kattilainen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tsemppiä omenansiemen, varmasti kaikki menee hyvin ja lapsi saa ihanan ja rakastavan kodin sun luota 
Toukokuiset
- Ketjun aloittaja Ms. Bloom
- Aloituspäivämäärä
Mun tietääkseni jos synnytyksessä tapahtuisi jotain ikävää niin isyys kyllä pystyttäisiin silti tunnustamaan, jos ei muuten niin DNA-testien avulla. Mutta onneksi se nyt on harvinaista että jotain niin vakavaa kävisi. :) Mutta siis, kun kai usein tuleva isäkin on käynyt neuvolassa ja näkyy nyt ainakin jossain tiedoissa? Enemmän mua ahdistaa sateenkaariperheiden tilanne, jos bio-äidille käykin jotain. 
Mitäs siinä voi tehdä? Ei varmaan mitään nykyisillä laeilla. En myöskään tiedä mitä totaalisen yksinhuoltajan lapselle kävisi. (Siis että isää ei edes ole missään tai jotain.)
Joo, ei pitäisi miettiä tommosia ikäviä asioita. Mä oon kuitenkin hyvin varma, että tuollaista tilannetta ei tule kovin monelle vastaan.
Positiivisesti vielä sukunimi asiaan; onneksi meidän ei tarvitse enää toisen yhteisen kohdalla miettiä sitä.
Oli tosi ärsyttävää, kun minä halusin lapselle miehen sukunimen ja mies minun. Annettiin sitten kuitenkin miehen nimi, koska mun vanhimmalla lapsella on jo mun sukunimi niin miksei sitten toiselle toinen. 
Vaikkakin avoparina voi vielä käyttää pieniä lain porsaanreikiä jos haluttaisiin eri sukunimi kun sisarukselleen.
Eli siis ei tunnustettaisi isyyttä ennen nimen antoa. Mutta joo, ei meillä tarpeellista. 
Mitäs siinä voi tehdä? Ei varmaan mitään nykyisillä laeilla. En myöskään tiedä mitä totaalisen yksinhuoltajan lapselle kävisi. (Siis että isää ei edes ole missään tai jotain.) Joo, ei pitäisi miettiä tommosia ikäviä asioita. Mä oon kuitenkin hyvin varma, että tuollaista tilannetta ei tule kovin monelle vastaan.
Positiivisesti vielä sukunimi asiaan; onneksi meidän ei tarvitse enää toisen yhteisen kohdalla miettiä sitä.
Oli tosi ärsyttävää, kun minä halusin lapselle miehen sukunimen ja mies minun. Annettiin sitten kuitenkin miehen nimi, koska mun vanhimmalla lapsella on jo mun sukunimi niin miksei sitten toiselle toinen. Vaikkakin avoparina voi vielä käyttää pieniä lain porsaanreikiä jos haluttaisiin eri sukunimi kun sisarukselleen.
Eli siis ei tunnustettaisi isyyttä ennen nimen antoa. Mutta joo, ei meillä tarpeellista. Tästä sukunimi keskustelusta sen verran, että kun menimme naimisiin 2012 ja otin mieheni sukunimen niin meni aika kauan tottua siihen käytännössä. Saatoin esitellä puhelimessa itseni vielä tyttönimelläni kun soitin jollekulle jolle piti ilmaissa kuka soittaa noin niin kuin virallisemmin. Kirjoittaessa totuin huomattavasti nopeammin. Mutta se tunne kun katsoin uudella nimellä olevaa ajokorttia ja tuli tunne "se en ole minä" Sitä kun oli ollu pitkälle 30 vuotta tyttönimellä niin aikansa se otti. Mutta tottunu olen. Mukava ajatella että kaikilla on sama sukunimi 
Sitä kun oli ollu pitkälle 30 vuotta tyttönimellä niin aikansa se otti. Mutta tottunu olen. Mukava ajatella että kaikilla on sama sukunimi 
No me mentiin naimisiin keväällä 2011 ja edelleen meinaan välillä sanoa tyttönimeni kun töissä vastaan puhelimeen. :D Kirjoittaessa se ei ole ongema eikä muutenkaan missään muualla kun töissä. Jotenkin olen vaan niin tottunut vastaamaan sillä toisella nimellä. :)
Mä olen jo päättänyt etten ottaisi miehen sukunimeä vaikka virallistettaisiinkin suhde. En vaan voi kuvitella sitä sukunimeä mulle. Enkä hänelle mun sukunimeä. Eli meillä ei muuttuisi nimetkään.
Mitenhän muuten jos on neiti Virtanen ja herra Korhonen joilla on yhteiset lapset sukunimellä Korhonen, mutta naimisiin mennessä herra Korhonen ottaakin vaimonsa sukunimen... Pysyvätkö lapset Korhosina, vaikka vanhemmat ovat Virtasia, vai vaihtuuko koko poppoon sukunimet?
Joo, nyt ollaan jännän äärellä vähän ohi aiheen.
En vaan voi kuvitella sitä sukunimeä mulle. Enkä hänelle mun sukunimeä. Eli meillä ei muuttuisi nimetkään. Mitenhän muuten jos on neiti Virtanen ja herra Korhonen joilla on yhteiset lapset sukunimellä Korhonen, mutta naimisiin mennessä herra Korhonen ottaakin vaimonsa sukunimen... Pysyvätkö lapset Korhosina, vaikka vanhemmat ovat Virtasia, vai vaihtuuko koko poppoon sukunimet?
Joo, nyt ollaan jännän äärellä vähän ohi aiheen. 
En tiedä tuosta Virtanen-Korhonen tapauksesta :D
Mutta näin olen käsittänyt että jos samojen vanhempien ekalla lapsella on sukunimi Virtanen niin toiselle lapselle ei voi tulla enää toisen vanhemman nimeä eli kakkos lapsestakin tulee Virtanen.
Me ei olla naimisissa, menossa kylläkin joskus tulevaisuudessa. Mies on ollut jo kertaalleen ja asialla ei meille oo kiirettä, avoliitto riittää vielä. Halutaan pitää sitten kunnon häät ku mennään. Kai naimisiin meno toisi juurikin noita juridisia asioita mukanaan. Lisäksi minä haluan miehen sukunimen ottaa sitten kun mennään naimisiin.
Esikoinen on minun sukunimellä (eri isä), en halunnut silloin 17-vuotiaana lapselleni isänsä sukunimeä (liekö ollut aavistus tulevasta erosta jo silloin) mutta tämä kakkonen saa kyllä isänsä nimen! Tästä miehestä olen varma! Esikoinen on joskus puhunut että haluaa ottaa isäpuolensa nimen myös kun mun nimi vaihtuu.. mutta ehkäpä hän jää kantamaan minun tyttönimeäni kunnes menee itse naimisiin tai tietty halutessaan senkin jälkeen!! :)
Mutta näin olen käsittänyt että jos samojen vanhempien ekalla lapsella on sukunimi Virtanen niin toiselle lapselle ei voi tulla enää toisen vanhemman nimeä eli kakkos lapsestakin tulee Virtanen.
Me ei olla naimisissa, menossa kylläkin joskus tulevaisuudessa. Mies on ollut jo kertaalleen ja asialla ei meille oo kiirettä, avoliitto riittää vielä. Halutaan pitää sitten kunnon häät ku mennään. Kai naimisiin meno toisi juurikin noita juridisia asioita mukanaan. Lisäksi minä haluan miehen sukunimen ottaa sitten kun mennään naimisiin.
Esikoinen on minun sukunimellä (eri isä), en halunnut silloin 17-vuotiaana lapselleni isänsä sukunimeä (liekö ollut aavistus tulevasta erosta jo silloin) mutta tämä kakkonen saa kyllä isänsä nimen! Tästä miehestä olen varma! Esikoinen on joskus puhunut että haluaa ottaa isäpuolensa nimen myös kun mun nimi vaihtuu.. mutta ehkäpä hän jää kantamaan minun tyttönimeäni kunnes menee itse naimisiin tai tietty halutessaan senkin jälkeen!! :)
Omenansiemen: voi elämä, mikä ihailtava asenne asiaan ja elämään! Aivan sata varmasti parempi hyvin yksin kuin huonosti kaksin! Ja Thank God, pääsit eroon tollasesta miehestä jo ennen vauvaa! Teille tulee niin hyvä olla vain kahdestaan!
halimami: itse olen vaihtanut aikoinaan (ollessani 6v.) äidin uuden miehen sukunimen, sitä ennen minulla ja äidilläni oli isäni sukunimi. Ainoana ei-yhteisenä-lapsena sama sukunimi sai oloni yhdenvertaisemmaksi muiden perheenjäsenten kanssa. Äitini ja kyseinen mies erosivat ollessani 20v., jolloin halusin vaihtaa sukunimen äidin tyttönimeksi, koska äitinikin vaihtoi... Kaikesta huolimatta.. Onneksi vaihdoin nimeni pienenä ja sain olla sitäkin kautta osa muuta perhettäni! :) ..Hauskan tilanteesta teki, kuinka monet sanoivat, ettei suotta kannata vaihtaa enää nimeä parikymppisenä, kun kuitenkin saan tulevaisuudessa mieheni nimen, vaikkei mulla siis edes ollut miestä vielä silloin... Heti nimenvaihdoksen jälkeen tapasin tulevan mieheni ja siitä 1,5v. myöhemmin olinkin ylläripylläri jo naimisissa. Täytyy hankkia iso hautakivi, että kaikki edellisetkin sukunimet mahtuu siihen. :D
Tämän siis kerroin siksi, että minulle se oli tärkeä saada olla samalla nimellä uusien sisarustenkin kanssa. Sillä välttyi monelta turhalta sukuselvitykselta vieraille ihmisille. Kannattaa kuunnella omaa lasta! Kyllä pienetkin tietää, mitä he haluavat! :)
halimami: itse olen vaihtanut aikoinaan (ollessani 6v.) äidin uuden miehen sukunimen, sitä ennen minulla ja äidilläni oli isäni sukunimi. Ainoana ei-yhteisenä-lapsena sama sukunimi sai oloni yhdenvertaisemmaksi muiden perheenjäsenten kanssa. Äitini ja kyseinen mies erosivat ollessani 20v., jolloin halusin vaihtaa sukunimen äidin tyttönimeksi, koska äitinikin vaihtoi... Kaikesta huolimatta.. Onneksi vaihdoin nimeni pienenä ja sain olla sitäkin kautta osa muuta perhettäni! :) ..Hauskan tilanteesta teki, kuinka monet sanoivat, ettei suotta kannata vaihtaa enää nimeä parikymppisenä, kun kuitenkin saan tulevaisuudessa mieheni nimen, vaikkei mulla siis edes ollut miestä vielä silloin... Heti nimenvaihdoksen jälkeen tapasin tulevan mieheni ja siitä 1,5v. myöhemmin olinkin ylläripylläri jo naimisissa. Täytyy hankkia iso hautakivi, että kaikki edellisetkin sukunimet mahtuu siihen. :D
Tämän siis kerroin siksi, että minulle se oli tärkeä saada olla samalla nimellä uusien sisarustenkin kanssa. Sillä välttyi monelta turhalta sukuselvitykselta vieraille ihmisille. Kannattaa kuunnella omaa lasta! Kyllä pienetkin tietää, mitä he haluavat! :)
Jonanna83
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ystävät meni yllärinä naimisiin lapsen ristiäisissä ja järkkäs isommat bileet kavereille sit myöhemmin. Mun mielestä ihana idea, varsinkin ku porukka oli tulossa vaan ristiäisiin.
Kirkkoon kuulumisesta ja ristiäisistä tuli mieleen. Täytyykö molempien vanhempien kuulua kirkkoon kun haluaa kastaa lapsensa? Mies meinaa siis että eroais kirkosta vielä tän vuoden puolella ja säästäis siinä sievoisen summan...
Kirkkoon kuulumisesta ja ristiäisistä tuli mieleen. Täytyykö molempien vanhempien kuulua kirkkoon kun haluaa kastaa lapsensa? Mies meinaa siis että eroais kirkosta vielä tän vuoden puolella ja säästäis siinä sievoisen summan...
pikku mammutti
Vauhtiin päässyt keskustelija
Riittää, että toinen kuuluu kirkkoon niin lapsen voi kastaa. Me ei kumpikaan kuuluta ja naimisiin mentiin 12 vuoden "seurustelun" jälkeen maistraatissa ilman isompia juhlia. Nyt on oltu naimisissakin 7 vuotta. Naimisiin päädyttiin kai suurelta osin juridisista syistä. Helpottaa kummasti paperisotaa kun ruvettiin miettimän tosissaan lapsia, taloa jne ☺
BaBy2
Puuhakas puhuja
Me ei menty kirkossa naimisiin vaikka molemmat kuuluukin kirkkoon. En vaan itse kokenut sitä mitenkään tärkeäksi ja olin pienestä asti puhunut että haluan mennä naimisiin rannalla tai puutarhassa tai sitten en ollenkaan Sain tahtomani, pienet häät kauniissa ruusutarhassa suihkulähteen luona En tiedä mitään sen romanttisempaa. Vieraita oli siis alle 30, vain kaikista tärkeimmät. Ollaan kyllä mietitty jos pidetään sitten vähän isommat hääjuhlat kun uusitaan valat 10v naimisissa olon jälkeen. Mutta siihen on vielä aikaa 
Ja itsellä on ollut vähän toisinpäin, sanoessa kyllä uusi sukunimi tulee automaattisesti mutta aina kirjoittaessa meinaa vielläkin tulla vanha nimi
Sain tahtomani, pienet häät kauniissa ruusutarhassa suihkulähteen luona En tiedä mitään sen romanttisempaa. Vieraita oli siis alle 30, vain kaikista tärkeimmät. Ollaan kyllä mietitty jos pidetään sitten vähän isommat hääjuhlat kun uusitaan valat 10v naimisissa olon jälkeen. Mutta siihen on vielä aikaa Ja itsellä on ollut vähän toisinpäin, sanoessa kyllä uusi sukunimi tulee automaattisesti mutta aina kirjoittaessa meinaa vielläkin tulla vanha nimi
Mulla taas iskeny tässä viime aikoina hirvee huoli ja suru et onko masussa kaikki hyvin, kun kovin on hiljaista. :'( on möyrimiset ja muut liikkeet loppuneet kuin seinään, vaikka tossa maanantaina vielä tuntui. Ja siihen asti tuntui päivittäin.
En tiiä et hätiköinkö ja stressaanko turhaan, mut ei tää kyllä kivaa oo... Varsinkin kun ru on vasta 11.1 ja neuvola 18.1. Eli kovin on pitkä aika odotella et onko kaikki hyvin....
Mietin jo tossa kotidopplerin ostoa, mut täl hetkel tekee kyl rahallisesti tiukkaa.. Ja sit jos vaan hätiköinki tyhjänpäivästä ni tuntuu turhalta ostolta. Vaikka eihän se sinänsä turha kun sitten saa kuulla rakkaan sydämen sykkeet.
En tiiä et hätiköinkö ja stressaanko turhaan, mut ei tää kyllä kivaa oo... Varsinkin kun ru on vasta 11.1 ja neuvola 18.1. Eli kovin on pitkä aika odotella et onko kaikki hyvin....
Mietin jo tossa kotidopplerin ostoa, mut täl hetkel tekee kyl rahallisesti tiukkaa.. Ja sit jos vaan hätiköinki tyhjänpäivästä ni tuntuu turhalta ostolta. Vaikka eihän se sinänsä turha kun sitten saa kuulla rakkaan sydämen sykkeet.
Misu91
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä ostin sellaisen dopplerin joka makso alle 50 e ja senkin sai laskulle. Itellä on kans aina välillä niitä hiljaisia jaksoja ja lääkäri just sano luennolla että vauva saattaa viikonkin olla sellaisessa asennossa vielä ettei liikkeet tunnu. Itellä niinä päivinä ku on hiljaista toi doppleri on ollut loistava. Varmasti siel pienellä on kaikki hyvin
itsellä käynyt mielessä jo tuon oman dopplerin myyminenkin kun möyrintää tuntuu kuitenkin päivittäin eikä ole tullut edes kuunneltua nyt ehkä pariin viikkoon, mutta sinänsä ehkä tuota sitten kuitenkin jemmailee vielä hetken jos noita hiljasia aikoja sattuu tulemaan itsellekin :)
Pitää vaa toivoo et kaikki ois kunnossa.. Vähän ees lohdutti tuo mitä lääkäri oli sanonut sinulle Misu. :)
Kyfi, jos oot lähiaikoina kuitenkin myymässä tuota sun doppleria ni mulle voit pistää viestii. :)
Kyfi, jos oot lähiaikoina kuitenkin myymässä tuota sun doppleria ni mulle voit pistää viestii. :)
Rismarinaa, älä huoli. Vauvoilla on välillä rauhallisempia jaksoja, jolloin eivät niin paljoa liiku. Ja etenkin tässä vaiheessa raskautta vauvalla on tilaa liikkua ja hän on vielä kovin pieni aiheuttamaan joka liikahduksella mitään koko vatsaa tärisyttävää meininkiä. :) Tämän opin esikoista odottaessa muutaman "turhan päivystyskäynnin jälkeen", kun pelko liikumattomuudesta ajoi päivystykseen. :)
Kyfi, katselin niitä ihan samoja äsken netistä. :) Eli ei sen kummallisempi tarvitse edes ollakkaan.
Okei, kiitti tiedosta Eetla. :) Vähän edes mieli rauhoittuu, vaikka edelleenkin kaihertaa. Mietittiin tuossa anopin kanssa että pitäisiköhän kanssa soittaa päivystykseen ihan vain varmuudeksi. Ajattelevat siellä sitten, että panikoiva ensiodottaja ja avuton anoppi hössöttämässä.
Miehen äiti ei tosiaan itse ole ikinä ollut raskaana (lapset adoptoitu), joten nyt hänellekkin meinaa iskeä paniikki kun itse panikoin. 
Ja mies on täällä ilmeellä kun ei saa meitä naisia rauhalliseksi. Ollaan tosiaan kolmestaan kotosalla, kun muut on mökillä.
Okei, kiitti tiedosta Eetla. :) Vähän edes mieli rauhoittuu, vaikka edelleenkin kaihertaa. Mietittiin tuossa anopin kanssa että pitäisiköhän kanssa soittaa päivystykseen ihan vain varmuudeksi. Ajattelevat siellä sitten, että panikoiva ensiodottaja ja avuton anoppi hössöttämässä.
Miehen äiti ei tosiaan itse ole ikinä ollut raskaana (lapset adoptoitu), joten nyt hänellekkin meinaa iskeä paniikki kun itse panikoin. Ja mies on täällä ilmeellä kun ei saa meitä naisia rauhalliseksi. Ollaan tosiaan kolmestaan kotosalla, kun muut on mökillä.