StellaMom
Sukkela juttelija
Mun mielipide kesällä oli että "no katotaan" mieheni on jo vuoden sanonut että voitais yrittää joten sillä ei innostus puutu. Sitten kun tosiaan sain ekan haalean viivan pc testiliuskaan niin näin miten innoissaan itse olin vaikka aikaisemmin toivoi että ei se ehkä vielä tulisi. Sitten km jälkeen huomasin, että itkin ja tuntui siltä, että kroppani petti minua ja minä miestäni. Se päivä on niin sumuinen koska en ajatellut muuta. Kokoajan toivoin että se oli harmitonta vuotoa, mutta kyllä noista "supistuksista" huomasi että kesken meni. Olin ensin viikon aika surullinen, sitten seuraavalla viikolla tuli sellainen pieni toive taas. Ja 2 vkon päästä aloin seuraa ovista tikuilla. Nyt on jo 3vko siitä ja olen innoissaan mukana uudessa kierroksessa.Harmi kp1:sistä
Juomisesta olikohan se tässä ketjussa ehkä viikko sitte vai jossi tiisessa ketjussa. Ku laitoin sillon että mun mielestä omaa elämää ei voi lopettaa elämästä kun odottaa et raskautuis. Että täs asiassa kyl komppaan muita.
Ihan tälleen nyt mielenkiinnosta kysyn. Onko kellää miehen mielipide muuttunut matkan varrella kun on yrittetty raskautta? Eli esim vaikka km jälkeen alkanut pohtia ett ei kannatakkaa tai innostunut tosissan yrittämään tms. Ei tarvi siis tidellakaan km liittyä vaan muutenki mielensä muuttaneista ois kica kuulla.
Meillä mies inostu kovin ku raskauduin j akun se meni kesken nii kyllä siitä näki että sitä harmitti nii kauheesti että! Nyt ei ole ollut sitte ongelmia saada intoutumaan
Suurin pelko on ehkä se että tuo jää ainoaksi "onnistuneeksi" mutta samalla yritän ottaa asiat rennosti. Tämä on vasta yk 4 ja ensi kesän jälkeen voin ottaa yhteyttä gynekologille jne jos ei tule onnistumisia. Tilastot toki kertovat että 3kkn jälkeen 60% onnistuvat, 6 kkn jälkeen 80% ja vuoden jälkeen melkein 90% onnistuvat raskausyrityksissään. Mutta siltihän sitä ajattelee että moni yrittää vuosikausia, ilman todettuja ongelmia eikä silti onnistu. Joten yritän sanoa itselleni etten saa vielä stressaa tästä. Jos menkat tulee ensi kierrolla niin aion olla tikuttamatta ovista ja seuraa oireita vaan. Se tulee olemaan vaikeeta mutta pakko miettiä muuta kun joulu tulee kohta ja meillä on hääpäivä ja matka ensi kuun loppupuolella.
Toivottavasti kaikki menee hyvin nyt masuasukin kanssa ja sit pääset vielä kouluun opiskelemaan :) Mun toive ois päästä pois työpaikasta, raskaus tai työpaikan vaihto olisi parasta. Kohta sekoan tähän hommaan :D
Onneksi on nyt vähän jaksanut jo alkaa taas panostamaan 
mutta ihan samaa olin miettinyt, tänä kesänä ei saanut lomaa pidettyä, niin tsemppasin itseäni, että enskesänä sitten ”lomaillaan” pidemmän kaavan kautta.
Hurjasti Onnea! :) tosi hienosti si, sinne taitaa vähän olla hankalaa päästäkin, ei ihan jokainen pääsis. :)
Mun mielestä itseasiassa aika fiksua olisi sekin käyttää hyväksi. Mitä kuppeja käytätte näihin testailuihin?