----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
lambi sanoi:
Tuli muuten myös näistä kiusaamisaiheista mieleen keskimmäisen tyttäreni tilanne. Hän on isokokoinen, eikä välitä tippaakaan vaatteista, merkeistä tms "hömpötyksistä". Me ei matkusteta espanjaan lomille, ajeta uusilla jopoilla(paitsi se yksi joka perheessä sen kokee tärkeäksi:p) tai harrasteta hienoja harrastuksia hienoissa varusteissa. superälykäs tyttö ja huikean empaattinen persoona. no, siinä onkin ollut jo monta aihetta olla kiusattu. ensimmäiset vuodet koulussa oli tuskaa, sittemmin on kasvanut näkemään omat hyvät puolensa, ja irrottautumaan syrjijiensä(omat luokka"kaverit") ikeestä. Mä näen että siitä shaissesta voi koitua kuitenkin hyvääkin, itsevarmuus ja selkeä oman tien kulkeminen ei ole ollenkaan huono asia. Siinä missä toiset kisailee toistensa kopioimisessa ollakseen sisällä piireissä, voi tämä olla reilusti oma itsensä ja nauttia vailla painetta miellyttää muita. Mä niin toivon että tämä kantaa pitkälle aikuisuuteen.
Mä itse taistelin lapsena ollessani iso ja erilainen irti kiusaamisesta ryhtymällä kovaksi ja pelottavaksi. Tytär ei onneksi seurannut tätä esimerkkiä:smiley-angelic001-ei siinäkään lähtenyt kopioimaan toisen mallia. Pahin kiusaaja oli alkuun tyttö joka sai kaiken ja kysyi aina esim vaatteiden hintaa. Ja tämä oli hänelle tarkoituksella opetettu, ettei tulisi kiusatuksi es huonompien vaatteiden takia (äitinsä kanssa keskustellut aiheesta- hän siis pelkäsi tyttärensä tulevan kiusatuksi, ja pyrki tavaralla tekemään kaikkensa ettei niin kävisi-en tiedä onko tulos ollut sitä mitä toivoio_O). Elämä vaan on välillä persiistä, kaipa tässä kaikki parhaansa yrittää?
Click to expand...
Sulla on mahtava tytär. Moni sais ottaa esimerkkiä.

Minua taas kiusattiin, kun olin niin pieni. Ei se minua haitannut, mutta yksi luokkakaveri oli sellainen, että aina vuorollaan otti jonkun hampaisiinsa ja kielsi muidenkin puhumisen tälle uhrille. Aluksi hämmästelin ja sitten minustakin tuli kova ja pelottava. Enää ei kukaan ollut minulle puhumatta. Joskus olen miettinyt, että mitä ihmettä tuon lapsen päässä onkaan silloin liikkunut. Ja mistä ihmeestä moinen käytös on kielinyt.
 
Mulla on sama tausta kuin @Vastavirran akkalla. Kiusattu kun olin pieni, laiha, kiltti. Nuorempana olin myös ”kova” ja moni sanoi että luuli mun olevan kamalan kylmä jne. Mut sit ihmeteltiin miten empattinen, lämmin ja herkkä oikeesti olen. Tuli vaan kasvatettua semmoinen panssari ettei mikään tunnu miltään :sorry:
 
Niin kyllä ne lapset aiheen kiusaamiseen löytävät. Siinä koen kyllä onnistuneeni, ettei omat lapset kiusaa ketään. Tai mistäs tiedän vaikka ovat luonnostaan niin kilttejä. No niin tai näin, sitä käytöstä en hyväksy omissani. Toivottavasti tilanne ei muutu.

Toisaalta harmittaa, että piti ruveta pienenä kovaksi, mutta on siitäkin hyötyä ollut. Ainakin osaan pitää puoleni. Nytkin oma käytökseni huvittaa tuolla koulussa. Sielläkin meinataan syöttää välillä pajunköyttä joissain asioissa ja taas joutuu puolensa pitämään. Voisihan ne asiat sujua, kuten kuuluukin. Varmaan olen jo jossain mustalla listalla. Kaivan kaiken tiedon esiin ja lyön tiskiin.
 
Tähti ★ sanoi:
Motto78 :) pistin vastaan palaverissa ja kerroin oman näkemykseni asioihin...Väittivär, että iso projektikin vaarantui kesälomani aikana, niin sanoin, ette kesälomalla se ole silloin vastuullani...muita laiminlyöntejä oli kirjattu, jotka olivat ihan" kakkaa:wtf:" ja vähän pyörsivätkin puheitaan....

Mutta allekirjoitinpa paperin, koska oli pakko, eikä tämä nyt irtisanomispaperi vielä ollut.

On mulla liitto, johon kuulun.
Click to expand...
Mitä miehesi on mieltä tilanteesta?
 
Sharmander sanoi:
Sama kokemus vaikkakin pienellä otannalla. Ne ongelmalapset (karrikoiden sanottuna) ei oo aina mistään päihdeperheistä. Pahoinvointi heijastuu hyvin pitkälti myös sieltä ettei vanhemmilla ole aikaa, lapset paljon ”yksin” kotona tai sitten aikaa annetaan vain kuskaamalla harrastuksesta toiseen hampaat irvessä.
Click to expand...
Tämä on kyllä niin surullista. Ei ole aikaa lapsille ja vanhemmat paikkaa omaatuntoaan rahalla. Kohtuus pitäisi olla kaikessa, jopa työssä ja harrastusten määrässä. Välillä kyllä kauhistelen jonkun lapsen harrastusmääriä. Monta eri harrastusta ja niissä käydään jopa viikonloppuisin. Missä välissä lapset lepää. Ja sitten tietysti, jos halutaan tulla vaikka huippupelaajaksi, niin harkkoja on paljon. Mutta toivon aina, että nämä lapset käyvät niissä omasta halustaan, eikä vanhempien vaatimuksesta. Meillä vanhemmalla on yksi harrastus ja pienemmällä ei vielä mitään.
 
Yölento sanoi:
Mitä miehesi on mieltä tilanteesta?
Click to expand...

Ei hän pidä pahana, kun paperissa kuitenkin puhutaan neutaariin sävyyn ja on mahdollisuus vielä onnistua, kun työt saadaan hoidettua....

Itse oon tosin tällä hetkellä vain masentunut tästä...joten voisin käydä vaikka valittamassa työlääkärille:sad010

Sori, sekoitin jo Yölennon viestit, mutta ei kai haittaa...:sad010
 
Rauha80 sanoi:
Onpa kamala tilanne Tähti. Uutta matoa koukkuun vaan! Älä jää tuleen makaamaan.

Mies ehti kotiin ennen ovista. Ei vielä ole edes olot ja limat otolliset. Flo ennusti huomiselle, mutta satavarmasti ei huomenna ole vielä.
Click to expand...

Kiitos huolesta Rauha80:Heartred

Tällä hetkellä masentaa voimakkaasti. Kaikki on turhaa mitä olen tehnyt:sad010

Epätietoinen olotila joka suuntaan ja ehkä surullinenkin siitä, että olen yrittänyt ja tehnyt paljon turhan vuoksi. Ei kestäis:sad015

Masennus voi olla pysyvääkin, kuka ties:angelic: Ainakaan en kykene enää ylläpitämään välittömiä ihmissuhteita töissä, koska en luota keneenkään, saati uuteen esimieheen. Taitaa tulla masennuskierre, pahaa nyt pelkään....


Dpo9
 
Last edited by a moderator:
Sun pitää nyt Tähti oikeestaan päättää haluatko jäädä nykyiseen työhösi. Jos et, niin sitten alat välittömästi etsiä uutta paikkaa.
Jos taas päätät jäädä, niin ensimmäisenä otat oman seurannan käyttöön työajoista eli merkkaat kalenteriin tulo ja lähtöajat. Ja jos olet pois niin selkeästi miksi. En ymmärrä työpaikkoja jossa kellokorttia ei käytetä. Meillä ainakin palkka juoksee leimauksien mukaan ja jos on plussatunteja niin niiden pois pitämisestä ei tarvitse kiistellä kun on mustaa valkoisella.
Toisekseen sun on pakko miettiä miten saat työt organisoitua tehokkaammiksi. Monta kertaa tehdään turhia työvaiheita joilla ei saada aikaiseksi mitään lisäarvoa itselle tai asiakkaalle. Tai työt tehdään vääränä aikana tai viikonpäivänä.
Me esimerkiksi käytiin läpi päivittäiset, viikottaiset ja kerran kuussa tehtävät työt. Kirjattiin ylös ja valittiin ajat/päivät jolloin ne pitää tehdä. Tämän jälkeen työt eivät enää ole kasaantuneet samalla tavalla ja aikaa jää kehitysprojekteillekin. Mä teen myös monipuolista toimistotyötä, mutta ilman suunnittelua se olis yks hallitsematon sekasotku. Tietyt rutiinit toistuu, mutta silti jokainen päivä on erilainen.
Eli vaikka et apuja työhön saisikaan niin itse pystyt siihen ja kiireeseen aivan varmasti vaikuttamaan.
 
Tsemppiä @Tähti ★ asiattomuuksia ei kuulu sietää. Toki pitää myös tarkastella asiaa siltä kannalta onko näkemykset miten ristiriidassa. Joskus sitä myös ottaa muitten sanomiset ja palautteen myös liian henkilökohtaisesti. Monesti kyse on nimenomaan siitä että henkilöstöpolitiikka ei toimi, ei niinkään se että oma työpanos ei olis riittävä. Jos homma on tosiaan noin asiatonta niin liittoon yhteys tai sitten veks.

Viime yönä heräsin taas siihen fiilikseen et ehkä tää mun lapsiurani on tosiaan tässä. Ajatus uudesta raskaudesta tuntuu äärettömän kaukaiselle, jopa utopistiselle. Tarkastin apista, onkin kp25. Ovista ei tosiaan oo ollu, kroppa on tyystin nollatilassa. Menkat tuskin alkaa ihan herkeen nekään. Pläh.
 
Tähti ★ sanoi:
Kiitos huolesta Rauha80:Heartred

Tällä hetkellä masentaa voimakkaasti. Kaikki on turhaa mitä olen tehnyt:sad010

Epätietoinen olotila joka suuntaan ja ehkä surullinenkin siitä, että olen yrittänyt ja tehnyt paljon turhan vuoksi. Ei kestäis:sad015

Masennus voi olla pysyvääkin, kuka ties:angelic: Ainakaan en kykene enää ylläpitämään välittömiä ihmissuhteita töissä, koska en luota keneenkään, saati uuteen esimieheen. Taitaa tulla masennuskierre, pahaa nyt pelkään....


Dpo9
Click to expand...
Jos nyt et ihan yhden päivän perusteella ala puhumaan masennuksesta. Se on häpeäksi masennukselle. Sinulla on kriisi.

Ehdottaisin, että ihan nyt jo tässä viikonlopun aikana katsot mol.fi - palvelusta avoimet työpaikat, etsit valmiiksi oman ammattiliiton juristin puhelinnumeron tai laitat sähköpostia jo viikonlopun aikana.

Olet puhunut tehneesi ylitöitä. Miten teillä ylitöistä maksetaan tai miten tunnit saa pois, jos työaikaa ei merkitä mihinkään?
 
Mä näkisin Tähti sun tilanteessa nyt paljon mahdollisuuksia uuteen. Se vaan tarkoittaa että täytyy irrottaa vanhasta ensin, ensin henkisesti ja pian fyysisestikin. Älä jää sinne tuleen makaamaan!
Teillä lienee hyvä taloustilanne kotona? Ei olis edes vaaraksi olla hetken pois töistä? , ihan vaan kotona töitä hakemassa, samalla pikkunassikan kanssa enemmän aikaa viettämässä(sitä aikaa ei takuulla kadu jälkikäteen). Ehkä siinä stressitson laskiessa nousisi plussatoiveetkin ainakin toisella promillella:shy:!
Irtisanoutuminen pian kuulostaisi mustakin järkevältä, kun ei järkevää syytä jatkaa nykypaikassa oikein tunnu olevan.
Tsemppiä!
 
Kele tämä tällainen tjottailu ja haahuilu ei oo tällaisen hätäisen ihmisen hommaa :wtf: pska mua ärsyttää että kierto venyy taatusti ja entä jos menkat ei alakaan. Hetkellinen tyyneys vaihtuu aina äkkiä ärsytykseen aiheesta :sour:
Ja sitten ainakin kaksi raskausuutista. Miks mun tutut lisääntyy. Miks mä en?Miks mulla ei oo ”viiskymppisiä”kavereita :shifty:? Miks ei vois olla viel vaikka 5v.nuorempi? Miks mun äijä ei oo innokkaampi. Miks sen mielestä tää on hyvä näin?
ugh olen puhunut :bag::shifty::violent001
 
Joo kyllähän se sisintä kalvaa, kun tajuntaan iskee mahdollisuuksien hupeneminen. Mulla on aina ollut vaikeaa raskautua, paitsi vanhemmiten merkillistä kyllä. Olen siis niin sopeutunut tähän tilanteeseen, vaikka mieli ei sitä meinaa hyväksyä. Itse ajattelen niin, että kun jo ennestään mahdollisuudet ovat huonot, niin mikä iloinen ylläri olis plussa testissä. Mulla vaan se ongelma, ettei raskaus kanna maaliin, vaan keskeytyy joko ennemmin tai myöhemmin. Siitä huolimatta jatkan harjoituksia. Ja sitten toisaalta minä olen jo äiti, vaikka se ei poissulje lisälapsia. Eikä sitä vielä tiedä, että kuinka käy. Priimamuna saattaakin olla jo lähellä. Aika kyllä matelee, vasta kp 6. Kohtahan sitten ovista taas ihmetellään, tai sitten jotain muuta.
 
Ja meilläkin on tuo, että ukko on tyytyväinen nykyiseen lapsilukuun. Ei hän saa kriisiä, jos ei enempää tule, mutta ei myöskään kiellä niitä. Sitkeesti jaksaa yrittää vaikka valitan kiertosekoiluista. Mulla itsellä se tarve on valtava. Kun se neula lupasi mulle kaksi tytärtä, niin onhan tässä siis optiota vielä jäljellä. Eikös vaan. Vaikka mahtavia on pikkupoikasetkin. Ei niin mitään väliä, kunhan vaan tulis.
 
Tänään luin iltsusta Eeva Kuuskosken tarinaa. Kylläpäs kouraisi. Hän oli nuorena raskaana ja mies teki silloin itsemurhan. Lapsi syntyi myöhemmin ja kuoli kolmen päivän ikäisenä synnytyskomplikaatioihin. Silloin hän päätti ettei enää ukkoa ota. Mutta mikä parasta hän perusti vanhemmiten kuitenkin uuden perheen ja sai lapsen 44 vuotiaana. Wau.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top