Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

[Heitsu1996]

Oon lukenut teidän kaikkien jutut, mutta en vain ole jaksanut vastailla ja ei ole ollut edes aikaa No mitäs meille käytiin Tukholmassa risteilyllä.ja kierto kadoksissa edellen siitä en stressaa, mutta jotenkin hermot koetuksella koko ajan.Mitä tuohon ehkäisyys asiaan niin ennen, kun tutustuin mieheeni oli käytössä kuparikierukka ja kyparikierukkasta ei mitään positiivistä kerrottavaa paljon hiivaa ja kutinaa plus erilaisia vuotoja nyt 8-vuoteen ei mitään ehkäisyä käytössä ja kaikki raskaudet alkaneet hoidoilla niin ehkäisyn tarve 0. Asutaan 3krs kerrostalossa hissi löytyy ja etsitään vähän perhe ystävällisempää asuntoa ja ehkäpä jos onnisuo kolmiota, mutta jos ei nappaa uusi asunto niin voidaan asua tässäkin.Makuuhuoneseen sopii kyllä pinnasänky hyvin neliöitä löytyy 60 ja jos Miitu asuu kymmenneliöö pienemmässä kahden lapsen kanssa miksi ei pärjätä 60neliön asunnossa :D

 

[Moonaliisa]

.

 

[Heitsu1996]

Helsingissä oli vielä ainakin raskausaikana pahvinen äityyskortti ja Vantaalla, kun asutaan nyt niin pojalla on edelleen pahvinen.Pojalla ikää 6kk.

 

[mangustimamma]

Meillä kuopus tulee ensi kuussa 1 v ja vielä on ainakin pahvinen neuvolakortti täällä käytössä.

 

[Moonaliisa]

.

 

[flikka]

Se nyt ei ole kenenkään muun kuin asianomaisten asia, tekeekö kukakin minkä verran lapsia ja missä iässä, ikäerosta puhumattakaan

Eli piutpaut vaan haastattelijan puheille! Itse tiedät mikä oikealta tuntuu

 

[Emir]

Tänään tää koko kuumeilu/tjottailu tuntui todella tyhmälle idealle. Kävin lähiaikoina työhaastettelussa ja siellä tuli suoraan oletus (kun kerroin lapsieni iän) ettei ikäiseni nainen enää tee lapsia, saati noin suurella ikäerolla. Tuli taas paniikki ja tyhmä olo. Pilaanko kaiken jos saan kolmannen lapsen

Kaverini sai kolmannen lapsensa ollessaan 36v. Kaks vanhempaa olivat silloin 11v ja 8v. Täytyy myöntää etten uskonut heidän enää haluavan enempää.
Älä anna toisten kuvitelmien tai oletusten olla unelmiesi tiellä.

Seuraan ketjua kun en itse osaa päättää että yrittäiskö sitä kolmatta vai ei. Ikää 35v ja kertaalleen jo päätin ettei kolmatta enää tule. Tuntuu vaan et mieli muuttuu monta kertaa päivässä, riippuen siitä miten lasten kanssa menee.

 

[mangustimamma]

Täällä taas tänään sellainen olo, että tämä kolmosen yritys on ihan hemmetin typerä idea. Jo nytkin niin paljon stressiä ettei pää meinaa pysyä kasassa. Tosin näyttää siltä, että ovulointi on varsin epävarmaa, joten tavallaan turha miettiä koko yritystä.

Stressin aiheuttajat kyllä pääosin muita tekijöitä kuin lapset ja suurin osa ohimeneviä. Ei vaan olisi aikaa odotella, että ne menee ohi. Ensi keväänä alkaa jo ne itse keksityt aikarajat paukkua. Mutta kroppa näemmä pistää nyt neliraajajarrutuksen päälle niin ei auta.

 

[Moonaliisa]

.

 

[Emir]

Mäkin mietin juur tuota että jaksanko. Mies on paljon töissä (joka päivä, vain muutama viikko vuodessa lomaa) niin oon paljon lasten kanssa. Eli meillä pitäis miettiä asiaa mun jaksamisen kannalta.
Lasten myötä oon huomannu kuinka tärkeää oma-aika mulle on. Sen perusteella ratkaisu ois selvä, ei enempää. Mutta kun toi kolme on jotenkin nyt jääny päähän. Ehkä jahkailen niin kauan ettei se sit enää onnistukaan.

 

[mangustimamma]

Hassua että on niin saman tyyppisiä ajatuksia ihmisten kanssa jotka ei vielä yritä. Mutta päällimmäisenä mulla kuitenkin vahva usko, että meni syteen tai saveen, niin yhtäkään omaa lasta en vaan osaisi katua. Yrittämättä jättämistä sen sijaan lähes varmasti katuisin, vaikka se kuinka järkipäätös olisikin. Mutta ymmärrän teidän mietteitä todella hyvin, hirveän samoja juttuja olen pohtinut itsekin vaikka vähän eri lopputulokseen tällä hetkellä päätynytkin.

 

[Tips]

Mäkin mietin juur tuota että jaksanko. Mies on paljon töissä (joka päivä, vain muutama viikko vuodessa lomaa) niin oon paljon lasten kanssa. Eli meillä pitäis miettiä asiaa mun jaksamisen kannalta.
Lasten myötä oon huomannu kuinka tärkeää oma-aika mulle on. Sen perusteella ratkaisu ois selvä, ei enempää. Mutta kun toi kolme on jotenkin nyt jääny päähän. Ehkä jahkailen niin kauan ettei se sit enää onnistukaan.

Tää on kuin minun kynästä. Aika näyttää...

 

[Emir]

Hassua että on niin saman tyyppisiä ajatuksia ihmisten kanssa jotka ei vielä yritä. Mutta päällimmäisenä mulla kuitenkin vahva usko, että meni syteen tai saveen, niin yhtäkään omaa lasta en vaan osaisi katua. Yrittämättä jättämistä sen sijaan lähes varmasti katuisin, vaikka se kuinka järkipäätös olisikin. Mutta ymmärrän teidän mietteitä todella hyvin, hirveän samoja juttuja olen pohtinut itsekin vaikka vähän eri lopputulokseen tällä hetkellä päätynytkin.

Tätä oon kans miettiny et kadunko jos ei edes yritetä. Kun oon sen kolme aina halunnu. Jos yritetään niin ei jää ainakaan se sit mietityttää. Tää iso pohdinta on juur tän kolmosen kohdalla. Kaks oli jotenkin selviö että ne nyt ainakin halutaan, kolmas tuottaa päänvaivaa.

Mies tossa juur sano kun kysyin et mitä hän on tästä kolmannesta mieltä. Sano et ei kestä mun hermot. Kiva, kun nyt tuntuu et nää lapset on jotenkin täysin mun vastuulla. Voisko hän sit tulla vastaan niin et jaksaisin. Päiväkodissa ois varmaan noi kaks osan viikosta.

On tää vaikeeta.:banghead:

 

[Moonaliisa]

.

 

[flikka]

Mies tossa juur sano kun kysyin et mitä hän on tästä kolmannesta mieltä. Sano et ei kestä mun hermot. Kiva, kun nyt tuntuu et nää lapset on jotenkin täysin mun vastuulla. Voisko hän sit tulla vastaan niin et jaksaisin. Päiväkodissa ois varmaan noi kaks osan viikosta./QUOTE]

Meilläkin mies aikasemmin sanoi, että ei mun pää kestäisi. Ja ei hitto kun tuntui pahalta! Ihan kuin olisi arvostellut mun äitiyttä, ja kyllä siitä jäi pitkäksi aikaa sellainen Oon paska äiti - olo.
Myöhemmin sanoin sitten asiaan, että sillä on iso merkitys miten hän osallistuu. Jos jättäytyy taustalle niin tietenkään minä en jaksa!

 

[flikka]

Mitenkä toi mun viesti nyt meni tohon lainaukseen. Puhelimella tulee näppäiltyä mitä sattuu

 

[Emir]

^ Ei olisi minullakaan kestänyt hermot jos olisin tehnyt kolmannen noin nuorten lasten lisäksi. Mutta joo, olisihan se hyvä että molemmat vanhemmat ottaa vastuun lastenhoidosta Se on jännä kun elämä "helpottuu" ja lapset kasvaa, niin se vauvaelämä ei kuulostakaan niin pahalle. On vaan aika tainnut kullata muistot :bag:

Itsellähän oli totaalikielto ja ehdoton ei kolmannelle lapselle. Sitten "siedätin" itseäni vauvajutuille ja yhtäkkiä huomasin "tjottailevani". Edelleenkään ei muiden vauvat tai vauvakuvat saa mitään kuumetta aikaiseksi. Vauvatarvikkeita sen sijaan katselen ja ihmettelen mielenkiinnolla.

Jos olisin nuorempi niin varmaan jättäis isomman välin kolmanteen. Nyt oon kuitenkin jo 35v.
Edellisetkin raskaudet alkaneet apujen kanssa niin ei se kolmaskaan helpolla tulis. Mulla on pco niin clomeilla alkaneet kaikki raskaudet.

 

[Tips]

Jos olisin nuorempi niin varmaan jättäis isomman välin kolmanteen. Nyt oon kuitenkin jo 35v.
Edellisetkin raskaudet alkaneet apujen kanssa niin ei se kolmaskaan helpolla tulis. Mulla on pco niin clomeilla alkaneet kaikki raskaudet.

Edelleen, samassa veneessä ollaan. Ikää 35 ja kolmas pitäis parin vuoden sisään panna alulle jos ollenkaan. Kaksi ekaa tuli helposti, mutta niin minäkin sain alkuni ensi yrittämällä kun äitini oli 36 ja sen jälkeen tuli pelkkiä keskenmenoja ja jäin ainoaksi. Eli ikä kyllä ahdistaa.

Kuopus on nyt 13kk eli ihan vielä ei uskalla, vähintään 2,5v ikäero saisi olla että jaksaisi. Meille siis piti tulla vain kaksi lasta mutta nyt on kuopuksen syntymästä ollut sellainen olo että yksi puuttuu. En kestäisi ajatusta ettei kolmannelle annettu edes mahdollisuutta, niin vahvana tunne on. Eikä mieskään ole ajatusta vastaan - paitsi niinä päivinä kun stressaa raha-asioita tai vihaa työtään

 

[Emir]

Edelleen, samassa veneessä ollaan. Ikää 35 ja kolmas pitäis parin vuoden sisään panna alulle jos ollenkaan. Kaksi ekaa tuli helposti, mutta niin minäkin sain alkuni ensi yrittämällä kun äitini oli 36 ja sen jälkeen tuli pelkkiä keskenmenoja ja jäin ainoaksi. Eli ikä kyllä ahdistaa.

Kuopus on nyt 13kk eli ihan vielä ei uskalla, vähintään 2,5v ikäero saisi olla että jaksaisi. Meille siis piti tulla vain kaksi lasta mutta nyt on kuopuksen syntymästä ollut sellainen olo että yksi puuttuu. En kestäisi ajatusta ettei kolmannelle annettu edes mahdollisuutta, niin vahvana tunne on. Eikä mieskään ole ajatusta vastaan - paitsi niinä päivinä kun stressaa raha-asioita tai vihaa työtään

Meillä lapset nyt 4v ja 1,5v. Aika hyvin mennään samoissa. Sillä erolla, että halusin kolme mut nyt en oo enää ihan varma.
Tuntuu et nyt alkoi todellinen alamäki kun 35 tuli mittariin. Enkä haluu synnyttää enää 40v ni siks haluaisin sen kolmannen suht pian. Ihanne ikäero ois toi sama kun noilla kahdella eli 2,5v. Ja sit haluun sen alle 3v äitiyspäivärahan takia.

 

[Tips]

Meillä lapset nyt 4v ja 1,5v. Aika hyvin mennään samoissa. Sillä erolla, että halusin kolme mut nyt en oo enää ihan varma.
Tuntuu et nyt alkoi todellinen alamäki kun 35 tuli mittariin. Enkä haluu synnyttää enää 40v ni siks haluaisin sen kolmannen suht pian. Ihanne ikäero ois toi sama kun noilla kahdella eli 2,5v. Ja sit haluun sen alle 3v äitiyspäivärahan takia.

Mäkin oon jo mielessäni päättänyt että alle 3v ikäero just tuon päivärahan takia. Noilla kahdella on 3v4kk eroa, silloin sain uusilla tuloilla korkeammat tuet mutta enää se ei onnistuisi ellei menisi lähemmäs 40v synnytystä.

Me lähdetään pitkäksi aikaa reissuun niin siellä en halua kokea pahoinvointeja (saati keskenmenoa!) niin aloitettais yritys vasta maaliskuussa aikaisintaan, mutta koko ajan mietin että onko se nyt fiksua ja suostuuko mies sitten tosipaikan tullen.