Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

Mäkin olen ymmärtänyt että RFSU saattaa antaa petollisen tummia viivanpaikkoja, mutta sormet ja varpaat toki pystyyn että olisi oikea plussa. :) Kannatan varmistamista Pregcheckillä tai CB:n digitestillä, ne lienee varmimmat.

Muistaakseni olen jostain lukenut, että testiajan jälkeen jotkut virtsan sisältämät aineet alkaa kuivuessaan pilkkoutumaan ja saattavat reagoida sen aineen kanssa millä se viiva on käsitelty. Siksi testiajan jälkeen ilmestyvät viivat ei ole luotettavia.
 
Hcg:n noususta iän myötä en ole varma, tämä on ihan vaan arvailua mutta epäilisin niin että jos raskaus on normaali niin ikä ei siihen hcg:n nousuun kovin paljoa vaikuta. :wideyed: Paitsi tietty jos se vaikuttaa siihen lähtötasoon?
 
Olen käsittänyt että hcg nousu yksilöllistä, ei ikään liittyvää. Hcg arvon hurjan nopea tai hidas nousu saattaa kertoa jostakin poikkeavuudesta.
 
Joo en minä luotakaan siihen tulokseen, oikeasti. Mutta ensimmäinen keskenmeno ja sekin keskeytynyt, lääkkeellinen tyhjennys ja lisäksi kaavinta. Kyllä siitä jäi vähän mielenpäälle ja nyt stressaa ettei uudestaan joudu kaavintaan. Oli se jotenkin niin kamalaa ja kun sain pienen paniikkikohtauksenkin siinä jalat telineissä haarat auki :rolleyes:
Iso kiitos lääkäreille ja hoitajille, kun hoitivat tilanteen hyvin.

Tervetuloa minunkin puolestani! :happy:
 
flikka sanoi:
Mulla kanssa ollut samanlaisia viivoja ja vahvempiakin noilla testeillä, vaikka menkat sitten alkaneetkin. Yksi noista kerroista tosin luultavasti varhainen keskenmeno.

Tein eilen testin, koska menkat taisi loppua. Testiajan negatiivinen, paria tuntia myöhemmin näkyi punertava viivanpaikka/haamu. Raskaus ei pitäisi olla mahdollinen, koska on ehkäisy ollut käytössä. Mutta vielä mä mietin, onko jotain jäänyt :sad001
Vaikka katsoivat kyllä ultralla ja kaiken pitäisi olla poissa. Ja joku jossain keskustelussa kertoi että oli vielä kuuden viikon päästä näyttänyt plussaa. Ja eihän tästä ole kuin 5 viikkoa.
Teen taas ongelman jostain mitättömästä :facepalm: Mutta stressi ja ahdistus :rolleyes:
Click to expand...

Mulla kesti kuusi viikkoa testin kääntyä negaksi. Vuoto oli niukkaa ja kesti vain muutaman päivän, kävin tuolloin näytillä jolloin epäily että olisi jo kaikki raskaismateriaali poistunut, mutta poikkeuksellisen niukan tyhjennysvuodon takia annettiin vielä toiset tyhjennyslääkkeet. Niiden jälkeen enää päivän pari tuhrua ja sen jälkeen ei mitään. Kun testi näytti vielä reilun kuukauden kohdalla plussaa, kävin taas ultrassa jossa kohtu täysin tyhjentynyt. Koska vuotoa oli vain alussa, ajattelen että mitä ilmeisimmin kaikki poistunut materiaali oli poistunut jo ensimmäisinä tyhjennyslääkkeiden jälkeisinä päivinä, mutta silti jostain syystä meni noin kauan. Kai se riippuu siitä miten korkealta se hcg lähtee tippumaan. Muistaakseni tuolloin kuitenkin laskin, että vaikka hcg olisi normaaliraskauden maksimitasolla pitäisi sen tippua noin kolmessa viikossa alle 10 tasolle jos se puolittuu 2 vrk välein kuten yleensä sanotaan. Ei siis mitään hajua miksi kesti noin kauan. :wideyed:
 
Verikokeellahan tuo hcg selviäisi. Varmasti terkka tekee lähetteen jos asia mietityttää.

Itse sain kahteen kertaan tyhjennyslääkkeet keskenmenon jälkeen. Kaiken kaikkiaan koko rumba kesti 2.5kk että kohtu tyhjeni ja hcg tarpeeksi laskenut.
 
Mulla oli viime kuun lopussa kontrolli labrassa. Sanoivat, että soittavat jos niissä jotain on, mutta jos ei kuulu niin kaikki ok. Ja ei soiteltu.

Mä sain tyhjennyslääkkeet elokuussa, syyskuussa imulla tyhjennettiin jäänyt materiaali. Siitä kolme viikkoa se kontrolli josta ei kuulunut. Joten kaiken pitäisi olla normaalisti kyllä.
Tää on vaan tätä kun ylianalysoi omaa kehoaan :hilarious:
 
Oon lukenut kaikkien teidän viestit, mutta en mitenkään erikoisemmin liittynyt keskusteluun, kun yrittäminen ei vielä ole kyseessä ylipäätään yritetäänkö ivf hoidon kautta milloin yritetäänkö nyt keväällä vai vasta puolentoista vuoden päästä, kun pojalla ikää jo 2v4kk ja mies palannut armeijasta silloin ilmoitauduttaisiin hoito jonoon. Lähiaikoina hermot ja mieliala ollut matala myös ja ei ole jaksanut kiinnostaa oikein mikään ja hermot kireällä myös olen ihan miehelleni kyllä sanonut, että kaipaisin nyt vähän omaa aikaa vauva arjesta ja muutenkin nollata ajatuksia.Ei nyt vaan jaksa :sad001
 
Hain töitä. Olen siis nytkin töissä, mutta työpaikan vaihdos häämöttää noin vuoden päästä. Tietysti jos olisin mammiksella niin tämä lykkääntyisi. Mutta ensimmäistä kertaa tänä syksynä tein päätöksen sen mukaan, että ehkä en tulisi raskaaksi. Tähän mennessä kaikessa ikäänkuin huomioitu kolmannen mahdollisuus. Esimerkiksi esikoiselle ostettiin kapein mahdollinen turvaistuin, jotta ei tarvitse sitten vaihtaa jos pitää takapenkille mahtua kolme.

Jotenkin haikea fiilis. Onkohan tämä nyt sitten ensimmäinen askel kohti luovuttamista. Ei enää elä elämää "sitten jos tulee kolmas" -ajatus edellä, vaan enemmänkin "mitä jos ei tulekaan". :sorry:
 
Eilen ne menkat alkoi sitten, hieman osasin aavistellakkin. Noh, ei auta mennä kuin eteenpäin... En enään osta rsfu-testejä.

Työpaikan vaihdosta itsekkin mietin ja sitä että jos paksuksi pamahtaa, että miten se vaikuttaa työnhakuun? Vaikka nykyaikana ei saisi vaikuttaa, mutta kyllä sitä väkisinkin miettii naisena.
 
Itsehän hain töitä kun odotin kuopusta. Mulla on siis hyvä työpaikka mutta etsin töitä lähempää.

Eka haastattelu ja olin vatsa pystyssä ihan selkeästi. No en saanut paikkaa.

Sama paikka vapautui uudestaan puolen vuoden päästä ja pääsin taas haastatteluun. Vauva olisi ollut 4kk aloitusajankohtaan mennessä mutta kaikki oli sovittu miehen kanssa plus etätyömahdollisuus olisi auttanut. Näistä suunnitelmista puhuin ihan avoimesti. No. En saanut taaskaan pestiä, vähemmän pätevä valittiin eivätkä suostuneet kertomaan valintakriteerejä kysyttäessäkään. Ei ehkä sellainen työnantaja jolle haluaisin töihin...
 
Tuo on niin kurjaa, aivan kuin se keskenmeno itsessään ei ois tarpeeksi hirveää, mutta sitten kun venyy johokin 2,5kk koko rumba. :sad001
Toivottavasti flikka kaikki olisi jo osaltasi ohi! Tosiaan voi ihan hyvin mennä se kuusi viikkoakin ennen kuin negaa näyttää. Mutta varmaan mielenrauhan vuoksi se hcg seuranta vois olla aiheellista. Tsemppiä!

Mulla alkoi menkat vihdoin eilen, eli kp 2 tänään! Juuri kun ajattelin ettei tää keho keksisi enää mitään uutta, niin mulla tuli peräti 5 päivää vaaleanpunaista valkovuotoa välillä pyyhittäessä. Ei edes sellaista normi tiputtelua jota on joskus ollu pari päivää ennen menkkoja..
Taitaa olla aika heittää ne omatkin vauvahaaveet roskiin, kun Flo näytti että tässä olisi enää kaksi kiertoa peräti aikaa saada plussa.
Muutoin ensi vuoden syksyllä töihin/opiskelemaan, kun nuorin täyttää 3v. Ei olisi mitenkään päin varaa olla kotona minimi äippärahoilla.
Todella sekavat fiilikset.. Mutta itsekin elämää on ajatellut nyt jotenkin eteenpäin tällä kokoonpanolla, kuten mangustimamma kommentoi. Sydämessä vaan tuntuu pahalta.
 
Hurjaa että täällä ollaan jo kuoppaamassa vauvahaaveita! Ymmärrän että dedikset paukkuu, mutta ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Eilen juuri annoin kantoliinan ja muuta rompetta kaverille joka sai kolmannen pari viikkoa sitten: iltatähden 39-vuotiaana. Eli kyllä sitä vielä töihin ehtii päivärahoja korottamaan ja vielä myöhemminkin tehdä sen lapsen.

Joo, elämä ei aina mene suunnitellusti, tuskin koskaan. Itsekin annoin kaverille nuo kamat vain lainaan - katsotaan tuleeko niille koskaan tarvetta.

Tämä oli ehkä kirjoitettu itseterapoimistarkoituksessa. Minäkin haluaisin sen alle 3v ikäeron päivärahojen vuoksi ja koska ikää kertyy en haluaisi enää nelikymppisenä vauva-asioita miettiä. Eli ymmärrän pohdintojanne täysin.
 
Riippuu varmaan vähän työpaikastakin. Osa työnantajista tuntuu ajattelevan, ettei raskaana olevaa voi potkia oikeistakaan syistä pihalle kun aina on riski oikeusjuttuun. Käsittääkseni työnantajan velvollisuus osoittaa, ettei irtisanominen tai palkkaamatta jättäminen ole johtunut raskaudesta. Sitten on näitä, jotka laskevat sen varaan ettei odottajilla tai nuorilla äideillä ole varaa valittaa minnekään, vaan riskillä syrjivät todella räikeästi. Esimerkiksi tuo Tipsin juttu kuulostaa siltä, että työnantaja olisi hävinnyt lähes varmasti jos tuosta olisi lähtenyt tappelemaan.

Meidän alalla onneksi aika hyvä tilanne näiden kanssa. Raskauskaan ei olisi ongelma, mutta jos uskoisin raskaaksi tulemiseen, niin en kyselisi seuraavaa työtä nyt vaan vasta myöhemmin sitten äitiysloman jälkeen alkavaksi. Mulla ei oikeastaan ole realistista työttömyysuhkaa, mahdollinen uhka on lähinnä siinä mistä ja minkälaista työtä saa.
 
Meillä on töissä n.70 henkilöä, lähes kaikki naisia. Työnantaja onkin laskenut että 10v aikana työyhteisöön on syntynyt 53 lasta.

Itse tein 3 vuotta määräaikaista työsuhdetta kunnes paikkani tuli hakuun. Olin haastattelussa raskaana josta kerroin työnantajalle n.1kk siitä kun sain paikan. Ei irtisanottu koeajalla. Toki olisin valittanut jos joku muu olisi valittu, koska itsellä juuri niistä tehtävistä 3v kokemus.
 
Meillä on mennyt samojen rahojen raja jo kuukausia sitten :rolleyes:
Möin jo meidän rattaatkin, ei ole enää kuin ihan tommoiset matkikset kaapissa niitä harvoja käyttökertoja varten. Muutenkin hankkiutunut eroon kaikesta pieneksi jääneestä. Vannankin meinasin meidän pienestä kylppäristä lahjoittaa pois.
Yritän nyt keksiä uusia tuulia ja keskittyä kaikkeen muuhun kivaan tulevaisuudessa.
Kahden vuoden päästä valmistun. Sitten jos pääsisi töihin. Voisi säästää ja ehkä saisi joskus sen oman kodin.

Samalla yritän itselleni luetella syitä, miksi kolmas olisi parempi vaikka kun esikoinen menee kouluun.
Ei mies tahdo sitä kolmatta ainakaan nyt. Joten ei sitä vielä tule. Mutta ehkä myöhemmin. Vaikka oma vauvakuume onkin kova :shy:
 
Moonaliisa sanoi:
Täällä on edelleen piinailu menossa. :bag:eek:_O
Click to expand...

Joo, tavallaan sama. Yritän kyllä kertoa itselleni etten ole ovuloinut, mutta jotenkin se toivo sieltä aina nostaa päätään vaikka kuinka yrittäisi töniä sen matalaksi. Eilen ehdin jo hetken innostua, kun ovistesti oli vähän tummempi. Tänään aamulla taas haalentunut ja nyt taas varma että täti siellä lähipäivinä kolkuttaa ovella. Suunnitelmana tehdä uusi raskaustesti aikaisintaan maanantaina, mutta todennäköisesti ratkean jo huomenna ainakin ovistestiin. Tänään en onneksi pääse tuhlaamaan testejä kun on superpitkä työvuoro päivä-ilta-yö. Kp siis 21 ja dpo 10 mikäli olisin ovuloinut.
 
Takaisin
Top