Toukokuiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ms. Bloom
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mähän olen ollut sairaalassa ekasta jonkun viikon ja tokasta 5pv... Eli ois ihan kiva päästä nopeammin ulos. :grin Riippuu tietysti tuleeko mitään tulehduksia yms.

No, itse asun avoliitossa ja mun mielestä se isyyden tunnustus ei ole niin iso juttu. Varsinkin kun se kai tehdään ensi vuonna jo neuvolassa? Eli itse olen sitä mieltä että naimisiin sitten kun tuntuu siltä/ sitten kun haluaa juhlia asiaa. Mekin halutaan sitten mieluummin pitää edes kivat juhlat, kun eihän se paperinpala meidän suhteeseen vaikuta paljonkaan edes juridisesti. :rolleyes:

Monet vanhemmat ihmiset varmaan muistelevat aikoja kun avioton lapsi oli kamalan häpeällinen asia ja se, että lapsia ylipäätään tuli jos ei oltu naimisissa. Omasta mielestäni on outoa mennä naimisiin vain koska "niin nyt kuuluu tehdä ennen kun on lapsia".
 
Minä myös toivoisin nopeaa kotiutumista. Ei hyvita yhtään jäädä sairaalaan "kytättäväksi". Toisaaltaan jos pääsee potilashotelliin niin siellä ehkä viihtyisin paremmin kun mies ja esikoinen voisivat olla siellä yötä. Toisaalta en oikein usko pääseväni sinne. Esikoinenkin kun oli yli sen 4,5kg niin piti sokereita seurailla...
Niin ja siis juuri tuossa tajusin, että keväällä meillä on jo viisivuotishääpäivä. Eli avioliitossa ollaan. :) En sitten tiedä miten se arkea helpottaa varsinaisesti. Tiedän perheitä, joissa on naimisiin menty vasta lasten synnyttyä. Isyyden tunnustaminen vaan kannattaa hoitaa ajoissa, että saa varmasti nimetä lapsensa kuten haluaa, jos halu on antaa isän sukunimi.
 
Kumpa Kyssisäkin olisi potilashotelli.Niitäkin taitaa olla 1 ainut suomessa?Joku semmoinen hotelli on potilaille mutta siellä ollaan vaan omalla vastuulla eikä taida edes hoitajia käydä katsomassa?
 
Joo 1.1.16 lähtien selvissä avoliitoissa isyyden tunnustukset tehdään neuvolassa. Mut edelleen paprut menee lastenvalvojalle ja maistraattiin vahvistettavaks mut se käytännön käynti on rv 30 paikkeilla neuvolassa:)

Me ollaan menossa helmikuussa naimisiin kun häät ehdittiin suunnitella ja sopia ennen tämän pimpulan ilmoittautumista.
Eihän se mitään muuta ja nimet voi valita lapselle suoraan esim. Isän nimen jos aikomus mennä joskus naimisiin ja ottaa kaikille sukunimi, että ei se hankalaa avoliitossakaan ole:)

Hehe vähän kyllä jänskää kaiken muun lisäks että missä kunnossa sitä ite on sit hääpäivänä kun samana päivänä viikkoja olis 30+0:D on vähän astetta hitaampi ja isompi morsmaikku:D :D
 
Muokattu viimeksi:
Me mentiin naimisiin nimenomaan käytännön ja juridiikan takia. Tämä oli 1,5v sitten ennen kuin oli tiedossa että meille vielä saapuu yllätyksenä iltatähti ennen eläkepäiviä :woot: Mä olen siis jo 40 ja ukkokulta 46 v :wideyed:
Näitä syitä on esim. perinnönjako ja perintöverotus sekä jos toinen sairastuu niin edunvalvonta yms.
 
Me ollaan naimisissa ja oli alusta asti ihan itsestäänselvyys, että mennään. Ollaan tunnettu tosi pitkään ja oltu ihan vaan ystäviä, ennen kuin suhde muuttui rakkaudeksi. Tavallaan ajateltiin se niin päin, että ei ole mitään syytä, miksi EI mentäis, kun yhdessä halutaan olla, haluttiin perheelle sama nimi ja kumpikin arvostaa avioliittoa instituutiona. Tuntuu jotenkin enemmän yhteiseltä yksiköltä, kun suhde on ihan virallinen. En usko, että yhtään vähempää sitoutuneita oltais oltu avoliitossakaan, mutta koska kummallekin avioliitto oli tavallaan päämäärä, ei nähty yhtään syytä olla menemättä naimisiin. :)

Meillä naimisiinmeno oli tärkeämpää kuin häät ts. itse juhlat olivat aika pienet ja matalalla profiilillla. Bilehäät olis ollut kiva järjestää kavereille, mutta olis tullut niin kalliiksi, että olis pitänyt säästää pari vuotta, eikä haluttu odotella. Häät lopulta järjestettiin ehkä kolmessa kuukaudessa, enkä olis yhtään kauempaa jaksanut pohtia yksiä juhlia. :shy:
 
Täällä mentiin naimisiin muutama kuukausi positiivisen testin jälkeen. Itselle avioliitto on iso ja tärkeä askel ja molemmat haluttiin naimisiin ennen lapsen syntymää. Ihan käytännön asioiden takia mutta me molemmat ollaan myös sitä mieltä että ollaan jotenkin enemmän perhe kun ollaan naimisissa. Tuntuu että nykyään monet välttelee sitä avioliittoa kun on niin iso asia mutta lapset tehdään kyllä ja ostetaan talot yms. Mutta kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee ☺
 
Me ollaan naimisissa ja viime viikolla tuli 9 vee hääpäivä! Mentiin nuorena naimisiin, koska haluttiin näyttää kaikille, et ollaan aina yhessä.. Oltiin naimisissa jo kauan ennenku alettiin suunnittelee muksuja..
 
Avoliitossa ollaan eikä vielä ole mitään kiirettä naimisiin, kun meille se on lähinnä nimet paperissa eikä muuttaisi meidän suhdetta mitenkään. Toki jossain kohtaa naimisiin mennään, mutta se ei ole varmaan muutamaan vuoteen vielä ajankohtainen juttu meillä..
 
Odette sanoi:
Me ollaan naimisissa ja oli alusta asti ihan itsestäänselvyys, että mennään. Ollaan tunnettu tosi pitkään ja oltu ihan vaan ystäviä, ennen kuin suhde muuttui rakkaudeksi. Tavallaan ajateltiin se niin päin, että ei ole mitään syytä, miksi EI mentäis, kun yhdessä halutaan olla, haluttiin perheelle sama nimi ja kumpikin arvostaa avioliittoa instituutiona. Tuntuu jotenkin enemmän yhteiseltä yksiköltä, kun suhde on ihan virallinen. En usko, että yhtään vähempää sitoutuneita oltais oltu avoliitossakaan, mutta koska kummallekin avioliitto oli tavallaan päämäärä, ei nähty yhtään syytä olla menemättä naimisiin. :)

Meillä naimisiinmeno oli tärkeämpää kuin häät ts. itse juhlat olivat aika pienet ja matalalla profiilillla. Bilehäät olis ollut kiva järjestää kavereille, mutta olis tullut niin kalliiksi, että olis pitänyt säästää pari vuotta, eikä haluttu odotella. Häät lopulta järjestettiin ehkä kolmessa kuukaudessa, enkä olis yhtään kauempaa jaksanut pohtia yksiä juhlia. :shy:
Click to expand...
Naimisissa on tämäkin pariskunta. Voisin toki avata asiaa tarkemminkin, mutta kun Odette ehti jo kirjoittaa niin osuvasti, niin mitä sitä täysin samaa alkaa uudestaan vääntämään. <3
 
Minulla just vähän ristiriitaista tämä eikä osata nyt päättää! Kun haluaisin tosiaan että oltas virallisesti yhtä perhettä sitten kun pikkuinen tulee maailmaan. Meillekin itsestäänselvyys, että naimisiin mennään, joten miksei nyt? Ja juhlat sitten myöhemmin. Mutta taas TOISAALTA kun haluaisin niissä juhlissa vasta mennnä naimisiin, enkä pitää mitään afterpartyja :D mutta nyt vaan ei ole varaa järjestää edes lähimmille minkäännäköistä...

Äh... noh. Pitää vaan päättää :) mutta eli ei siis muuta hyötyä kun se isyyden tunnustaminen jää pois kun sekin hoituu sitten neuvolassa pian. Ja sitten toki että kaikille muillekkin olisi selvää että olemme ja aijomme olla yksi perhe .. Tyyliin; "virtasille tuli perheenlisäystä" :,D eikä 'virtasen pojalle ja silvennoisen tytölle tuli lapsi."

Ehkä minä olen vähän vanhanaikainen tässä asiassa kuitenkin sitten :wink ja pikkukylällä asutaankin!

Mut ihana kuulla ihmisten tarinoita, lisää vain :cat:

Muoks: sitäkin oon miettiny et mitäs jos mulle vaikka tapahtus jotain, esim kuolisin synnytyksessä ja ei olla naimisissa...Ikinä ei tiedä mitä koukeroita näissä lakiasioissa on aviottomana! Ihan siis muissakin kun kuolematapauksessa...Vai ajaako se isyyden tunnustaminen kaikki samat asiat kuin naimisissa ollessa, ei kait se ole mahdollista :0 hahh, ehkä siis todellakin kyselen näitä asioita neuvolassa, muttakun olen juuri tämmöinen että jos jotain saan päähäni niin se pitää selvittää. Ja ihan haluan muillekkin heittää mietintämyssyyn ja kuulla mielipiteitä. :))
 
Muokattu viimeksi:
Avioliitolla on omat perusjuridiset vaikutukset mutta muistakaa avioehtoa tehdessä ottaa huomioon myös tulevaisuudessa tuleva peritty omaisuus. Avioehtoon on esim aina hyvä kirjata että esim suvulta peritty omaisuus siirtyy aina kokonaisuudessaan jälkeläisille tai niiden puuttuessa palautuu suvulle takaisin tms. Tai että siihen kirjataan että toisen kuoltua puolison mahdollinen uusi puoliso ei voi periä omaisuutta. Itse olen näihin törmännyt oman suvun monimutkaisissa perinnönjaoissa ja kun kaikki on kirjattu virallisesti niin ei tarvii riidellä....
 
Itse toivon pääseväni pois sairaalasta heti kun kaikki näyttää hyvältä synnytyksen jälkeen. Esikoisen kanssa oltiin 3päiivää ja sekin tuntui ikuisuudelta, mut ei voitu lähteä aijemmin kun piti odottaa että neiti vääntää ekan kakkansa ennen kuin saa lähteä kotia :yuck: Siskoni sai just kesällä reilu 4kg pojan ja alle 24h oli sairaalassa kun kaikki oli molemmilla hyvin ja halusi kotiin kahden muun lapsen luokse.
Toivottavasti itellä menis yhtä hyvin :wink

Tosta lentomatkustamisesta; just tänään siitä kysyin kun olin neuvolassa, ja sanoi että 8kk jälkeen ei suositella lentämistä koska viimiset viikot on niin sitä aikaa ettei tiie jos synnytys alkaakin aijemmin. Mut tietty kandee tsekkaa eri lentoyhtiöillä on eri suositukset. Ja vähän omien tuntujen mukaan myös. Se on aika inhottavaa istuu iso masun kanssa koneessa monta tuntia.. Ellei sit lennä Bussiness luokassa, se on asia erikseen :grin

Ja vielä tuohon avioliitto/avoliittoon kommentoidakseni, niin itse oltiin just menty kihloihin ja päätetty hääpäiväkin kun pari viikkoa myöhemmin sain tietää että odotin esikoista. Häissä olin Rv 18+ ja onneks mahtu viellä hääpuku minkä olin ostanut vielä päälle :p
Että ei me ainakaan menty naimisiin "lapsen takia" vaan ihan oman ittemme takia, koska niin haluttiin :) Vaikka ei se kyllä oo meidän suhteeseen mitenkään vaikuttanut, muuten kuin että mullakin on miehen sukunimi:grin Mutta musta on kyllä ihana sanoa että oon naimisissa ja pitää sormusta sormessa ja noh ehkä sen jonkun moista turvaa myös toi että ollaan tässä kaikessa elämässä molemmat yhdessä ja tosissaan.
 
Meillä on ollut tarkoituksena mennä naimisiin, mutta jostain syystä on lykätty asiaa. Kumpikaan ei kuulu kirkkoon, joten kirkkohäitä ei ole tiedossa ja muutenkin halutaan pienet häät ihan perheen kesken. Eilen sitten kävästiin maistraatissa ja varattiin aika helmikuulle :nailbiting:
nyt ettimään äkkiä puku, joka mahtuisi päälle ja ravintola (tunnelmallinen) jonne mahtuisi noin 30hlö.... hmmm...
tuumittiin että eikö ole sama mennä nyt kuin että menisi vauvan synnyttyä, kun ei kerta ole aikomus mitään biletys juhlia järjestää. Tärkeintä on se, että saadaan toisemme eikä se muu hässäkkä siinä ympärillä :happy:
Nyt sitten panikoimaan että kaikki järjestyy ajoissa:wink
 
siffu23 sanoi:
Ihanan rentoja mammoja tällä palstalla! Ei tunne itseään enää niin huithapeliksi :angelic:

Sit heitän taas gallupin :happy: avo- vai aviolitto??
Meillä elellään siis avoliitossa, naimisiin oltiin suunniteltu menevämme sitten joskus kun on rahaa järjestää edes jonkinlaiset kinkerit. Mut nyt on sukulaisten kanssa noussu semmosta keskustelua esille, että "ootteko miettiny et kannattas ennen vauvan syntymää mennä naimisiin, niin ei tarvitsis erikseen tunnustaa isyyttä ja kaikilla olisi sama nimi ja kaikki on helpompaa viralliselta kantilta yhtenä perheenä ja.." niin ees päin.

Meille ei niin väliä, voitas mennäkin nyt ennen vauvan syntymää, mutta onko siitä nyt ihan käytännössä sit oikeasti muuta hyötyä, osaako avioliittolaiset kertoa hyviä puolia? :happy: kun en tähän oikein muuta perustelua ole löytänyt kun että "kaikki on helpompaa sit käytännössä kun on naimisissa". Mikä kaikki?! :D

Jos mentäisiin nyt käytännön syistä naimisiin, niin ihan vaan pakollisella määrällä todistajia. Ja sitten myöhemmin pidettäis ne kinkerit. Ehkä vähän siinä idea kärsii mutta ei se nyt niin haittaisi. Jokatapauksessa halutaan yhteinen nimi kaikille :) mut ei jaksais nyt välttämättä ruveta tähän hätään selvittelemään naimisiinmenoja...

Ja kaikki huomioonottaen haluan kysyä myös että onko täällä yksinhuoltajia? Kaikki hatunnosto teille jos on! Itse olen köyhästä yh-perheestä lähtöisin. :happy: Olen tässä raskauden aikana miettinyt että voi hyvänen aika... Mun oma äiti on rautaa!!! :smiley-ashamed005 yksinhuoltajuus varmasti todella rankka koetus, mutta samalla todella opettavainen sekä lapselle että äidille. Itse en ehkä selviäisi ilman miestäni.... tällä ura-kunnianhimolla o_O :cool:
Click to expand...


Täällä on yksi josta tulossa yh-mamma. Keväällä täytän 20v ja mies lähti karkuun tässä puolen välin paikkeilla raskautta. Haluaa kyllä olla osa lapsen elämää jne mutta minä tulen vaatimaan yksinhuoltajuutta ja lapselle omaa sukunimeäni!! Tässä on siis tulos 2vuoden lapsen yrittämiselle. No, minä kyllä pärjään varmasti lapsen kanssa kaksin ja onneksi asuu pari läheistä sukulaista lähellä että on tukiverkostoakin sitten. V*tuttaa vaan suunnattomasti kun luulin tosiaan tuntevani tämän lapsen isän. Mutta no, tätä lasta en missään nimessä kadu enkä tule katumaan, vaan lapsen isän valitsemista kadun jos jotakin. Mutta näillä mennään, vaikeuksien kautta voittoon. :)
 
Tsemppiä Omenansiemen! Varmasti pärjäätte vauvan kanssa kahdestaankin. Ja siis jos (kun) ette ole naimisissa niin lapsi saa automaattisesti sinun sukunimen ja vaikka isä tunnustaa isyytensä se ei automaatti tarkoita yhteishuoltajuutta.
 
Itse olin ke ilta-ma sairaalassa eikä haitannu :) Sai olla enimmäkseen kahestaan vauvan kans ja tutustua häneen. Toivon että nytkin saisin olla vähintään pari vuorokautta, itselle se on niin suuri mullistus että on ihanaa kun hoitajat on lähellä eikä tarvi mennä kotiin stressaamaan ihan heti!
Naimisiin ei olla vielä menty enkä raskaana ikinä haluaisikaan. Haluan isot häät ja juhlia polttareita ja olla oma itseni muutenkin :) Siksi päätettiin että mennään 2017 ja tätä vauvaa yritetään ensin ja onneksi tärppäsi :) Eli lasten takia ei täällä päin olla menty, lapset on kyllä isän nimen saaneet ja minäkin sitten muutaman vuojen kuluttua! :)
 
Synnäriltä kotiutumiseen sanoisin että todellaki heti kotiin ku mahollista. Esikoisen kans tinkaamalla päästiin 2.5vrk synnytyksestä, olis vielä 1vrk pitäny olla mutta kun oli jo su-to valvonu yht 10h unilla niin alko pää hajoaan.. onneks mulla ei ollu kokoaikana huonekaveria, se oli pelastus tuossa kauhussa..

Naimisissa ollaan mutta ei varmaan lapsen vuoks olis menty.. sukunimi asiahan on vaan miettiä valmiiks et kummanko sukunimi se kaikkien yhteinen ois ja lapsi saa sen valmiiks... sitte tunnustus.. eikai se muualla näy käytännössä..

Itseltäni täysi arvostus yh-äideille/vanhemmille.. itseä vertaan välillä yh-äitiin kun mies reissutöissä 4-8pv kerralla mutta tottahan se olis vielä rankempaa kun OIKEASTI olis yh.. mutta peukut pystyssä tässä oon jo valmiiksi että esikoinen ois sopeutuvainen uuteen vauvaan ja vauva yhtä helppo kuin esikoinen koska kesän mies on töiden orja enempi ja näin talvisin meillä on kevyempi kahden aikuisen arki..

Muok. Lisäyksenä vielä kerrottakoon että naimisissa ollaan oltu 5v. Mies halusi isot häät ja minä pienet tai jopa salahäät. Kompromissina meidät vihittiin pienellä porukalla joulukuussa ja helmikuussa juhlittiin isosti. Jälkikäteen olen ollut todella tyytyväinen tähän kaavaan vaikka monen mielestä varmasti oliki vähintäänki erikoista..
 
Muokattu viimeksi:
Tähän nimijuttuun... Pitää muistaa, että on myös heitä, jotka ovat naimisissa, mutta joilla ei ole sama sukunimi. Esim minun sisko piti oman nimensä vaikka menivät naimisiin jo ennen lapsia. Lapset saivat isänsä nimen eikä siskollani ole käynyt missään vaiheessa mielessä, että vaihtaisi myös nimeä. Sekin on vaihtoehto.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top