtoaminen ja liikkeelle lähtö ne kivut? Mut sen jälkeen on mun järkeilyllä ainakin vielä se 12-24h aikaa kun se munis seilaa.
on. Lääkärissä käyty ja kaikki vaikuttais olevan ok.
Ferritiini oli 48, et eihän se huippuhyvä oo, mut ei nyt ihan surkeakaan. Hemppa oli 128.
TSH oli 1.41, kertokaas viisaammat et eiks se nyt oo ihan hyvä? Lääkärin mukaan ainakin, mut te tietty tiiätte paremmin
Prolaktiini oli vähän alle viitearvojen, 89. Mut näin päin ei kuulemma haittaa yhtään.
En ees tiedä mitä noi kaikki muut on, mut kaikki on joka tapauksessa hyvin viitteissä ja gyn.tutkimuksessa paikat siistit.
Papaan menee se pari viikkoa. Lääkäri lupas heti laittaa lähetteen eteenpäin, edelleen arvelee vaan olevan iän mikä nyt hidastaa tärppiä.
Mä kävin kans työterveyden kautta labroissa maanantaina ja oli aika ylläri, että mun ferritiini oli vaan 16! 
Kyllä mä epäilin, että se saattais olla aika alhainen, mut en mä nyt ihan tollasta lukemaa odottanut. Toivottavasti tää ei raskautta kuitenkaan estäis. 
Aloitin heti rautakuurin, mut eipähä se vaikuta vielä pitkään aikaan.
Kyllä mä epäilin, että se saattais olla aika alhainen, mut en mä nyt ihan tollasta lukemaa odottanut. Toivottavasti tää ei raskautta kuitenkaan estäis. Aloitin heti rautakuurin, mut eipähä se vaikuta vielä pitkään aikaan.
Mulla taas limat loppuu ovispäivänä ja eiks joku lääkäri sanonu et kivut kun tulee niin ovis on jo "ohi". Eli aiheuttaako se munasolun irtoaminen ja liikkeelle lähtö ne kivut? Mut sen jälkeen on mun järkeilyllä ainakin vielä se 12-24h aikaa kun se munis seilaa.
on. Lääkärissä käyty ja kaikki vaikuttais olevan ok.
Ferritiini oli 48, et eihän se huippuhyvä oo, mut ei nyt ihan surkeakaan. Hemppa oli 128.
TSH oli 1.41, kertokaas viisaammat et eiks se nyt oo ihan hyvä? Lääkärin mukaan ainakin, mut te tietty tiiätte paremmin
Prolaktiini oli vähän alle viitearvojen, 89. Mut näin päin ei kuulemma haittaa yhtään.
En ees tiedä mitä noi kaikki muut on, mut kaikki on joka tapauksessa hyvin viitteissä ja gyn.tutkimuksessa paikat siistit.
Papaan menee se pari viikkoa. Lääkäri lupas heti laittaa lähetteen eteenpäin, edelleen arvelee vaan olevan iän mikä nyt hidastaa tärppiä.
Tsh tosi hyvä! Apua mun prolaktiini ollut 259 vuos sitten!? Kuulostaa hirveen Korkeelta...
Nyytti
Asioista perillä oleva
Tuossa on prolaktiinin viitearvona naiselle määritelty 102-496, et eiköhän kaikki sen sisällä oo sit ihan normaalia :)
Mulle sanoi vaan et tuosta ei tarvi välittää, et ei haittaa mitään jos se on vähän matala, mut jos se ois liian korkea, niin sit saattais selittää hedelmättömyyttä. Mut luulis tosiaan et vasta viitearvon yli jos menee ni sit haittais :)
Huomenna vika primo. Kovasti on tuolla munisten tienoilla jomotellut ja kipristellyt, toivottavasti olis positiivinen merkki ja menkat tekee tuloaan. Ettei nyt ainakaan mikään "hei, sullahan pitäis olla ovis tässä justiinsa, kasvatetaanpa pari follia pikaseen".
Viikonloppuna teen joka tapauksessa testin ennen kuin lähden piikkiostoksille, ettei sitten vaan mee useampi sata euroa kankkulan kaivoon. Tuskinpa se useampaa viivaa näyttää mut kuitenkin :angelic:
Musta tää ahdistus ja pelko on kyllä ihan luonnollista, kun kauan kestää raskautumisessa. Itsekin sitä poden ja kaikesta vakuuttelusta huolimatta pelkään, että me jäämme lapsettomiksi tai saamme yhden ainoan lapsen, jolla on esimerkiksi kehitysvamma. Olen kahlannut nettiä läpi näiden uutisten perässä ja ajatellut, että näin käy varmaan kohdallani - lapsettomuutta, kohtukuolemia, jatkuvia keskenmenoja - lista on varmaan loputon. Mut sitten mä kuitenkin haluan ajatella niinkin, että kyllä tämä vielä onnistuu tavalla tai toisella. Mä voisin nähdä sijaisvanhemmuuden tai adoption vaihtoehtona, mutta miehelle se on todennäköisesti vaikeampi paikka ja onkin sitten sanonut, että mieluummin tähdättäisiin sitten siihen, että meillä on hyvä elämä keskenämme ilman lapsia.
Mitä tulee elämän suruihin, ymmärsin sen kaikkia raameja myöten, että elämän surut on lopulta samat ihmisten taustoista riippumatta. Olit köyhä tai rikas, ei se takaa mitään ja lopulta meitä kaikkia koskettaa yhtä vaikeasti samanmoiset surut. Ei suurin osa ihmisistä valitse lapsettomuutta, sairauksia, kuolemaa tai muita elämän ongelmia - ne tulee kysymättä.
Toivoa pitää itseensä vaan jotenkin yrittää valaa.
Mulla taas tänä aamuna äitini kanssa niin hieno puhelu, että en edes viitsi avata sitä tässä viestissä. Huusin sille sitten kurkku suorana (kypsää tiedetään), ettei meidän asiat sille kuulu enkä yhtään aio keskustella raskaudesta sen kanssa.
Vois sanoa näin karkeasti, että se kaatoi ämpärillisen paskaa niskaan, vaikka puhelun ei millään tapaa pitänyt liittyä näihin asioihin - oli pakko ottaa siihen yhteyttä muissa asioissa, niin johan oli show.
Tiedättekö ymmärtäisin tän yhden haloon tästä, jos meillä olisi edes mielenterveys- ja päihdeongelmia, mut kun ei oo mitään - itseasiassa ei esim. mielenterveydelliset syytkään aina ole este raskaudelle, jos on alusta saakka riittävä tuki.Voimiksia teille!
Toivoa pitää itseensä vaan jotenkin yrittää valaa.
Mulla taas tänä aamuna äitini kanssa niin hieno puhelu, että en edes viitsi avata sitä tässä viestissä. Huusin sille sitten kurkku suorana (kypsää tiedetään), ettei meidän asiat sille kuulu enkä yhtään aio keskustella raskaudesta sen kanssa.
Voimiksia teille!
Kypsää tai ei niin joku rajanveto pitää tehdä. Mulla enää isä elossa, mutta välillä menee hänen kanssa niin pata jumiin. Mulle voi kyllä puhua ihan miten haluaa ja sit ne ns hyvät sanat musta tai meidän perheestä kerrotaan mun sisaruksille. Joskus ärsyttää että miksi ne pitää sisarusten kautta kuulla? että on onnellinen meidän puolesta ja pärjätään hyvin jne. Ihan kuin niitä ei voisi meille itse sanoa. Onneksi on nykyään selvin päin, niin sitäkin jaksaa katsella, mutta tiikeri pysyy kyllä raidoissaan, vaikka selvinpäin itsesensuuri toimii paljon paremmin. Mut joo, oon itseeni kyl kovin tyytyväinen et oon opetellut haistattaan takas ja en todellakaan soittele perään jos ei hänestä kuulu
W
Watti
Vieras
Mulla taas limat loppuu ovispäivänä ja eiks joku lääkäri sanonu et kivut kun tulee niin ovis on jo "ohi". Eli aiheuttaako se munasolun irtoaminen ja liikkeelle lähtö ne kivut? Mut sen jälkeen on mun järkeilyllä ainakin vielä se 12-24h aikaa kun se munis seilaa.
on. Lääkärissä käyty ja kaikki vaikuttais olevan ok.
Ferritiini oli 48, et eihän se huippuhyvä oo, mut ei nyt ihan surkeakaan. Hemppa oli 128.
TSH oli 1.41, kertokaas viisaammat et eiks se nyt oo ihan hyvä? Lääkärin mukaan ainakin, mut te tietty tiiätte paremmin
Prolaktiini oli vähän alle viitearvojen, 89. Mut näin päin ei kuulemma haittaa yhtään.
En ees tiedä mitä noi kaikki muut on, mut kaikki on joka tapauksessa hyvin viitteissä ja gyn.tutkimuksessa paikat siistit.
Papaan menee se pari viikkoa. Lääkäri lupas heti laittaa lähetteen eteenpäin, edelleen arvelee vaan olevan iän mikä nyt hidastaa tärppiä.
En muista enää että millon se lima loppu siinä kierrossa kun raskauduin ja tuli km mutten kyllä haluu siihen luottaakkaan. Mutta yleensä kun mulla tuntuu kipu niin siitä noin viimestää kuuden tunnin aikana loppuu myös lima. Nyt oli niin että limat loppu ja vasta seuraavan päivän iltana tuli kipu
ota siitä nyt sitten selvää. Tikuilla en viittii enää leikkiä kun sei onnistunu ikinä kun koitin. Yritän luottaa siihen että limojen aikana tärppäis 