Täälläkin kaikki mystiset "oireet" oli kyllä niin omasta hatusta vetäistyjä kuin vaan voi olla :D Samalla hetkellä kun testi näytti negaa niin oireetkin katosivat :)) Kumma juttu että kun jotain oikein toivoo niin sitä alkaa jo päässäkin heittää..
Tosin tätiä ei ole vielä näkynyt vaikka olisi jo pitänyt, mutta eipä olisi ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta kun tulee myöhässä. Mulla kun tää kierto on kaukana säännöllisestä.
Onnea ja kovasti plussatuulia nyt sitten sille oikeasti aloitetulle yrittämiselle!!
Ja kuulostipa tutulta tuo teidän lasten meno :D Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Alussa poika vähän pelkäsi vauvan itkua kun oli muutenkin ihan ihmeissään että mikä pötkylä se vei äidin mutta kun sisko lähti liikkumaan ja nyt varsinkin kun jo kävelee niin on alkanut yhteiselämä sujumaan paremmin.
Välillä on sellaisia päiviä että kaikesta tulee riitaa ja toinen on ihan tyhmä ja sitten taas välillä ollaan niin parhaita ystäviä ja halitaan ja pusitaan ja leikitään yhdessä että ihan meinaa alkaa äitiä itkettää :) Poika tulee usein sanomaan että sisko on hänen paras ystävänsä. Mustasukkaisuuttakin on, varsinkin jos toinen on sylissä niin hetken päästä toisenkin olisi siihen ihan välttämättä mahduttava. Ja jakaminen on täälläkin vielä vähän hakusessa, välillä se onnistuu hyvin ja poika vahtii että siskokin saa samat kuin hän mutta välillä taas ei millään saisi siskolle antaa yhtään mitään. Ja oonpa huomannut sellaisen että vaikka esim. mandariini lohkoja annoin molemmille omiin kuppeihin, poika oli siinä vieressä tarkkana että saahan siskokin varmasti saman kuin hänkin. Sitten nätisti alkoivat niitä syömään ja heti kun silmä vältti niin eikös herra ollut käynyt tyhjentämässä siskon kipon omaansa. Pienempi siinä vain ihmetteli että oho, kippo on tyhjä ja isompi oli tyytyväisenä kun oma on täynnä

Tälläsiä kepposia saa kyllä olla vahtimassa :D
Ja samanlaisia ajatuksia täälläkin tuosta että mitenköhän se kolmas tähän soppaan sitten mahtuisi, mutta olen myös järkeillyt asian niin että onhan tuo esikoinen sitten jo taas vähän isompi kun jo nyt on niin omatoiminen.
Yhdestä lapsesta kahteen siirtyminen oli täälläkin melkoista säätämistä, pitkän aikaa siinä meni ennenkuin alkoi hahmottaa että mitä kannattaa missäkin järjestyksessä tehdä, en ole ihan varma onnistuuko se multa vieläkään

mutta ehkä kuitenkin jo vähän paremmin kuin alussa.. Uskoisin ja toivoisin että sitten jos ja kun se kolmas pieni tulee niin olisi jo paremmin hommat hallussa.