mymlan
Sanavalmis juttuseppä
Kävin lukemassa Iinalisan blogia myös, olen niin pahoillani tilanteestasi.. Voin vaan kuvitella kuinka kamalaa on menettää omat lapsensa toivon todella että pian saatte oman pienen nyyttinne
Täällä edelleen odotellaan, menkkakipuja on mutta toistaiseksi pysyneet pois.
Sun ei tarvitse olla pahoillasi. Me enkä minä voinnut ohjata elämää, en voinnut päättää kuka syntyy ja kuka kuolee. Keskenmeno ja kohtukuolema on rankkoja asioita, mutta me ei mahdeta sille mitään. Kyllä he minua jossain tuolla odottavat :) Ja myös asiaa ajateltuna, siihen suruun kuuluu myös sen lapsen menettäminen, mutta myös niiden omie suunnitelmien ja toiveiden menettäminen. Mutta suru ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. Ja tässä 2 kk keskenmenon jälkeen uutta yritetään :) Pidetään meille kaikille peukkuja ja saadaa plussia!



