Toukokuiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ms. Bloom
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itse meinasin tehdä itse, niin saa juuri sellaista kuosia ja rompetta jota halutaan :) lisäksi siinä on sitä ajatustakin :) Suunnitelmissa siis hankkia vähän kerrallaan ja vasta ru:n jälkeen ne suurimmat. Oman listani mukaan hintaa kertyisi noin 50-70€.
 
Esikoisen aikaan laitoin isyyspakkaukseen eväitä synnärille, suklaapatukan ja kokispullon, jossa luki isä.. Sit korvatulpat, hengityssuojain.. Nokkamukin ja jotain muita vauva kamoja.. Sit tarvikkeita miesten iltaa varten ja tarvikkeita synnytyksen jälkeisten petipuuhien virittelyyn..
 
Mulla oli eilen ensimmäinen neuvolalääkäri. Ainut hyöty siitä oli se, että sai taas kuulla sydänäänet. Että on se elossa ainakin, vaikken vieläkään ole ihan varma onko mahan möyrintä potkuja vai ilmaa... rv 18+4. Ehkä nää alkaa olla jo potkuja.
 
Meillä kävi eilen 2kk poika vauva kylässä ja kun sain pienen syliin niin itkuhan siinä pääsi, oli niin ihana nuuhkuteltava käärö :Heartblue Enmä nyt normaalisti kyllä itkua päästäis, mut onneksi oon sentään jo ihan kunnolla raskaan näköinen niin kaikki tajus laittaa hormonien piikkiin :grin Miten mä maltan odottaa että oma pieni syntyy!!
 
Oon miettinyt, että mulla on varmaan päässä vikaa, mutta toisten lapset, vauvat tai isommat, ei saa juurikaan mitään suuria tunteita heräämään. Isommat lapset ok, kun niiden kanssa voi jutella, mutta en oo ikinä innostunut vauvoista. Koiranpennut ja muut eläimet on toisaalta söpöjä ja kivoja, mutta ihmisvauvoihin en oo ikinä tuntenut innostusta. Enkä oo siis mikään ihmisvihaaja. :D
 
Odette sanoi:
Oon miettinyt, että mulla on varmaan päässä vikaa, mutta toisten lapset, vauvat tai isommat, ei saa juurikaan mitään suuria tunteita heräämään. Isommat lapset ok, kun niiden kanssa voi jutella, mutta en oo ikinä innostunut vauvoista. Koiranpennut ja muut eläimet on toisaalta söpöjä ja kivoja, mutta ihmisvauvoihin en oo ikinä tuntenut innostusta. Enkä oo siis mikään ihmisvihaaja. :D
Click to expand...
Minä oon ennen omia lapsia ollut aina hoitamassa ja kantamassa toisten vauvoja ja jälkeläisiä. No mutta nyt omien jälkeen...ei vois vähempää toisten omat kiinnostaa! Tai ei ehkä noin jyrkästi, koska edelleen lapsista tykkään, mutta vaikka näin itse raskaana ollessa sain parin päivän ikäisen vauvan syliin, ei mulle tullut mitään ihmeellisiä tuntoja. Enemmänkin, että "ottais tän jo pois, kun omat ei ole nyt roikkumassa". :D Mutta voi että osaankin olla malttamaton oman pienen vauvani syntymistä. Kun pääsis jo nuuhkimaan ja kantelemaan toista. <3
 
Odette sanoi:
Oon miettinyt, että mulla on varmaan päässä vikaa, mutta toisten lapset, vauvat tai isommat, ei saa juurikaan mitään suuria tunteita heräämään. Isommat lapset ok, kun niiden kanssa voi jutella, mutta en oo ikinä innostunut vauvoista. Koiranpennut ja muut eläimet on toisaalta söpöjä ja kivoja, mutta ihmisvauvoihin en oo ikinä tuntenut innostusta. Enkä oo siis mikään ihmisvihaaja. :D
Click to expand...

En itsekään miellä itseäni ns lapsirakkaaksi, siis niin että toisten lapset ois aina ihania tai herättäisi minussa sen kummempia tunteita. Eläinvauvoille voin lässyttää vaikka kuinka paljon, mut jos ihmisvauva pistetään syliin ne se on sitten "aaapuuuuuaaaa, mitä minä teen" :D tai en siis osaa sillai lässytellä sille vieraalle. Omalle kyllä osaan ja osaan leikkiä ja touhuta ja jne ja tottakai omaa rakastan yli kaiken ja toivottuja lapsia nää molemmat ( ei nyt ihan huvikseen niissä hoidossa viittiny ravata ;) ) ja siskon lapsetkin on rakkaita. Mut muuten lapset ei sinänsä herätä mitään kummempia tunteita jos nyt ei ärsytystä siitä kun ei osata käyttäytyä oteta lukuun :D
 
Ei nyt ihan tähän liity, mut muistan kun synnytyssalissa juuri esikoisen synnyttyä olin huolissani kun mua ei siinä salissa heti yhtään itkettäny, kuten kaikki kaverit oli ennalta kertonu. Kyllähän se itku sit osastolla tuli kun pöllämystynyt fiilis meni ohi. :) Ajattelin siinä jo hetken ettei mulla ole mitään tunteita mun lasta kohtaan... :)
 
Jonanna83 sanoi:
Ei nyt ihan tähän liity, mut muistan kun synnytyssalissa juuri esikoisen synnyttyä olin huolissani kun mua ei siinä salissa heti yhtään itkettäny, kuten kaikki kaverit oli ennalta kertonu. Kyllähän se itku sit osastolla tuli kun pöllämystynyt fiilis meni ohi. :) Ajattelin siinä jo hetken ettei mulla ole mitään tunteita mun lasta kohtaan... :)
Click to expand...

Hih, minä en itkenyt silloin kun sain vauvan syliin, enkä edes osastolla :D Kotona tosin tulee vieläkin itkettyä kuinka ihana lapsi meillä onkaan :D Ja hyvä että annoin edes mieheni ja hoitajan viedä lasta punnitukseen ja pesulle synnytyksen jälkeen, kun halusin pitää hänet lähelläni kokoajan :)

Sinällään jännä, että ultrassa tämän kohdalla livahti kyllä muutama kyynel silmäkulmasta :)

Tuttuni vai 1v sitten pienen vauvan kun esikoisemme oli 6kk ikäinen. Pääsin vauvaa näkemään ja ottamaan syliinkin ja olihan se ihanaa kun neitokainen nukkui siinä niin levollisesti :3
Minusta tuli sitten sylikummikin myöhemmin.

Olen oikeastaan aina ollut lapsirakas ja sitä onkin ihmetelty, kuinka ujotkin tapaukset ovat niin innoissaan kanssani leikkimässä vaikka olisinkin ennestään ihan tuikituntematon.
Useimmat teinitkin menee, mutta kauheat pissikset on ehdoton NO!
 
Huh, ehkä en olekaan epänormaali. :D Ultrassakin olin ensin vain lähinnä paniikissa, jos taas tulee huonoja uutisia, mutta suuri tunnekuohu (ts vedet silmiin) tuli ehkä just siitä, että tällä kertaa ei oltukaan "epäonnistujia" ja kun näin miehen reaktion. Noin muuten en oo oikein sisäistänyt raskautta vieläkään, että saa nähdä herättääkö RU kans enemmän helpotusta. Itken kyllä surullisista eläinvideoista, en kestä hyvin vanhoja yksinäisiä pappoja ja monet elokuvat itkettää. Mutta raskauden suhteen on ehkä enemmän sellanen selviytymisfiilis, että mennään vaan neuvolakäynnistä toiseen ja toivotaan parasta. Vaikea selittää.
 
Heips!

No nyt tuli sitten se pakkoloma -.-'
Maanantaina nousi kuume töissä ja pyörryin kesken asiakkaan! verenpaineet vähän meinaa olla liian alhaiset. Muutama päivä rahatonta sairaslomaa ja sitten huomenna kevennetysti töihin koska alkaa hommat kasaantua liikaa...

Muutoin kaikki hyvin! Hoitajalta sain eilen moraalisaarnan kuinka vaarannan lapseni terveyttä työlläni. Tämänpäiväinen lääkäri sanoi että hänen miehensä on yrittäjä ja hän tietää kyllä mitä se on. Että enemmän aiheutan vaaraa sillä sairasloma-stressillä ja tulevalla työkasaantumalla, kun että olen töissä hieman flunssaisena. Toki en tee mitään liian raskasta mutta en rupea sängyssäkään makailemaan kun ei tuo selkäkään sitä kestä. :eek:

Mut lähinnä oon tässä saanu miettiä että vitsi kun kaikilla on NIIN eri mielipiteet. Viimeksi sanoin täällä että olen viisi kertaa käynyt ultrassa ja seuraava tammikuinen rakenneultraa. No ei onnistunut odottaa sinne asti, kun vuodot jatkui ja neuvolasta passittivat ultraan ja tehtiin kaikenmaailman tutkimuksia. Kaikki oli kuitenkin ihan hyvin, niinkuin arvelin.

Olen käynyt raskauden aikana varmaan 10 eri ihmisen juttusilla ja kaikki ovat erimieltä siitä mitä saa/kannattaa tehdä. Hyvin myös erilaista SUHTAUTUMISTA olen saanut. Esim jos kerron valmiiksi jo olevani stressaantunut siitä kun en tiedä voinko nyt turvallisesti olla töissä vai en, niin hoitaja tulee sentin päähän kasvoista ja kertoo tuimalla ilmeellä että on itsekästä ja tyhmää vaarantaa vauvan terveyttä töillä, koska "ne kyllä odottavat" ja "et ole enää vastuussa vain itsestäsi". Joo.. muttakun ei odota työt, kum ne häviää niinkuin toimeentulonikin!!
Seuraava ihminen on taas samalla kannalla kuin minä itse. Kyllä minä varmaan sen tunnen jos menisin NIIN ylikierroksilla fyysisesti että siitä olisi vauvalle haittaa....? :shifty:

Tähän vielä perheen ja ystävien mielipiteet! Pitääkö kohta korvatulpat hommata :wink

OMA mielipide on se edelleen, ettei kannattaisi liikaa hössöttää näistä mitä ei saa tehdä ja syödä ja juoda ja haistaa ja nostaa! Vauva on varmaan aikalailla suojassa tuolla masun peitteissä. Ehkä enemmänkin häneen vaikuttaa äidin fiilikset; tunnetilat, stressitaso, positiivisuus, rentous/kireys ym. Ja toki että nyt on perus ruokavaliot ym kunnossa.

Miten tänne maailmaan on ikinä syntynyt yhtään ketään tällä neuroottisuuden määrällä mikä nykyisin vallitsee??? :p

Ootteko te mit mieltä? Olenko mä nyt OIKEESTI joku ihan pönttö ja ajattelematon teidänkin mielestä? Sanokaa rohkeasti mitä mieltä ootte :) suurin osa kenen kaa oon jutellu, kuuluu juuri tähän "en kanna kauppakasseja, ettei tule keskenmeno" ryhmään ja tunnen itseni vähän kauheaksi tällähetkellä, vaikka olen yrittänyt olla niin positiivinen ja hyväntuulinen. Olen vieläkin mutta esim. tuon hoitajan kanssa vähän keitti eilen :nailbiting:

Huh, hirmu pitkä viesti! Toivottavasti joku jaksoi lukea :)

Rv 17+6, pikkuisen vilkkaat liikkeet tuntuu vähän jo :angelic: eloisa kaveri edelleen!
 
Hei Odette. Mulla on ihan saman tyyppisiä tuntemuksia. En kuiten usko että mikään olis varsinaisesti vikana...meitä on moneksi ja kaikki tuntee asiat omalla tavallaan ja sehän se elämän rikkaus on.
 
Näinhän se on, tuntuu vaan jotenkin ilonpilaamiselta, kun ne harvat, jotka tästä tietävät, ovat olleet ihan JEEJEE ja itse oon ollut tosi jalat maassa, että turha tässä nyt on innostua ja hössöttää, että päivä kerrallaan. Mutta haluan oikeasti nähdä rakenneultran ensin, että tietää onko ainakin tässä vaiheessa kaikki ok.
 
Siffu23:
Itse suhtaudun myös raskauteen sillä ajatuksella että kyllä kroppa kertoo mitä voi ja ei voi tehdä. Eli siis kannan kauppakassit kun hyvältä tuntuu. Tosin liitoskivut yltyy tuon kaltaisista ponnisteluista mutta kun senkin tietää että kivut vaikuttaa MINUUN ei vauvaan niin kannellaan kun tarvii kannella.. jossain ketjussa jo mainitsin tämän suhtautumisen myös ruuan suhteen: syön sen mitä söisin vaikka en olisikaan raskaana poislukien alkoholin tietty mutta sillä samalla perusjärjellä koitan mennä raskaana kuin muutenki..
Mulla pukkaa savua neuroottisuus liittyi se asiaan kuin asiaan. Tosin nämä raskausasiat tuntuu saavan monissa ihmisissä sen neuroottisen puolen esiin...
Sen verran lisään mielipiteeseeni että poikkeuksena ymmärrän kyllä todellakin neuroottisen suhtautumisen jos on kokenut aikaisemmin epäonnistumisia raskaudessa... silloin ylivarovainenkin suhtautuminen on enemmän kuin ymmärrettävää..

Mutta meistä jokainen tallaa tyylillään ja siihen on täysi oikeus. Tämä minun valitsemani tapa on varmadti jonkun toisen mielestä itsekästä ja leväperäistä hälläväli touhua mutta niille haluan sanoa, että tarkoitus on vain nauttia raskaudesta ja koittaa pitää stressin minimissä nimenomaan pienen hyväksi...
 
Siffu23 kanssa täysin samoilla linjoilla. Miettikää näitä neurootikkoja sitten äiteinä kun lapsi on syntynyt. Samat mielipide-erot näkyy myös silloin... :)
 
Näinpä.

Tottakai ymmärrän sen jos on ollut vaikeuksia raskaudessa ja haluaa olla varovainen tai tuntee itsestään, ettei kestä rasituksia, kuten tuo kauppakassien kantaminen. Mutta miksi ihmiset ovat NIIN RAIVOISSAAN jos joku muu, kuten minä en tunne samoin. Toki tuokin pyörtyily kuulostaa rankalta, mutta kun se ei johdu mistään ylirasituksesta, vaan verenpaineista joille nyt en mahtanut mitään olinpahan töissä tai kotona.

Ja kaikki tuttuni ketkä eivät ole nyt raskaana, mutta ovat joskus olleet, ovat minua kohtaan nyt juuri sellaisia "sinuna miettisin kyl että kannattaako omien juttujen takia riskeerata pienen elämää joka on sussa vaan sen 9kk. Etkö voi sen aikaa ees pidättäytyä kaikesta?" No öö en.... ? :D muutenkin on niin huono äiti fiilis kun tietäävät etten luonnollisesti voi myöskään pitää mitään kolmen vuoden hoitovapaata. ENKÄ HALUA.

Vaikka vauva olisi kuinka ihana, niin rakastan työtäni ja aijon tehdä välillä sunnuntaitöitä (ettei vaikuta tukiin). Se on varmasti vaan hyväksi mun mielelle ja semmosta omaa aikuisaikaa mikä auttaa jaksamaan vauva arjen keskellä. Ja saapahan mieskin heti kaksinkeskistä aikaa pikkuisen kanssa :)

Mä vielä yleensä olen semmoinen et en välitä hittojakaan mitä muut ajattelee minusta, mutta nyt meinasi ruveta epäilyttämään jo kun jokapuolelta tuli noottia...

Mut kiitti p-jet! Kommenttisi jo palautti minut todellisuuteen. Phuuh. :facepalm: voimia kaikki kanssaihmiset! :,D
 
d41ba07f414d2c5601e93fd77169eaf4


RU takana ja siellä pimpulalla kaikki hyvin. Painoa 348g eikä jalkojen välissä vehkeitä näkynyt :) <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top